Maahanmuuttajista koostuva Huuditeak-ryhmä haluaa laajentaa eri taustoista tulevien näyttelijöiden mahdollisuuksia.
Tiina Aspeslagh,
Olli-Pekka Kursi
– Freeze!
Yusuf Abdilkadirin ääni pysäyttää Ridwan ”Ridu” Ahmedin ja Abas Ishetun hiihtoharjoituksen. Ahmed siirtyy sivuun, ja yhtäkkiä Abdilkadir ja Ishetu ajavatkin yhdessä mutkaisella tiellä.
Kaikki tämä tapahtuu Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tiloissa Helsingissä. Missään ei näy suksia saati autoja. Kyseessä on improvisaatioharjoitus, jonka avulla Huuditeak-niminen teatteriryhmä lämmittelee.
Ryhmästä tekee poikkeuksellisen se, että siihen kuuluu 13 maajanmuuttajataustaista ihmistä. He haluavat lisätä monimuotoisuutta suomalaisessa teatterikentässä.
Somalitaustainen Yusuf Abdilkadir polkaisi toiminnan käyntiin noin vuosi sitten. Ryhmää ohjaa Teatterikorkeakoulusta viime keväänä valmistunut Jasir Osman.
– Alun perin pointti oli harjoitella omia taitojamme, jotta voimme tulevaisuudessa päästä Teatterikorkeakouluun. Suurin osa meistä on hakenut tähän kouluun ja haut jatkuvat vieläkin, Abdilkadir kertoo.
Katso, miltä freeze-harjoitus näyttää:
Vähemmän nähtyjä tarinoita
Huuditeak-ryhmä harjoittelee yhdessä improvisaatiota ja näyttelijäntyötä.
Moni heistä haluaa alalle, mutta ryhmäläiset ovat huomanneet, että maahanmuuttajataustaisille näyttelijöille ei avaudu helposti mahdollisuuksia.
Ne täytyy luoda itse.
– Meidän näköisiämme tyyppejä ja tarinoita ei tällä hetkellä ole hirveästi tällä alalla, mutta olemme murtautumispisteessä, niitä tulee enemmän esille, Yusuf Abdilkadir sanoo.
Ridu Admed kokee muutoksen kutkuttavana.
– On suuria odotuksia. Uskon, että jännitys ja paine luovat meille hyvän buustin siihen, että tuomme omat tarinamme ja näkemyksemme tähän maailmaan.
Yusuf Abdilkadirin mukaan ryhmä haluaa kertoa tarinaa, joka avaa heidän juuriaan enemmän.
– Yleensä, jos elokuvissa on tummempi kaveri, niin hän on rikollinen tai korispelaaja. Me emme halua olla stereotyyppisiä hahmoja, vaan vaikka lääkäreitä ja muita hahmoja.
Näin ryhmän ohjaaja Jasir Osman kertoo ryhmän merkityksestä Suomen teatterikentälle:
Ryhmä kokoontuu harjoittelemaan kerran viikossa.
– Treenit ovat todella intensiivisiä ja vaativat paljon keskittymistä. Totta kai yritämme pitää samalla hauskaa, jotta tunnelma pysyy virkeänä ja hyvänä, Ridu Ahmed kertoo.
Yusuf Abdilkadir kokee, että etenkin improvisaatioon heittäytyminen on kohentanut hänen itsevarmuuttaan ja sosiaalisten tilanteiden taitoja.
– Tämä on avannut tunnepuolia, joita en aikaisemmin olisi pystynyt muuten avaamaan. Tämä on kehittänyt haavoittuvaisuuttani todella paljon.