Jos Leena Vahtera, 77, olisi jäänyt asumaan entiseen kotiinsa Helsingin Malminkartanossa, hän omien sanojensa mukaan rasittaisi jatkuvasti lapsiaan kyläkutsuilla.
Nyt tilanne on päinvastainen.
– Poikani sanoo, että kun minulle ehdottaa tapaamista, ei se onnistu, koska minulla on aina jotain muuta tekemistä, Vahtera sanoo nauraen.
Hän on asunut yhdeksän vuotta Helsingin Kalasatamassa sijaitsevassa yhteisöllisessä senioritalossa, joka on kaukana hoivakodista.
Yhdeksänkerroksisessa talossa on 63 asuntoa. Pienimmät ovat 38-neliöisiä yksiöitä ja suurimmat 77-neliöisiä kolmioita.
Kerrostalossa on jujuna 500 neliötä yhteistä tilaa: ruokasali, kirjasto, takkahuone, kuntotila, harrastetila, toimisto, kattopuutarha, kaksi saunaa sekä koko rakennuksen pituiset kattoterassit.
Seniorit rakennuttivat kerrostalonsa itse
Helsingin Kotisatamaksi nimetty yhteisöllinen senioritalo on sen tarmokkaiden asukkaiden aikaansaannos.
Aloitteen asumismuotoon teki Aktiiviset Seniorit -yhdistys, joka katsoi mallia Ruotsista.
Asukkaat ja arkkitehti suunnittelivat kerrostalon yhdessä, ja Kalasataman senioritalo valmistui vuonna 2015.
Yhdistyksen ensimmäinen yhteisöllinen talo oli valmistunut Helsingin Arabianrantaan jo vuonna 2006.
Vahtera houkutteli aikoinaan yhdistykseen mukaan myös ystävänsä Terttu Fältin, 73.
– Olin tuolloin kuusikymppinen ja asuin omakotitalossa. Mietin seuraavaa siirtoa, mutta ajattelin, ettei senioritalo olisi vielä minua varten, Fält sanoo.
Molemmat naiset kuitenkin muuttivat taloon samanaikaisesti heti sen valmistuttua.
Toiveena oli saada kavereita ja tehdä asioita yhdessä.
– Odotukset ovat täyttyneet 200-prosenttisesti, Vahtera sanoo.
Jokainen kokkaa toisille vuorollaan
Yhteisöllinen asuminen tuo mukanaan myös velvoitteita: senioritalon jokaisella asukkaalla on työviikko kuuden viikon välein.
Käytännössä talon väki on jaettu ryhmiin. Jokainen 12 hengen ryhmä vuorollaan vastaa viikon ajan asukkaiden yhteisestä ruokailusta ja tilojen siisteydestä. Vain porrashuoneiden ja saunojen siivous on ulkoistettu.
Tarjolla on yksi yhteinen ateria päivässä. Ryhmä saa päättää, valmistaako se arkiviikon lounaat vai päivälliset.
Terttu Fältin mielestä järjestely on loistava. Hän ei pidä itseään keittiöihmisenä, joten itselleen kokkaaminen on hänestä äärettömän tylsää.
– Hienoa, että viidesti viikossa pääsee valmiiseen ruokapöytään! Oman ryhmän keittiövuoro kuuden viikon välein on ihan hauskaa.
Asukkaat ovat opetelleet kokkaamaan ammattikeittiössä, vaikka ruoanlaittotaidoiltaan he ovat tavallisia ”perheen isiä ja äitejä”.
– Olemme vitsailleet, että onneksi lähellä on pitserioita. Haetaan sieltä ruokaa, jos menee mönkään, Fält sanoo.
Osallistuminen yhteiseen ruokailuun ei ole pakollista, vaikka kokkaamista ja siivousta edellytetäänkin kunkin jaksamisen mukaan.
– Meillä on asukkaita, jotka ovat hyvin vähän tekemisissä muiden kanssa. Ja sitten on niitä, jotka ovat suurin piirtein koko ajan tekemisissä, Leena Vahtera kertoo.
Helsingissä yli puolet ikäihmisistä asuu yksin
Tulevina vuosina ikääntyneiden määrä kasvaa ja yhä useamman odotetaan pärjäävän kotonaan aiempaa pidempään.
Helsinki ennustaa, että vuonna 2050 pääkaupungissa asuu noin 177 000 ikääntynyttä eli yli 65-vuotiasta. Helsinkiläisistä ikääntyneistä lähes 60 prosenttia asuu yksin.
Tämän perusteella tilausta yhteisölliselle senioriasumiselle voisi siis olla.
Helsingin kaupungin projektinjohtaja Tuomas Hakala pitää yhteisöllisiä senioritaloja kuitenkin haastavina hankkeina, joiden saattaminen loppuun edellyttää taustavoimiltaan monipuolista ammattitaitoa ja aktiivista otetta.
Lisäksi yhteisöllisen asumisen kerrostalot ovat tähän mennessä olleet Hitas-säänneltyjä kohteita. Kesäkuussa 2023 Helsinki päätti, että uusista tontinvarauksista Hitas-tuotantoon luovutaan.
Kaupunki kuitenkin tunnistaa tarpeen ikääntyneiden monimuotoisen asumisen kehittämiseksi ja siksi suhtautuu yhteisölliseen senioriasumiseen myönteisesti.
Esimerkiksi Kalasatamaa kehittäessään kaupunki myönsi Aktiiviset seniorit -yhdistykselle Hitas-tontin yhteisöllisen asumisen kehittämiselle.
Helsingin asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmannin mukaan erilaisille seniorikohteille tarkoitetuille tonteille on kysyntää siinä määrin, että kaupungilla on harkinnassa, miten siihen voitaisiin vastata nykyistä paremmin.
Senioritalosta lähdettiin yhdessä interrailille
Lähes vuosikymmenen asumiskokemus yhteisöllisestä asumisesta on saanut Vahteran ja Fältin pohtimaan, miksei kaupunki tai valtio ole innostunut tukemaan tämänkaltaista senioriasumista.
– Haluan nostaa esille asumismuodon yhteiskunnallisen vaikutuksen. Tarkoituksena on vähentää ihmisten yksinäisyyttä, Vahtera sanoo.
Kotitalosta löytyi myös kuuden hengen porukka, jonka kanssa naiset kävivät keväällä yhdessä reilaamassa Norjassa.
Muutoin asukkaiden arki täyttyy muun muassa joogasta, sunnuntailenkeistä, kirjallisuuspiiristä, kortinpeluusta, bänditreeneistä ja näytelmäkerhosta, Fält luettelee.
– Kahvittelua unohtamatta!
