Helsingin nuorisotiloilla on nyt selvästi vilkkaampaa kuin aiemmin.
Huhtikuisena lauantai-iltana kahdeksan aikaan Hertsin kauppakeskuksen nuorisotilalla nuoria istuskelee sohvilla useissa pienissä ryhmissä kännyköidensä äärellä. Monet ovat joko hiljaa tai juttelevat omissa porukoissaan.
Ilmiötä selittää Helsingissä asuvien nuorten määrän kasvu, mutta myös nuorten tarve kokoontua ja nähdä toisiaan, kertoo Helsingin kaupungin nuorisoasiainjohtaja Mikko Vatka.
Hänen mukaansa myös muu nuorisotyö, kuten etsivä nuoristyö ja digitaaliset palvelut, tavoittaa helsinkiläisnuoret hyvin.
– Yksi erityinen tavoite meillä on se, että nuoret kokevat kaupungin paikaksi, jossa heille on mahdollisuuksia ja he voivat vaikuttaa asioihin.
Hertsin nuorisotalolla eli nutalla ei ole varusteisiin perinteisesti kuuluvaa biljardi- tai pingispöytää. Pöytäfutiksenkin ympärille on keräännytty lähinnä nojailemaan ja juttelemaan.
Hertsi on siinä mielessä erikoinen nuta, että se on auki myös viikonloppuisin ja paikan päältä löytyy musiikin tekoon tarkoitettu studio.
Juuri sitä varten paikalle ovat saapuneet 15-vuotiaat kaverukset Romeo Ouni ja Chris Mandunga.
– Studiossa tietsä, sä voit mennä frendien kaa sinne ja joku heittää jotain räppii. Siellä on hyvä meininki, kaikki alkaa nauraa jostain tyhmästä asiasta, Mandunga kertoo.
Myös PlayStation-pelikonsolin ääreen on jonoa. Sillä pelataan FIFA-jalkapallopeliä.
– Jos saisin päättää, jokaisella nutalla pitäis olla vähintään studio ja pleikka vitonen. Se riittää, Ouni sanoo.
FIFA-pelissä syntyy maali ja pelikonsolin luota kuuluu kovaääninen kirosana, johon ohjaajat heti puuttuvat. ”Ei kiroilua” on yksi nuorisotalojen perussäännöistä.
Tilaa ja tekemistä
Helsingin kaupungin nuorisotoimintaa järjestetään yhteensä 70 tilassa eri puolilla kaupunkia. Niistä reilut 40 on perinteisiä nuorisotaloja.
Mandunga ja Ouni käyvät säännöllisesti useilla nuoritaloilla ja muistavat niiden aukioloajat ulkoa.
– Mä käyn Vuosaaressa usein. Siellä on enempi vanhempia ihmisiä ja paljon erilaisia esimerkiks koris- ja futisturnauksia, kun siellä on liikuntasali. Täällä [Hertsissä] on enemmän Kahootteja ja voi pelata pleikkaa, Mandunga listaa.
– Mä käyn Hertsikan lisäksi Pihliksessä ja Pikku-Huopalahdessa, kun mun mummi asuu siellä. Hertsikka ja Pikkis on parhaat, koska niissä on studio, Ouni perustelee.
Kaupungin nuorisoasiainjohtaja Mikko Vatkan mukaan nuorisotaloilla on aidosti syy olla eri asuinalueilla vähän eri näköisiä.
– Yhteistä nuorisotaloille on se, että niissä on toiminnallista tekemistä sekä mahdollisuus yhdessäoloon, hengailuun ja aikuisten tukeen.
Turvallisuudentunne on tärkeää
Helsingin nuorisotyön aktiivikävijäjoukkoon kuuluu Vatkan mukaan noin 15 prosenttia Helsingin nuorista.
– Se on Helsingin kokoisessa kaupungissa paljon.
Kasvunvaraakin olisi. Palkkaamalla lisää ohjaajia, esimerkiksi avoimen toiminnan aukioloaikoja voitaisiin laajentaa.
– Jos meillä [nuorisotaloissa] kävisi noin 20 prosenttia nuorista aktiivisesti, olisimme tilanteessa, jossa meidän nykyinen toimitilaverkko olisi aivan täynnä.
Nykyään ohjaajat kohtaavatkin nuoria yhä useammin siellä, missä nuoret muutenkin viettävät aikaa, eli esimerkiksi kouluissa, puistoissa ja kauppakeskuksissa.
– Metroasemat ja kauppakeskukset on turvattomia. Mutta nuta, täällä on ohjaajat ja aikuiset, ja jos tulee tappelu, ne menee heti väliin, Ouni kertoo.
Mandungankin mielestä nutalla on turvallista, eikä siellä koskaan tapahdu mitään pahaa.
– Jossain Itikses ei oo mitään aikuisia, ni totta kai jengi siellä alkaa mätkiä toisiaan. Jos on nuori ja adrenaliini nousee, niin yleensä tarvitaan aina se aikuinen. Sen takia on hyvä olla nuorisotaloja, Ouni jatkaa.
Nuorille on luvassa tiloja ja toimintaa jatkossakin, vaikka kaikesta tunnutaan nyt säästettävän. Nuorisasianjohtaja Vatkan mukaan nuorisotyö nähdään sen tyyppisenä työnä, jolla on suuri tarve ja tilaus.
– Helsingissä nuorisotyö ei ole ollut ensimmäisenä säästöjen kohteena. Onneksi tilanne on ollut se, että kaupunki on halunnut satsata nuorisotyöhön.
