Suomessa keskustelun nelipäiväisestä työviikosta käynnisti Sanna Marin (sd.). Hän teki ehdotuksen silloisena liikenne- ja viestintäministerinä vuonna 2019 SDP:n tilaisuudessa. Siitä nousi meteli.
Saksalaisilla ei ole omaa Sanna Marinia, mutta neljän päivän työviikkoa kokeiltiin tänä vuonna isohkossa kokeilussa.
Kokeilun lopputulos oli, että työhyvinvointi kasvoi.
Kokeilun toteuttivat Münsterin yliopisto, Intraprenör ja kansainvälinen 4 Day Week Global -organisaatio.
Tulosten mukaan lyhyempi työviikko tuo etuja niin työntekijöille kuin organisaatioillekin. Kokeiluun osallistui yhteensä 45 yritystä kuuden kuukauden ajan. Kokeilusta tehdyn raportin mukaan työntekijöiden hyvinvointi parani huomattavasti.
Nelipäiväistä työviikkoa tekevät työntekijät kokivat viikossa keskimäärin 89 minuuttia vähemmän stressiä, nukkuivat keskimäärin 38 minuuttia enemmän ja liikkuivat 1 848 askelta enemmän.
Yli 90 prosenttia työntekijöistä raportoi myönteisistä vaikutuksista hyvinvointiinsa.
Stressiä mitattiin älykelloilla ja hiusnäytteistä otetulla kortisolilla. Kortisoli on hormoni, jota erittyy stressitilanteissa.
Näin raportti toteaa: Havaitsimme, että osallistujilla oli enemmän aikaa perheelleen, ystävilleen, liikunnalle ja itsestään huolehtimiselle. Esimerkiksi ennen kokeilua 64 % työntekijöistä ilmaisi haluavansa viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Kokeilun aikana tämä luku laski vain 50 prosenttiin.
Professori: Iso kysymys on tuottavuus
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä muistuttaa, että kokeilu ei ole tieteellisesti vertaisarvioitu tutkimus, mutta sen tulokset vastaavat aiempia kokeiluja ja tutkimuksia.
Nelipäiväinen työviikko voi parantaa työntekijöiden tyytyväisyyttä ja vähentää stressiä, mutta tuottavuuden osalta tulokset ovat epäselviä. Härmän mukaan kokeilu soveltuu parhaiten yrityksille, jotka voivat motivoida henkilöstöään kehittämään tehokkaampia työtapoja. Pitkien työpäivien ja lyhyemmän työviikon yhdistäminen ei välttämättä sovi kaikille aloille.
Samaa sanoo Härmän kollega, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropponen. Hänkin toteaa, että kokeilu ei ole riittävän laaja ja tulokset eivät ole tieteellisiä.
Annina Ropposen mukaan nelipäiväisen työviikon kokeilut ovat yleistyneet koronavuosista lähtien, ja eri puolilla maailmaa on saatu samansuuntaisia tuloksia.
Tutkimustenkin mukaan selvää siis on, että työajan lyhentäminen lisää ihmisten hyvinvointia.
Tuottavuus säilyi kokeiluissa – entä isossa kuvassa?
Saksan kokeilussa nelipäiväinen työviikko ei vaikuttanut positiivisesti pelkästään työntekijöihin. Sitä testanneet yritykset kokivat raportin mukaan kokeilun hyväksi.
Kokeiluun osallistuneiden yritysten liikevaihto ja voitot kasvoivat kokeilun aikana.
Raportti katsoo tämän viittaavan tuottavuuden lisääntymiseen lyhyemmästä työajasta huolimatta.
Raportin mukaan 73 prosenttia siihen osallistuneista organisaatioista aikoo jatkaa nelipäiväistä työviikkoa pysyvästi tai pidentää kokeilua. Monet yritykset raportoivat myös rekrytointi- ja työntekijöiden pysyvyyden parantuneen.
Vaikka lyhyellä aikavälillä työntekijät ja kokeilun työnantajat ovat tyytyväisiä, pitkäaikaisten vaikutusten, kuten sairauspoissaolojen vähenemisen tai tuottavuuden kasvun, osoittaminen on vaikeaa, työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropponen sanoo.
Lisääntyykö tuottavuus pitkällä aikavälillä? Ropposen mukaan tutkimustulokset ovat tällä hetkellä vielä hyvin epävarmoja ja korkeintaan suuntaa antavia.
Ropponen korostaa, että työajan lyhentäminen, joko vähentämällä työpäiviä tai lyhentämällä työpäivien pituutta, on tehokas joustokeino erityisesti yksilöllisissä tilanteissa.
Suomessa on jo maltilliset työajat
Suomessa tätä mahdollisuutta käytetään varovaisesti, vaikka lyhytaikaiset ja määräaikaiset joustot voivat auttaa työntekijöitä selviytymään tiukoista elämäntilanteista. Ropponen suosittaakin työajan lyhentämistä tällaisissa tapauksissa.
Hän myös toteaa, että nelipäiväinen työviikko toimii parhaiten pienissä ja keskisuurissa organisaatioissa, joissa koko henkilöstö on sitoutunut muutokseen. Suuremmissa yrityksissä eritahtinen työajan lyhentäminen voi aiheuttaa haasteita.
Vaikka yksittäisissä yrityksissä ja yksittäisten ihmisten kohdalla työajan lyhennys tepsii, se ei ole iso yhteiskunnallinen muutos, joka on oven takana.
– Näin ajattelisin, ja sitähän tukee se, että meillä Suomessa on kuitenkin sangen maltilliset työajat, Ropponen sanoo.
Kun Suomessa tehdään noin 37 tunnin ja viidentoista minuutin työviikkoja, Etelä-Euroopassa tehdään jopa 40 tuntia tai enemmän, hän muistuttaa.
– kun siihen rinnalle ottaa sen huomioon, että meillä on myös palkallisia arkivapaita ja kohtuullisen pitkät lomat, niin ajattelisin, että isossa kuvassa meillä työajan puolesta Suomessa on sangen hyvä tilanne.
Ropposen mukaan Suomessa ei kannattaisi ryhtyä lyhentämään tai pidentämään työaikaa tuottavuuden vuoksi.
– Meillä on hyvä työaika, jota Työaikalaki ja työehtosopimukset ohjaavat ja pärjäämme kyllä, jos työntekijöiden hyvinvoinnista ja terveydestä huolehditaan.
