Nokian kännykkäpomot Ylen uudessa sarjassa: ”Ylimmässä johdossa ei ymmärretty, että tapahtuu perustavaa laatua oleva muutos”

Tarina alkaa idänkaupasta. Syrjäisestä Suomesta ponnistava monialayhtiö myi Neuvostoliittoon digitaalisia puhelinkeskuksia niin hirmuisella katteella, että siitä ei saanut hiiskua.

Ja rahat käytettiin kehitykseen.

– Ei ole väärin sanottu, että Nokia ei olisi ikinä päässyt niin pitkälle kuin on päässyt, ilman neuvostokauppaa, sanoo Nokian entinen idänkaupan johtaja Stefan Widomski.

– Jokainen Nokiaa tunteva tietää, mistä rahat tuotekehitykseen tulivat.

Kuulemme Raha-Suomi-dokumentissa nuoren Jorma Ollilan kouluvuosista Britanniassa ja ensimmäisestä päivästä Salon tehtaalla – ja miten hän toimitusjohtajan pestin saatuaan perkaa Olli-Pekka Kallasvuon kanssa vaikeuksiin ajautunutta monialayhtiötä.

Toimialoja oli kaikkiaan yksitoista, lopulta vain kaksi: kännykät ja kännykkäverkot. Lähellä oli, ettei Nokiaa myyty Ericssonille, muistelee pankkiirina Nokiaa seurannut Björn Wahlroos.

Myöhempi tarina on katsojille tuttu. Ikoniset puhelinmallit. Helsinkiin rynnivät kansainväliset kuvausryhmät. Kymmenet optiomiljonäärit. Ja koko ajan tiedämme, miten tarina päättyy.

Miksi nousukiito vaihtui syöksykierteeksi?

Yhtiön ex-varatoimitusjohtaja Anssi Vanjoki kuvaa sitä näin:

– Meillä oli tasapainoilutilanne sen suhteen, paljonko satsataan peruspuhelimiin, joka oli se liiketoiminnan perusrunko hyvin pitkään. Ja kuinka paljon annetaan tilaa tälle uudelle ajattelulle, jossa teemme tietokoneita, joissa puhelin on vain yksi toiminnallisuuksista.

Nokia jäi jumiin laitteisiin, joiden akut kestivät viikon, sanoo Salon tutkimus- ja kehitystoiminnoista vastannut Arto Kiema.

– Ei ymmärretty, että se aika alkaa olla förbi – että nyt tehdään pieniä tietokoneita taskuun. Ja siinä sitten myöhästyttiin, hän kuvaa.

Maailma muuttui, kun Apple lanseerasi ensimmäisen iPhone-puhelimensa vuonna 2007. Ja pian tuli Googlen Android. Yhdessä ne mullistivat täysin sen, mitä uusilta taskuun mahtuvilta tietokoneilta odotettiin.

Tehdäänkö puhelimia vai ”tietokoneita”?

Toki Nokian N- ja E-sarjojen älypuhelimet, ja varsinkin jykevä kommunikaattori, olivat peruspuhelimiin verrattuna ”tietokoneita”. Tietokoneina ne olivat kuitenkin selvästi kilpailijoita jäljessä.

Ja mikä pahinta, Nokia kehitti niitä ja myi niitä kuin puhelimia – eli lukuisia eri malleja, jotka edellyttivät ohjelmiston muokkausta. Arto Kieman mukaan 70–80 prosenttia tuotekehitysvoimasta meni vanhan ylläpitoon, ja vain 20 prosenttia jäi uuden tekemiseen.

– Siitä seurasi, että tuoteohjelmat olivat helposti puoli vuotta myöhässä ja menetimme uskottavuutta operaattoreiden silmissä. Oltiin luvattu tammikuussa tai joulukuussa ja sitten se tuote tuleekin vasta kesällä. Se meni jotenkin vaikeaksi se tekeminen.

Se kone, jonka Nokia oli rakentanut, ei soveltunut uuteen aikaan. Tätä ongelmatiikkaa kuvaa myös teknologiajohtajana ja johtoryhmän jäsenenä toiminut Pertti Korhonen.

– Ei varmaan ylimmässä johdossa ymmärretty, että nyt on tapahtumassa perustavaa laatua oleva muutos tässä bisneksessä, hän sanoo.

– Viimeistään silloin olisi pitänyt herätä, että nyt tarvitaan erittäin voimakas käännös, ja on allokoitava resurssit aika lailla uusiksi.

Korhosen mukaan Nokian olisi pitänyt lopettaa lukuisten eri puhelinmallien yhtäaikaisen kehittäminen ja keskittyä laittamaan ohjelmistoalusta kuntoon.

– Muistan, että olimme Vanjoen Anssin kanssa vahvasti tämän asian puolestapuhujia. Mutta kokonaisuudessaan yhtiö heräsi siihen asiaan aivan liian myöhään.

Anssi Vanjoki tyytyy toteamaan Raha-Suomi -dokumentissa, että vielä vuonna 2007 yhtiö teki organisaatiomuutoksia valmisteltaessa teknologiavalintoja, jotka kiihdyttivät vaikeuksien tapahtumista.

Sekä Pertti Korhosta, että Anssi Vanjokea veikkailtiin tuohon aikaan Nokian toimitusjohtajaksi. Pestin sai kuitenkin Olli-Pekka Kallasvuo – ennen Microsoftilta rekrytoitua Stephen Elopia. Noin kauas dokumentti ei kuitenkaan kurkota.

Jorma Ollila toteaa dokumentissa, että ohjelmistomurros oli yhtiössä tiedossa. Mutta kun kännyköistä tuli ohjelmistoliiketoimintaa, Suomesta tai mistään Euroopasta ei löytyny samanlaista osaamista tai kokemusta kuin Piilaaksosta.

– Mutta me yksinkertaisesti emme kyenneet löytämään oikeanlaista ratkaisua ja siitä syystä ote siirtyi Yhdysvaltain länsirannikolle.

Kun asiat lähtivät huonoon suuntaan, yt:t seurasivat toisiaan. Se söi moraalia ja työnteko ”muuttui virkamiesmäiseksi”, kuten dokumentissa kuvataan.

Arroganssi kostautui

Stefan Widomskin mukaan Nokiaan oli jossain vaiheessa iskenyt ”arroganssi”.

– Me tiesimme kaiken parhaiten maailmassa ja osasimme parhaiten. Ja toki tiesimme ja osasimme, mutta oli ihan turhaa antaa suurten asiakkaiden tuntea, että me ajattelimme näin.

Lopulta yhtä epäonnistumisen syytä ei ole. Enemmänkin oli tukku syitä, jotka liittyvät teknologiaan, strategiaan, uudistumiskykyyn ja ihmisten väliseen luottamukseen.

Jorma Ollila puhuu läpimästi 1990-luvun johtajistostaan, siitä paljon puhutusta dream teamistä. Tuolla joukolla oli yhteenhitsautunut näkemys tulevaisuudesta ja niin syvä keskinäinen luottamus, että jokainen saattoi tehdä päätöksiä itsenäisesti.

Ilmiselvää on, että myöhempinä vuosina luottamusta ei ollut.

Jää mielikuva, että Nokia rakennettiin muuttamaan maailmaa, mutta lopulta se ei kyennyt itse muuttumaan. Yhtiö kärsi samankaltaisista suuren yhtiön ongelmista kuin Motorola, jonka Nokia syöksi maailman suurimman matkapuhelinvalmistajan paikalta noin vuosikymmen aiemmin.

Nyt, vuosien jälkeen, Nokia-pomot puhuvat tapahtuneesta entistä rennommin. Ainakaan katsojalle ei välity katkeruus.

Katso koko Raha-Suomi Ylen Areenasta.