Norjan kaksi hallitsevaa puoluetta haluaa lopettaa sähkön myymisen Tanskaan.
Financial Times -lehden mukaan hallituksessa olevat työväenpuolue ja keskustapuolue aikovat ensi vuoden vaaleissa ottaa yhdeksi vaaliteemaksi sähkön siirron lopettamisen Tanskaan vuonna 2026, jolloin siirtoyhteys pitäisi uusia.
Vaikutus olisi dramaattinen esimerkiksi Saksalle, joka on hyvin riippuvainen Norjankin tuontienergiasta sen jälkeen, kun se on joutunut luopumaan halvan venäläisen kaasun käyttämisestä.
Tanskan ja Norjan välille on suunniteltu uutta kaapelia, joka korvaisi nykyistä sähkönsiirtoyhteyttä. Norjassa pohditaan, onko investointi heidän oman etunsa mukainen.
Keskustapuolueen mukaan myös Britannian ja Saksan kanssa siirtoyhteyssopimukset pitäisi neuvotella uudestaan. Myös oppositiossa oleva, mutta puoluegallupeja johtava oikeistolainen edistyspuolue haluaa FT:n mukaan luopua Tanskan siirtoyhteydestä.
Norjassa on tyytymättömyyttä siihen, että maasta viedään huomattava määrä sähköä tyydyttämään erityisesti Saksan kovaa sähkönkysyntää.
Arvostelu nousi uudelle tasolle tällä viikolla, kun sähkön hinta nousi torstaina lähes 90 senttiin kilowattitunnilta (ilman veroja). Hinta on korkein viiteentoista vuoteen.
Samaan aikaan pörssisähkön hinta Suomessa oli noin neljän senttiä kilowattitunnilta (ilman veroja).
Kuvassa Norjan hintana on käytetty maan eteläisintä hinta-alue2:n hintaa.
Vienti on hyvää bisnestä
Norjassa on tulkittu, että sähkön vienti Tanskan kautta ja suoraan Saksaan oli syynä kovaan hintapiikkiin Norjassa.
Suomessa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelän mukaan tulkinta on väärä. Hänen mukaansa sähkönvienti oli seurausta sähköpörssin kalliista markkinahinnasta, eikä syy hintojen nousuun.
Norjan torstaisesta hintahuipusta huolimatta vienti ulkomaille oli kannattavaa, sillä esimerkiksi Saksassa hinta oli vielä neljä senttiä Norjaakin kalliimpi.
Suomi kuuluu Pohjoismaiseen sähköpörssialueeseen yhdessä Norjan kanssa. Yhteisellä markkina-alueella tarjolla olevaa sähköä siirretään sinne, missä siitä maksetaan korkein hinta, varsin usein Norjasta Saksaan.
Jukka Leskelä: Norja voi estää kaapelien rakentamista
Norjan puheet viennin vähentämisestä huolestuttavat, mutta eivät yllätä Leskelää.
– Pidän ongelmallisena sitä, että norjalaiset johtavat poliitikot käyvät keskustelua, jossa puuttuu kokonaiskuva.
Leskelä muistuttaa, että Norjalla on suunnitelmia mittavasta merituulivoiman ja vedyn tuotannon lisäämisestä. Se kaikki tarvitsee lisää sähkön siirtoverkkoja, ei vähemmän.
– Sinänsä tässä keskustelussa ei ole mitään uutta ja yllättävää. Tämä on tyypillistä norjalaista sisäpoliittista keskustelua Norjan suhteesta EU:hun ja suhteesta eurooppalaisiin sähkömarkkinoihin. Kaikki tämä on ajankohtaista Norjassa, jossa ensi vuonna järjestetään parlamenttivaalit.
Jos Norjan uhkaus siirtoyhteyksien heikentämisestä tai jopa katkaisemisesta toteutuisi, seuraukset olisivat tuntuvat etenkin Saksassa.
Leskelä ei pidä ”mahdollisena tai ainakaan järkevänä”, että Norja irtautuisi sähköpörssijärjestelmästä. Jos niin kuitenkin kävisi, järjestelmä ei hänen mukaansa romahtaisi.
– Sen sijaan monen eurooppalaisen maan energiapolitiikalle tulisi suuria haasteita, jos Norjan vesivoima ja sen säätökyky eivät olisikaan samalla tavalla käytettävissä kuin nykyään.
Jos sähkön myyminen Norjasta Keski-Eurooppaan vähenisi, Pohjoismaihin jäisi myytävää enemmän ja se olisi omiaan laskemaan hintoja – mutta vain teoriassa. Markkinoiden täydellistä toimintaa rajoittaa se, että sähköä ei käytännössä voida siirtää niin suuria määriä kuin hintaerojen perusteella olisi tarpeen.
Norja tuskin haluaisi lisätä siirtoyhteyksiä Ruotsiin, jos siirtäminen Tanskan kautta Saksaan aiheuttaa poliittisiakin paineita. Suomen saama hyöty Saksan myynnin vähentymisestä jäisi siis haaveeksi.
– Tämän sähköjärjestelmän toimivuuden kannalta on tietysti välttämätöntä, että maiden välisiä siirtoyhteyksiä pikemminkin lisätään, kun vähennetään, Leskelä sanoo.
Norjan ongelma voi uhata Suomeakin
Norja on Euroopan energiajättiläinen. Sillä on varsinkin öljyä, kaasua ja vesivoimaa selvästi yli oman tarpeen.
Kun sähkö on pörssissä halpaa, Norja kuitenkin myös ostaa sähköä naapureiltaan ja säästää siten omia vesivoimavarastojaan odottamaan hintojen nousemista. Norja tarvitsee siis itsekin siirtoyhteyksiä myös sähköntuontiin.
Kaikkiaan energian vienti on Norjan kansantaloudelle äärimmäisen tärkeää. Öljyn ja kaasun vientiin norjalaiset suhtautuvat myönteisesti, mutta Leskelän mukaan asenne sähkönvientiä kohtaan on aivan toinen.
– Sähkön osalta ajatellaan, että Norja tuottaa itselleen sähköä ja vain ylimäärää voi myydä.
Norjalaisille öljyn vienti on OK, mutta sähkö on eri juttu
Myös Suomessa rakennetaan vauhdilla tuulivoimaa. Suomi on mahdollisesti tänä vuonna saavuttamassa historiallisen käännekohdan, jos sähkön omavaraisuus saavutetaan.
Onko riskinä että sähkön vienti johtaa täälläkin kasvavaan tyytymättömyyteen siitä, että energian tuotannon haitat ja hyödyt jakautuvat epätasaisesti?
– Pidän tätä ihan mahdollisena, jos Suomen energiapolitiikka olisi sitä, että täällä lisättäisiin sähköntuotantoa merkittävästi vain tavoitteena viedä sähköä.
Leskelän mukaansa sähköntuotantoa kuitenkin rakennettaan lisää vain, jos sähkölle on käyttöä Suomessa.
– Jos sähkön käyttö olisi vientituotteiden jalostamista, josta Suomi saisi työpaikkoja ja vientituloja, niin kansalaisetkin hyväksyvät ja ymmärtävät sen, mutta jos ei ole näköpiirissä mitään muita hyötyjä kuin vain sähkön vienti, niin uskon, että tämä kansalaisten tuki ei olisi niin vahvaa, Energiateollisuuden Jukka Leskelä muotoilee.
