Suomen rikkaita tutkinut Anu Kantola kertoo uuden digirikkaiston noususta ja arvoista, jotka poikkeavat jyrkästi patruunasukupolven vastaavista.
Suomessa on syntynyt uudenlainen rikkaiden joukko: nuoret digimiljonäärit.
Tänäänkin heitä on kovimpien veronmaksajien listalla iso joukko.
He suhtautuvat hyvinvointivaltioon myönteisemmin kuin edeltäjänsä, patruunasukupolven varakkaat.
Siinä missä edellinen kuuskymppisten varakkaiden sukupolvi suhtatui Suomeen ja hyvinvointiyhteiskuntaan kriittisesti, nuoret startup-miljonäärit näkevät Suomen positiivisessa valossa. Näin sanoo viestinnän professori Anu Kantola, joka tutkii parhaillaan digisukupolven miljonäärien asenteita.
Kantola on tutkinut rikkaiden asenteita jo aiemmin. Kirjassaan Huipputuloiset – Suomen rikkain promille Kantola ja Hanna Kuusela tutkivat ja kuvasivat 2000-luvun vaurasta yläluokkaa ja sen irtoamista suomalaisesta yhteiskunnasta.
Huipputuloiset kertoi siitä, kuinka talouselämän optimistiset menestyjät muuttuvat yhteiskunnan pessimistiseksi eliitiksi, jota harmittavat jäykkyydet, työttömät ja laiskistava yhteiskunta.
Uudet iloiset veronmaksajat
Kantolan mukaan vanhemman sukupolven eliitillä – kuusikymppisillä huipputuloisilla – on pessimistinen näkemys Suomen kehityksestä. He kritisoivat erityisesti verotusta ja julkista sektoria.
Perijät vastustavat perintöveroa, yrittäjät pääomatuloverotusta ja suuryritysten johtajat ansiotuloveroja.
Kantolan ja Kuuselan aiemmassa tutkimuksessa tämä vanhempi talouselämän eliitti näkyi vakiintuneena ja etabloituneena. Heidän asemansa oli varma, mutta suhde yhteiskuntaan oli hyvin kriittinen. Rikas eliitti näki verotuksen ja julkisen sektorin taakkoina ja koki, että nykyinen hyvinvointivaltio jarruttaa menestystä.
Sen sijaan uudempi, noin nelikymppisten digimiljonäärien sukupolvi uskoo hyvinvointivaltion arvoihin ja uskoo, että veroilla voidaan rakentaa hyvä yhteiskunta. Kantola tutkii tätä uutta sukupolvea parhaillaan pohjoismaisessa hankkeessa, jonka tuloksia ei vielä ole julkistettu.
– He ovat hyvinvointivaltion kasvattamia ja arvostavat mahdollisuuksien tasa-arvoa. Sitä, joka on mahdollistanut heidän oman nousunsa.
Uuden teknologian eliittiä ovat vaikkapa Supercellin perustajat tai Woltin kaltaisten yritysten perustajat. He ovat tänäkin vuonna verotilastojen kärkikahinoissa.
Uuden talouden varakkaat arvostavat maksutonta koulutusta ja peruspalveluja.
– Moni maksaa veroja mielellään ja kokee rakentavansa samalla suomalaista yhteiskuntaa, Kantola sanoo.
Siinä missä vanha eliitti valitti veroista, uusi eliitti ei valita, vaikka verotus on heille sama.
– Koska pääomia verotetaan kevyemmin kuin ansiotuloja, Suomessa verotus kevenee, kun mennään sinne ihan huipulle, tulonsaajien ylimpään promilleen, Kantola sanoo.
Hyvinvointivaltion kasvatit haluavat antaa takaisin
Uusi digirikkalisto arvostaa tasa-arvoa ja turvallisuutta. Moni on opiskellut tai työskennellyt myös Yhdysvalloissa ja nähnyt, kuinka lasten kasvattaminen ja kouluttaminen on siellä vaikeampaa – ja kuinka yhteiskunta on eriarvoisuudessaan myös turvaton.
Sosiaalinen vastuu näkyy myös heidän suhtautumisessaan vähäosaisiin. Kantolan mukaan monilla on empatiaa vähäosaisia kohtaan. Vaikka jotkut korostavat yksilön omaa vastuuta, monen perhetaustalta löytyy kannustava kasvatustapa, mikä heijastuu myönteisempänä suhtautumisena sosiaalisiin tukijärjestelmiin.
– Heillähän monella on vaatimattomat lähtökohdat, heillä ei ole vanhaa rahaa takana, Kantola sanoo.
He eivät koe itseään yläluokaksi vaan samaistuvat keskiluokkaan. Moni heistä on ponnistanut vaatimattomista oloista, ja heillä on halu palauttaa yhteiskunnalle osan menestyksestään.
Kantolan haastattelut paljastavat, että uutta eliittiä myös huolestuttaa Suomen tulevaisuus. Hyvinvointimalli murenee, jos Suomi käpertyy sisäänpäin, maahan ei saada osaavaa työvoimaa ja julkista sektoria hoidetaan huonosti.
Moni startup-yrittäjä näkee Suomen teknologiateollisuudessa globaalina altavastaajana, jonka täytyy olla kokoaan suurempi. Siksi he kehittävät aktiivisesti alan toimijoiden keskinäistä verkostoa, sparraavat toisiaan ja pyrkivät rakentamaan Suomesta kansainvälisesti merkittävää teknologiakeskittymää.
Toisaalta Kantolan haastattelujen perusteella uuden eliitin elämä on kiireistä ja töitä tehdään paljon. Sen sijaan poliittisesti uuden uusi talouden eliitti on melko passiivinen ja etujärjestöt tuntuvat heille usein vierailta ja kaukaisilta.
Kantola toteaa, että kiire ja yrityksen pyörittämiseen käytetty aika vie tilaa syvälliseltä poliittiselta vaikuttamiselta. Verrattuna vanhempaan sukupolveen – jonka äänitorvena toimii muun muassa Björn Wahlroos – nuoremman sukupolven johtohahmot, kuten Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja tai Timo Ahopelto ja Jyri Engeström, eivät ole yhtä näkyviä poliittisessa keskustelussa. Heidän vaikutuspiirinsä ja esimerkkinsä toimivat mallina muille alan toimijoille. Yksi vaikuttamisen tapa on Startup-yhteisö, jonka kautta kantaa otetaan.
