Savitaipaleella Tienhaaran myllyn sisätiloissa koneet jyskyttävät. Aamulla paikallinen viljelijä on tuonut lajiteltavaksi kuorman ohraa.
– Kunnostetaan hänelle hyvät kylvösiemenet. Otetaan pois rikkakasvit ja pienet jyvät, kertoo mylläri Pia Pöllönen.
Pöllönen ryhtyi mylläriksi noin vuosi sitten.
Pia Pöllönen tarkistaa ohran jyvien laadun.
Mylläriksi ryhtymistä helpotti, että Pia Pöllöselle viljalaadut ja viljely olivat tuttuja asioita hänen omalta maatilaltaan.
Tienhaaran vanha mylly Savitaipaleella oli jäänyt tyhjilleen. Pöllönen kuuli, että rakennuksen uusi omistaja etsi siihen yrittäjää. Pöllönen tarttui tilaisuuteen ja päätti ryhtyä mylläriksi.
Aiemmin hän oli jauhattanut oman maatilansa viljoja yli sadan kilometrin päässä toisella myllyllä.
– Aika uuteen maailmaan tulin ja mietin, pystynkö tähän. Aika nopeasti uskoin, että kyllä mie tähän pystyn, kertoo Pia Pöllönen.
Päätöksessä ryhtyä mylläriksi auttoi myös, että entinen mylläri Kari Laukas lupautui auttamaan ja olemaan tukena.
Pia Pöllönen tunsi, että oli mahtavaa saada vanha mylly jälleen pyörimään. Myös paikkakunnalla oltiin tyytyväisiä, että Tienhaaran mylly jauhoi taas viljaa vuosien hiljaiselon jälkeen.
Asukkaat ja kesämökkiläiset löysivät myllypuotiin. Kaikki näytti aluksi hyvältä.
– Minut yllätti se, miten iloisesti minut otettiin vastaan ja kiiteltiin, kertoo Pia Pöllönen.
Pia Pöllönen nostaa 40 kilon jauhosäkin kevyesti nokkakärryn kyytiin.
Kun mylly oli ollut auki noin kahdeksan kuukautta, sai Pia Pöllönen tuotteitaan myyntiin enää vain muutamiin kauppoihin, ja myllypuodin ovi kävi yhä harvemmin.
Kaupanteko oli alkuinnostuksen jälkeen hiipunut. Verkkokauppakin hiljeni.
Laskuja alkoi kertyä, ja Pöllönen oli laittamassa jo lappua luukulle. Hän oli valmis lopettamaan myllärin uransa.
Somepäivitys muutti kaiken
Viime pääsiäisenä Pöllänen teki Facebookiin kirjoituksen, jossa hän kertoi vaikeasta tilanteestaan avoimesti. Hän toivoi edes vähän tilauksia ja toivon pilkahdusta yrittäjyyteen.
Postauksen jälkeen verkkokauppa räjähti, ja tilauksia alkoi tulla eri puolelta Suomea.
Pöllönen kiittää suuresti lappeenrantalaista keittiömestari Ulla Liukkosta ja Karjalan keittiömestareita, jotka ovat lähiruoan puolestapuhujia. Liukkonen oli yhteydessä useisiin eri kauppoihin ja sitä kautta tilauksia alkoi tulla verkkokaupan lisäksi myös kaupoilta.
– Olin aivan tippa linssissä ja hämmentynyt, miten tämä voi olla mahdollista.
Tsemppiviestit Facebookissa lämmittivät myllärin sydäntä.
– Ei tässä ole kyse pelkästään siitä, että mie saan työtä, vaan myös se, että ihmiset saavat paikallisia jauhoja, paikallisesta viljasta jauhettua.
Tiukassa on leipä myllärillä.
Mylläri Pia Pöllönen
Kohta postauksen jälkeen verkkokauppa hiljeni jälleen. Pöllönen ymmärtää, että kotitalouksissa menee aikansa, ennen kuin jauhot on käytetty.
Uskoa tulevaisuuteen kuitenkin riittää.
Kaupoista on jo lisätilauksia tullut. Pöllönen kertoo, että nyt alkaa olla kiirettä.
– Nyt juuri kun on viljan lajittelu menossa, tuntuu, että tunnit loppuvat vuorokaudessa.
Sukulaisista, ystävistä ja perheestä on ollut myllärille suuri apu.
– Kyllä tässä nyt jatketaan ja periksi ei anneta. Sisulla ja sydämellä tätä tehdään.
Verkkokaupan ansiosta Pöllänen saa asiakkaita koko Suomesta. Pelkästään Savitaipaleen asukkaat tuskin pystyisivät pitämään myllyä hengissä.
Parasta Pia Pöllösen vuodessa ovat olleet ihmiskohtaamiset.
– Myllypuotiin ei ikinä tule pahantuulisia ihmisiä. Joskus kun joku tuo minun jauhamista jauhoista lämpimiä lepuskoita, niin Wau!”
Vielä puolitoista kuukautta sitten Pia Pöllönen oli valmis iskemään hanskat tiskiin. Vapun päivänä myllyllä vietettiin 1-vuotissynttäreitä.
– Uskon, että vuoden päästä juhlimme jälleen.
