Valkeakoskelainen Olivia Käkönen, 16, ei kävele enää yksin pimeällä.
– Jos olen kävellyt jossain, niin sitten kaverin kanssa.
Mukana kulkee nykyään myös äidin antama turvahälytin. Samanlainen löytyy hänen serkultaan Iris Käköseltä, 14.
15-vuotias tyttö ei palannut kotiinsa illanvieton jälkeen. Seuraavana päivänä tytön ystävät löysivät tämän surmattuna metsästä läheltä asutusta.
Tapaus järkytti koko Suomea. Se on jättänyt jälkensä myös noin 20 000 asukkaan kaupungin arkeen.
Iris ja Olivia Käkönen kertovat videolla, miten surma on vaikuttanut heidän arkeensa.
Punaliiviset työntekijät koululla
Käköset muistavat edelleen surman jälkeisen ensimmäisen koulupäivän. Mieleen ovat painuneet punaliiviset SPR:n työntekijät ja se, ettei normaaleja oppitunteja ollut lainkaan.
Nuorisonohjaaja Nita Käkönen kertoo olleensa töissä, kun hän kuuli uutisen murhasta.
– Se oli todella järkyttävää.
Käkönen muistaa soittaneensa ensin pomolleen. Kriisitilanteissa käynnistetään tehostettu nuorisotyö.
Illalla nuoret kerääntyivät yhdessä muistotilaisuuteen tukemaan toisiaan. Taustalla soi Juha Tapio.
Myös Käkönen, muut työntekijät ja vapaaehtoiset osallistuivat tilaisuuteen.
Surun keskellä nuoret osasivat toimia hienosti, Nita Käkönen sanoo.
– Ennen vanhaan olisi varmaan ryypätty ja surtu. Siellä viisikymmentä nuorta istui yhdessä, itki ja halasi toisiaan.
Surma tapahtui vain muutama päivä ennen koululaisten kesäloman alkua.
Opiskeluhuolto päivysti poikkeuksellisesti kesäkuussa. Perheitä tiedotettiin Wilman kautta paikoista, joista sai kesän aikana apua.
Olivia Käkönen kuvailee kesäloman olleen sellainen kuin hän oli etukäteen odottanutkin.
– Kuitenkin aina yksi ihminen puuttui.
Viisi kuukautta tapahtuneen jälkeen arki Valkeakoskella on palautumassa, vaikka tapaus koskettaa yhä nuoria.
Lokakuisena arki-iltana surmapaikan ohi kulkee koiranulkoiluttajia ja työmatkapyöräilijöitä.
Toukokuusta muistuttavat puun ympärille asetetut hautakynttilät. Puu on istutettu uhrin muistoksi.
Olivia Käkönen kertoo, että asia on edelleen usein esillä ystävien keskuudessa. Uhri oli hänen läheinen ystävänsä.
– Mutta arki on mennyt normaalimpaan päin, että koulunkäynti on ihan normaalia, tuore lukiolainen kertoo.
Asia ei nouse esiin esimerkiksi nuorisotiloissa, kertovat nuorisonohjaajat Roosa Setälä ja Nita Käkönen.
Apua saa edelleen matalalla kynnyksellä.
– Olemme halunneet korostaa, että siitä saa puhua. Ja jos yhtään liikaa pyörii mielessä, suru ei lähde tai tulee pelkoja, niin apua on tarjolla, Nita Käkönen kertoo.
Tiivis yhteisö on tukenut toisiaan
Valkeakosken nuorisotoimenjohtaja Anne Kurikka on työskennellyt alalla yli neljäkymmentä vuotta.
Vuosien aikana Kurikka on kohdannut monenlaisia tilanteita, myös kuolemantapauksia. Yhtään murhaa hän ei kuitenkaan muista.
Kurikan mukaan kaupungin tiiviistä yhteisöstä oli apua surman käsittelyssä.
– Olen tosi kiitollinen siitä, että meillä on pitkäaikaisia nuorisotyöntekijöitä, ja myös paikallisia töissä. Meillä on hyvä yhteys ihmisiin.
Myös itsepuolustuskursseja järjestettiin. Olivia ja Iris Käkönen kertovat, että kursseista keskusteltiin kaveriporukassa. Kumpikaan ei kuitenkaan osallistunut kurssille.
– Iskä on opettanut kaikkia itsepuolustusjuttuja, Iris Käkönen sanoo.
Kirjaslammen uimastadionin betonilaituriin on maalattu sydän uhrin muistoksi.
Uimastadion on yksi nuorten suosimista ajanviettopaikoista. Nuoret järjestivät siellä muistotilaisuuden toukokuussa.
Nuoret kertovat, että lopulta paras apu asian käsittelyyn on ollut ystävien kanssa puhuminen.
He ovat esimerkiksi kerääntyneet yhdessä toistensa koteihin, kuunnelleet musiikkia ja jutelleet asiasta.
– Kun on niin tuttuja jo kavereiden kanssa, on tosi helppoa avautua kaikesta. On tosi tärkeää puhua, jotta asian saa pois mielestä, Olivia Käkönen päättää.
