Väitöstutkija Juuso Repo haastaa yleiset käsitykset, joiden mukaan koronapandemia vaikutti nuoriin lähes yksinomaan kielteisesti.
Keväällä 2020 koronapandemia mullisti kouluikäisten nuorten elämän. Koulujen ovet suljettiin koronatartuntojen vähentämiseksi ja opetus siirtyi lähes yhdessä yössä etäopetukseen.
Samalla kun fyysistä terveyttä pyrittiin suojelemaan, huolestuttiin nuorten henkisestä hyvinvoinnista. Hyvin pian tehtiin myös ensimmäisiä kyselyjä pandemian vaikutuksista nuorten hyvinvointiin.
– Yleisimpinä huolina nuorten kohdalla on puhuttu ja huomattu oppimistulosten laskua ja mielenterveysoireiden yleistymistä, sanoo väitöstutkija Juuso Repo Turun yliopistosta.
Repo muistuttaa, että samoissa asioissa oli nähtävissä kielteistä kehitystä jo ennen pandemiaa. Niitä ei siis voi laittaa pelkästään pandemian ja esimerkiksi etäkoulun tuomien haasteiden piikkiin.
Repo tarkasteli väitöstutkimuksessaan koronapandemian vaikutuksia alle 18–vuotiaisiin nuoriin. Väitöskirja koostui neljästä osatutkimuksesta, joissa hyödynnettiin laajoja aineistoja Suomesta, Pohjoismaista ja Australiasta.
Tutkimuksen mukaan pandemian vaikutuksia nuoriin on arvioitu liian yksipuolisesti ja kielteisesti.
Yläkoululaisten hyvinvointi notkahtaa ilman pandemiaakin
Väitöstutkimuksen ei ole tarkoitus vähätellä nuorten kokemuksia, Juuso Repo korostaa.
– Hyvinvoinnin lasku ja myös nuorten oma arvio hyvinvoinnin laskusta on varmasti ollut todellinen. Arvioista on kuitenkin puuttunut kehityspsykologinen näkökulma, Repo sanoo.
Nopeasti, jopa keskellä pandemiaa tehtyjen kyselyiden perusteella pandemian pitkäaikaisia vaikutuksia on vaikea erottaa hetkellisistä vaikutuksista ja nuorten normaaleista kehitysvaiheista.
Pitkäaikaisen australialaisen seuranta-aineiston perusteella Repo pystyi vertailemaan pandemian kokeneiden nuorten kehitystä sellaisiin samanikäisiin nuoriin, jotka eivät olleet kokeneet pandemiaa.
Tutkimus paljasti jotain yllättävää.
– Kehityskäyrät ovat hyvin samanlaisia. Molemmilla ryhmillä tapahtui yläkoulussa koetun hyvinvoinnin lasku. Eli nuorten kohdalla kyse on ollut paljon murrosikään liittyvästä kehityksestä, ei pandemiasta.
Etäkoulu vähensi koulukiusaamista
Pandemian on arvioitu vaikuttaneen erityisen kielteisesti haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin. Osalle näin kävikin, kun koulun tarjoamat arjen rutiinit ja muu tuki heikkenivät.
Väitöskirja nostaa esiin myös toisenlaisen näkökulman. Osa nuorista koki etäopetuksen itselleen lähiopetusta parempana. Esimerkiksi koulukiusaaminen väheni selvästi.
– Monet nuoret, jotka kokevat tavallisen koulunkäynnin stressaavana tai eri syistä turvattomana, saivat etäopetuksen aikana helpotusta ja ehkä jopa vähän uudenlaista yhteyttä omaan opettajaan, väitöstutkija Juuso Repo muistuttaa.
Pelkistä ongelmista puhuminen voi vahvistaa niitä
Miksi sitten on ongelmallista puhua pandemian vaikutuksista nuoriin pelkästään kielteisenä? Ensinnäkin siksi, että jatkuvasti toistettuna ongelmiin keskittyvä puhe voi muuttua itseään toteuttavaksi ennusteeksi.
– Me vahvistamme silloin nuorten mielessä käsitystä, että se kokemus oli jollain tavalla ylitsekäymätön, Repo sanoo.
Toiseksi päätöksenteon pitää perustua todellisiin syihin, joihin voidaan vaikuttaa. Pandemiasta tuli ehkä osittain houkutteleva selitys nuorten pahoinvoinnille tai oppimisvaikeuksille. Riskinä on, että jo ennen pandemiaa näkyvissä olleet ongelmat jäävät tällöin ilman ratkaisuja.
Väitöstutkimuksensa perusteella Juuso Repo toivoo, että nuorten hyvinvointia koskevat päätökset perustuisivat nykyistä vahvemmin pitkäaikaisiin tutkimuksiin yksittäisten kyselyiden sijaan tai niiden lisäksi.
– Tarvittaisiin pitkittäisaineistoja, joissa samoja nuoria seurataan aikahetkestä toiseen. Silloin saataisiin normaalia kehitystä näkyviin ja eroteltua. Lisäksi tarvittaisiin vertailuryhmiä, kun arvioidaan jonkun toimenpiteen vaikutusta.
