ISTANBUL Perjantai-iltapäivänä lokakuun alussa ihmisjoukko seurasi kauhuissaan, kun nuori mies seisoi Istanbulin vanhan kaupunginmuurin päällä. Kohta hän heitti alas muurilta naisen pään. Sitten hän hyppäsi itse perään kuolemaansa.
Mies oli juuri surmannut 19-vuotiaan tyttöystävänsä.
Myöhemmin Turkin poliisi kertoi, että miestä epäiltiin toisenkin 19-vuotiaan naisen murhasta saman päivän aikana. Kyseessä oli miehen entinen kumppani, jonka kurkun mies oli poliisin mukaan viiltänyt auki.
Raivostuneet kaupunkilaiset ja naisten oikeuksia puolustavat järjestöt järjestivät heti seuraavana päivänä mielenosoituksia ympäri maata. Viestipalvelu X:ssä trendasi aihetunniste #TurkishWomenAreInDanger, turkkilaiset naiset ovat vaarassa.
Väkivalta naisia ja tyttöjä kohtaan on puhuttanut Turkissa viime aikoina muutenkin. Vain viikkoja aiemmin samat järjestöt olivat kaduilla vaatimassa oikeutta 8-vuotiaalle Narin Güranille, joka löydettiin kuolleena joesta kotikylästään Tavşantepestä itäisestä Turkista. Hänet oli sullottu säkkiin ja ruumis oli laitettu kivien alle.
Tapaus on järkyttänyt koko Turkkia – myös siksi, että koko pieni kylä on täysin vaiennut tytön kohtalosta. Tytön perheenjäseniä epäillään murhasta.
Suurin uhka naisille tulee lähisuhteista
Turkissa miehet murhasivat tämän vuoden alkupuoliskolla 205 naista, laskee turkkilainen naisjärjestö Kadın Cinayetlerini Durduracağız.
Järjestö pitää lisäksi 117:ää kuolemaa epäilyttävinä. Järjestön nimi tarkoittaa suomeksi ”lopetamme naismurhat”.
Kun turkkilainen nainen tai lapsi joutuu henkirikoksen kohteeksi, tekijä on useimmiten joku heidän läheisensä. Tutkimusten mukaan jopa 40 prosenttia turkkilaisista naisista kohtaa lähisuhdeväkivaltaa jossain vaiheessa elämäänsä.
Suomessakin luku on korkea: noin kolmasosa naisista on joutunut jossakin vaiheessa kumppaninsa väkivallan kohteeksi.
Leyla Soydinç on työskennellyt naisten oikeuksia ajavalle Mor Çatı -järjestölle psykologina noin seitsemän vuotta. Mor Çatı eli ”Liila katto” ylläpitää turvataloja naisille, jotka pyrkivät pois väkivaltaisesta suhteesta.
Soydinç kertoo, että hän valitsi työn henkilökohtaisten kokemustensa takia.
– Kaikilla naisilla on näitä kokemuksia. Tämä työ on minulle tavallaan osa parantumisprosessia, hän sanoo.
Yksityiskohtiin Soydinç ei kuitenkaan halua mennä, koska aihe on arkaluontoinen.
Hän on kohdannut uransa aikana lukemattomia naisia, jotka pakenevat väkivaltaisista suhteista.
Turvataloja ei ole Turkissa läheskään tarpeeksi
Mor Çatı sai juuri arvostetun Hrant Dink -ihmisoikeuspalkinnon vuosikymmeniä jatkuneesta työstään.
Järjestö on Turkissa ainoa yksityinen toimija, joka pyörittää turvataloja. Niitä on nyt 146 ympäri maata. Soydinçin mukaan tämä ei kuitenkaan riitä, sillä julkisia turvataloja ei ole läheskään riittävästi.
– Turkissa on vain noin puolet EU:n suositusten mukaisesta määrästä.
Naisten on myös hankala saada tietoa turvataloista ja oikeuksistaan.
Soydinçin mukaan toivoa luo se, että naisiin kohdistuva väkivalta on ollut paljon esillä. Ongelmana kuitenkin on, että ihmiset kiinnittävät asiaan huomiota enimmäkseen vain näkyvien tapausten myötä.
Tavallisten kansalaisten reaktiot myös huolettavat.
– Joskus ihmiset alkavat vaatia, että syylliset pitäisi hirttää tai kastroida. Se kuitenkin vain legitimoisi väkivaltaa, Soydinç sanoo.
Järjestöllä on ongelmia päästä käsiksi tilastoihin naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Perheasioiden ministeriö ei julkaise tarpeeksi tietoa.
– Siksi emme pysty arvioimaan, onko väkivalta lisääntymässä. Mutta uskomme, että vallitseva poliittinen tilanne vaikuttaa tukiverkostoihin ja lakien täytäntöönpanoon.
Naisten oikeuksien rapauttaminen on sisäpolitiikkaa
Naisten oikeuksista on tullut viime vuosina äärimmäisen politisoitunut aihe Turkissa.
Turkki vetäytyi vuonna 2021 Euroopan neuvoston Istanbulin sopimuksesta, jonka tavoitteena on torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Presidentti Recep Tayyip Erdoğanin puolue AKP puolusteli vetäytymistä väitteillä siitä, että sopimusta käytettäisiin ”homoseksuaalisuuden normalisoimiseen”, minkä hallitus sanoi olevan ristiriidassa Turkin perhearvojen kanssa.
Erdoğan oli kuitenkin vallassa myös sopimuksen allekirjoittamisen aikaan. Tuolloin hänen puolueensa tuki vahvasti aloitetta yhdessä naisjärjestöjen kanssa.
Asiantuntijoiden mukaan AKP yrittää nyt kosiskella konservatiivisempia äänestäjiä pysyäkseen vallassa hankalassa taloudellisessa tilanteessa.
AKP:n mukaan olemassa olevat lait riittävät suojelemaan naisia. Myös esimerkiksi naistenpäivän marssit on kielletty Turkissa jo useana vuonna peräkkäin.
– Yhteiskuntapolitiikan keskiössä on yhä enemmän perhe, eivät naiset, Soydinc sanoo.
Tällä Soydinç tarkoittaa konservatiivisten arvojen yleistymistä.
– Tärkein asia on perherakenteen säilyttäminen. Naisia ei voi suojella, jos väkivalta tulee juuri tästä perherakenteesta.
Stigma vaikeuttaa puhumista seksuaalisesta väkivallasta
Myös raiskaukset ja varsinkin avioliiton sisäiset raiskaukset ovat hankala aihe Turkissa.
– Uhrien syyllistäminen on tavallista, joten heidän ei ole niin helppo avautua aiheesta, Soydinç selittää.
Mor Çatı -järjestö auttaa naisia myös saamaan oikeutta Turkin hankalassa oikeusjärjestelmässä.
Soydinçin uran tärkein hetki oli, kun hän ymmärsi, että oikeusavun lisäksi naisille saattaa olla tärkeää vain tulla uskotuksi ja kuulluksi.
Eräs Soydinçin asiakas taisteli turhaan saadakseen oikeutta raiskaustapauksessa. Lopulta oikeus hylkäsi naisen vetoomuksen.
– Ajattelin, että hän masentuisi entistä pahemmin. Mutta hän sanoikin, että hän tuntee olevansa vahvempi nyt, kun ainakin yksi taho uskoi häntä, Soydinç sanoo.
Soydinçin mukaan Turkissa elää vahvana stereotypia siitä, että vain alemmista koulutus- ja yhteiskuntaluokista tulevat naiset kohtaisivat väkivaltaa. Myöskään suurempien kaupunkien ja maaseudun välillä ei ole eroja, hän sanoo.
– Jokainen nainen voi olla väkivallan uhri, ja jokainen mies voi käyttää väkivaltaa naisia ja lapsia kohtaan taustastaan riippumatta.
