Miksi aivotyötä tekevät uupuvat ja työn laatu huononee?
Psykologian tohtori, aivoasiantuntija Mona Moisalan mukaan suomalaisilla työpaikoilla töitä tehdään jatkuvasti väärin.
Moderni aivotutkimus on tuonut uutta tietoa muun muassa tunteiden, keskittymiskyvyn ja yksilöllisten erojen merkityksestä ajatustyössä.
– On olemassa valtavasti tutkimustietoa siitä, miten voimme keskittyä, oppia ja ratkaista ongelmia optimaalisella tavalla. Ymmärrämme jo paljon siitä, miten aivotyötä kannattaa tehdä. Jostain syystä olemme kuitenkin päättäneet sivuuttaa tutkitun tiedon ja pidämme sinnikkäästi kiinni työkulttuurista, joka ei palvele ketään, Moisala sanoo.
Hänen mukaansa työpaikoilla oletetaan ihmisten tekevän ajatustyötä kuin väsymättömät koneet. Lopputulos on nurinkurinen, sillä näin päädytään hukkaamaan valtava määrä ihmisaivojen tehosta.
– Olen käynyt kouluttamassa yrityksissä ja antanut siellä neuvoja yksilöille. Tajusin kuitenkin, että se ei riitä, Moisala sanoo.
Yksilölle voi antaa loputtoman määrän neuvoja ja vinkkejä, mutta ne ovat hyödyttömiä, mikäli työpaikka ei muutu.
Moisalalta on ilmestynyt tuore kirja Tyhmä työelämä – miten pelastaa ajatustyöläisen aivot? Siinä hän avaa työelämän ongelmia aivotutkijan näkökulmasta.
Työtä tehdään tehottomasti
Moisala sanoo, että nykypäivän työelämä on erityisen tyhmää kolmella eri tavalla.
Ensiksikin ihmiset tekevät työtään tehottomasti. Sekava työympäristö saa meidät haaskaamaan ison osan työajastamme toimintaan, joka ei edistä ydintehtäväämme millään tavalla.
Toiseksi työelämä uuvuttaa. Kova työtahti yhdistettynä toimimattomaan työkulttuuriin johtaa uupuneisiin yksilöihin.
Kolmanneksi työelämä ei osaa hyödyntää yksilöiden vahvuuksia. Kaikkien oletetaan mahtuvan samaan, ahtaaseen muottiin.
– Tämä kaikki ei ole pelkästään tyhmää, vaan myös työnantajalle ja yhteiskunnalle kallista, Moisala kirjoittaa.
Tehottomuus tulee siitä, että työtä ei osata tauottaa
Moisala muistuttaa, että aivot eivät toimi tasaisen tehokkaasti koko työpäivän ajan. Niiden vireystila vaihtelee noin 90 minuutin sykleissä, jolloin keskittymisen jälkeen tarvitaan palautumista.
Aivojen pitäisi välillä antaa palautua myös työpäivän aikana. Palauttavaa ovat esimerkiksi liikkuminen, nauraminen tai itsensä haastaminen.
Sen sijaan esimerkiksi somettaminen ei auta aivoja.
– Some ei ole aivoille palauttavaa, koska se on nopeatempoista viihdetykitystä, lyhyitä videoita, nopeita uutisotsikoita. Aivoille on aika rasittavaa vastaanottaa sen tyyppistä ärsykettä jatkuvalla syötöllä, Moisala sanoo.
Jos työpäivän aikana ei palautumista huomioida, työn laatu kärsii, ja työpäivä muuttuu helposti tehottomaksi.
Palautumista tukeva työkulttuuri on menestyksekkään ajatustyön edellytys. Sellaisessa kulttuurissa esihenkilöt näyttävät esimerkkiä.
– Miten työpaikalla suhtaudutaan esimerkiksi siihen, että työntekijä lähtee vaikka päiväkävelylle kesken työpäivän? Kauhistellaanko sitä, vai ajatellaanko, että hei, että tämä on aidosti fiksu työntekijä, että tämä pitää huolta aivoistaan, Moisala sanoo.
Keskitymme huonosti, koska huomiomme menee turhaan sälään
Moderni työelämä ei anna ihmisille mahdollisuutta keskittyä asioihin kuin pinnallisesti. Aivot vastaanottavat jatkuvasti herätteitä ja impulsseja, mutta eivät pääse rauhaan.
– Meillä on tutkimuksia esimerkiksi siitä, kuinka nopealla tahdilla ajatustyöläiset nykyään hyppivät tehtävästä toiseen. Yhden tutkimuksen mukaan me jaksamme ajatustyössä keskittyä yhteen asiaan alle minuutin, Moisala sanoo.
Työn suorittava puoli korostuu, koska sen tuottavuus on helpommin mitattavissa kuin syvällisen ajattelun hyödyt. Se johtaa pirstaloituneeseen työskentelyyn ja uupumukseen.
Syväkeskittymisen saavuttaminen vaatii rauhallisen ympäristön ja tahdonvoimaa.
Työn jatkuva keskeytyminen ja niin sanottu multitasking eli monisuorittaminen syövät työn laatua ja aivojen kykyä keskittyä.
Keskittynyt työntekijä tekee vähemmän virheitä, ratkaisee suurempia ongelmia ja kehittää aivojen toimintakykyä, kuten oppimista ja muistamista.
Moisalan neuvo on, että työyhteisöjen tulisi luoda selkeät säännöt, jotka tukevat häiriötöntä työskentelyä.
– Ihan konkreettinen neuvo on laittaa sähköpostin hälytysäänet pois ja kännykkä äänettömälle. Toinen tärkeä juttu on varata työkalenterista tunti tai kaksi päivässä sellaista aikaa, jolloin ei ole tavoitettavissa. Ja että se näkyy myös työyhteisölle, että tämä aika on varattu keskittymiseen.
Erilaiset aivot pitää huomioida
Kahta samanlaista aivoparia ei ole, mutta työelämässä usein yritetään sovittaa kaikki yhteen tehokkaan työntekijän muottiin, Moisala muistuttaa.
– Jos ajattelemme, että kaikki ovat heti aamusta lähtien tehokkaita ja virkeänä, niin sehän ei ole totta. Iso osa ihmisistä on iltavirkkuja ja paljon enemmän iltapäiväpainotteisia. Jos sallitaan työajassa enemmän liikkuvuutta, se auttaa, Moisala sanoo.
Työpaikoilla on monenlaisia persoonallisuuksia ja vahvuuksia, jotka vaativat joustavuutta.
Toisen voi olla vaikea avata suutaan palaverissa, jossa puhutaan toisten päälle, mutta ideat on helppo kirjoittaa vaikka palaverin jälkeen sähköpostilla.
Luottamus on avainasemassa, sillä mikromanageeraus ei lisää tehokkuutta, Moisala kirjoittaa. Työntekijän taas tulisi uskaltaa kertoa rehellisesti vahvuutensa ja tarpeensa. Kun työelämä mukautuu yksilöllisiin tarpeisiin, syntyy sekä hyvinvoivia että tehokkaita työntekijöitä.
