– Jos sattuu näkemään suden luonnossa, kannattaisi laittaa lotto vetämään, sanoo luontokuvaaja Jukka Lämsä.
Niin harvinaista ja vaikeaa on nähdä tämä arka eläin luonnossa.
Turkulainen Lämsä tietää, mistä puhuu. Hän on luontokuvaaja ja liikkuu luonnossa paljon muun muassa Lounais-Suomessa, Itä-Suomessa ja Kainuussa.
Silti hän ei ole koskaan nähnyt sutta muuten kuin kuvauspaikalla, jollaisille sudet houkutellaan haaskalla. Sellaisilla suomalaiset susikuvat yleensä otetaan – myös kaikki tämän jutun susikuvat.
Lämsä ei ole nähnyt sutta edes Lounais-Suomessa, vaikka juuri siellä susikanta on suurin ja metsästystä on perusteltu turvallisuudella ja sillä, että sudet oppisivat pelkäämään ihmistä.
Yle haastatteli neljää kokenutta luontokuvaajaa.
Heidän kaikkien mukaan susi on äärimmäisen arka eläin, joka väistää ihmistä mahdollisuuksien mukaan.
Susi piiloutuu ihmiseltä
Vain yksi Ylen haastattelemista luontokuvaajista on edes nähnyt susia luonnossa muualla kuin kuvauskojulla.
Hän on luontokuvaaja, tietokirjailija Antti Haataja. Haataja sanoo seuranneensa susien elämää ammatikseen kymmenen vuoden ajan. Silti hän näkee susia korkeintaan muutaman kerran vuodessa.
Hänestä suomalaisten käsitys susista ja siitä, kuinka helppoa tai vaikeaa niihin on törmätä, on yleisesti täysin epärealistinen ja vääristynyt.
– Suomessa on tarkoituksella luotu kuvaa, että susien näkeminen olisi erittäin helppoa ja jokapäiväistä. Voin kertoa kokemuksesta, että se on hyvin haastavaa.
Ehkä todennäköisimmin susia näkee Lounais-Suomessa. Siellä maisema on pitkälti avoimia peltoja, joilla liikkuu myös riistaeläimiä. Juuri riistan perässä sudet usein päätyvät ihmisten näkyville.
Haatajan mukaan ihmiset tulkitsevat susia väärin, kun he luulevat niiden tarkoituksella hakeutuvan ihmisasutuksen luo. Asia ei ole niin. Yleensä ihmisten näkemät sudet ovat nuoria yksilöitä, jotka eivät vielä kunnolla osaa piiloutua.
– Suomalainen susi pelkää ihmistä aivan valtavasti.
Susia houkutellaan tarkoituksella, eivätkä ne silti aina tule
Kolme muuta haastateltavaa ovat nähneet susia vain kuvauskojulla.
Oululainen Sami Säily on nähnyt susia nyt jo useita kertoja. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2019. Hän oli tuolloin käynyt jo useita kertoja Kainuussa kuvauskojuilla vuodesta 2015 lähtien.
Säily toivoo näkevänsä suden vielä joskus luonnossa, mutta ei usko toiveen koskaan toteutuvan.
– Koen, ettei sellainen ole edes mahdollista. Susi on arka tulemaan kuvauskojullekin.
Ristijärveläinen Lassi Rautiainen pitää piilokojuja muun muassa Kuhmossa. Hän lupaa, että siellä on ”Euroopan varmin” paikka nähdä susia.
Jos kojulle menee joka ainoa yö viikon ajan, on hyvin todennäköistä nähdä susi jonakin yönä.
– Täydellistä takuuta ei voi antaa koskaan.
Rautiainenkaan ei ole nähnyt koskaan karhua tai sutta muualla kuin kuvauskojulla – eikä nähnyt hänen isänsäkään, joka eli yli 80-vuotiaaksi ja kävi innokkaasti metsällä koko elämänsä.
Suden pelätään vievän lapset suoraan koulun pihalta
Rautiainen on itsekin ollut innokas metsästäjä ja metsästyskoirien omistaja.
Koiranomistajien huolet susista hän ymmärtääkin hyvin.
– On todella harmi, jos susi tappaa koiran nälkäänsä tai sitten siksi, että koira tulee sen reviirille. Ei siitä kuitenkaan pidä tehdä johtopäätöstä, että susi olisi vaarallinen ihmiselle tai että ihmisen pitäisi pelätä sutta.
Turkulainen Jukka Lämsäkin sanoo, että hän ymmärtää, että Lounais-Suomessa moni on peloissaan koirien ja lasten puolesta.
Hänestä suhtautuminen on kuitenkin joskus jopa hysteeristä ja perustuu selvästi väärään tietoon susista.
– Jos koulun lähellä tehdään susihavainto, seuraavana aamuna vanhempia pyydetään tuomaan lapset kouluun eikä välitunnilla saa mennä ulos.
Hän on kuvannut Afrikan savanneilla, jossa on hänen mukaansa paljon vaarallisempiakin eläimiä. Silti ihmiset uskaltavat liikkua ulkona.
– Suomi on iso maa, jossa on muutama sata sutta. Kun asiat laittaa mittakaavaan, suomalaisten suhtautuminen susiin tuntuu vähän hölmöltä.
