Ylen toimittaja Sean Ricks muistaa opiskeluajoilta huhtikuisen päivän, kun Kelan kirje kopsahti lattialle. Kirjeen luettuaan oli Ricksin vuoro rojahtaa lattialle.
Elämäni moka -sarjassa julkisuudesta tuttu henkilö paljastaa elämänsä noloimman kömmähdyksen. Tällä kertaa vuorossa on Ylen toimittaja Sean Ricks.
”Oli toinen opiskeluvuoteni Tampereen yliopistossa. Olin elänyt opiskelijaelämää täysillä – ehkä vähän liiankin täysillä.
Nostin opintolainaa ja -tukia niin paljon kuin pystyin, tienasin samalla vähän päivätöissä kuuluttajana, enkä oikeastaan miettinyt sen enempää, miten tämä kaikki toimii.
Kun näin postiluukustani pudonneen kirjekuoren, minulla oli heti sellainen fiilis, että tämä ei lupaa hyvää.
Avasin kirjeen. Siellä luki, että Kela perii takaisin kaiken tuen – yli kolme tuhatta euroa. Opintotukea, asumislisää. Kaikki.
Rojahdin siihen perseelleni. Ihan kirjaimellisesti. Itkeskelin siinä lattialla ja mietin, että miten helvetissä maksan tämän? Ei tästä tule mitään. Olen mokannut kaiken.
Hävetti ihan hirveästi. En kertonut kenellekään. En opiskelijakavereille, en edes äidille.
Ajattelin, että olen ainoa ihminen maailmassa, joka on tehnyt näin tyhmästi. Että minun olisi pitänyt tietää, miten tämä systeemi toimii. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että on olemassa tulorajat.
Mutta en ymmärtänyt. Tai en halunnut ymmärtää. Minulla oli jossain pieni aavistus, että tässä voi käydä huonosti, mutta lakaisin roskat maton alle. Ajattelin, että ehkä tämä jotenkin järjestyy itsestään.
Ei järjestynyt.
Soitin Kelaan ja pyysin, että saisin maksaa neljässä osassa. Onneksi he suostuivat. Sitten mietin kuumeisesti, mistä helvetistä saan rahat.
Käytin kaiken, mitä minulla oli säästössä. Mutta se ei riittänyt. Olin aivan epätoivoinen.
Sitten tein monia tyhmiä päätöksiä, joista en ole ylpeä. Yritin ratkaista ongelmaa väärillä tavoilla, kuten lyömällä vetoa. Lopulta sain maksettua velat pois, mutta se vaati aikaa ja paljon stressiä.
Vuosi tai pari myöhemmin olin kaveriporukassa illanvietossa. Joku opiskelijakaverini kertoi, että häneltäkin oli peritty takaisin melkein yhtä iso summa.
Sen rohkaisemana minäkin totesin: ”Hei, tiiätkö, mullakin kävi näin.”
Yhtäkkiä se ei ollutkaan enää häpeällinen juttu. Kukaan ei sanonut, että hei tyhmyri, miksi teit näin. Huomasin, etten ollut ainoa. Meitä oli muitakin.
Se oli aika iso helpotus, kun ei tarvinnut enää esittää, että kaikki on vain jees.
Äidille kerroin asiasta vasta puoli vuotta tai vuosi myöhemmin.
Äiti oli ensin kauhuissaan, mutta sitten sanoi: ”Olisit kertonut, olisin voinut auttaa.”
Mutta jotenkin tuntui, että minun piti hoitaa tämä itse. Minä kusin tämän homman, minun piti korjata se.
Nyt, kun katson taaksepäin, ymmärrän, että olisin voinut tehdä asiat toisin. Olisin voinut ottaa selvää etukäteen, miten opintotuki toimii. Olisin voinut kysyä muilta. Olisin voinut soittaa Kelaan heti, kun epäilys heräsi.
Mutta en tehnyt. Annoin häpeän muuttua lamaannukseksi.
Se on tärkein oppini: ikäviä asioita ei kannata vältellä. Ne eivät parane sillä, että niitä siirtää.
Ja jos joku nuori opiskelija lukee tätä: ota selvää, miten tukesi toimii. Kysy apua ajoissa. Älä pelkää puhua asiasta. Et ole yksin.”
Sean Ricks oli Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraana 31. maaliskuuta:
Puoli seitsemän -ohjelman viikon parhaat palat nähdään aina perjantaisin Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa.
