Väitöskirjatutkija Jari Kupila törmäsi urheilukulttuurissa rakenteisiin, jotka tekevät liikunnasta monille hankalaa.
Miksi kaikki eivät liiku? Tätä ihmetteli entinen himourheilija Jari Kupila. Sitten hän alkoi tutkia asiaa. Kupila törmäsi kirjoittamattomiin koodistoihin ja rakenteisiin, jotka voivat tehdä monelle liikkumisesta hankalaa tai jopa mahdotonta.
– Liikuntaympäristössä saattaa olla jokin ongelma, jonka vuoksi liikunta on joidenkin mielestä luotaantyöntävää.
Kupila työstää Oulun yliopistoon väitöskirjaa, joka käsittelee urheilun roolia osana suomalaisuuden modernisaation historiaa. Hän on myös Liikunta & Tiede -lehden päätoimittaja.
Kupilan mukaan liikuntakulttuurissa on koodeja ja käytäntöjä, joita on hankala hahmottaa, ellei ole aiempaa pohjaa liikunnan harrastamisesta. Näitä ovat esimerkiksi ryhmäliikuntatunnin rakenne, kuntosali- ja pukuhuone-etiketin tunteminen sekä liikuntasanaston osaaminen. Koululiikuntataustaiselle peilejä täynnä oleva puntti- tai tanssisali voi tuntua ahdistavalta.
– Kenenkään ei pitäisi tuntea liikkuessaan olevansa väärässä paikassa.
Hiljaisina koodeina voidaan pitää sopivaa vaatetusta, jolla mennään liikkumaan tai kuntosalilaitteiden oikeaoppista käyttämistä.
– Tällaisia asioita vasta-alkava liikkuja pitää kynnyskysymyksinä ja vaaran paikkoina.
– Jos ihmisiä halutaan innostumaan liikkumisesta, seurojen ja liikunnan järjestäjien on purettava näitä rakenteita, Kupila sanoo.
Vapaa-ajalla liikuntaa harrastaa aikuisväestöstä yli 70 prosenttia, kertoo THL:n Terve Suomi -väestötutkimus. Tästä huolimatta liikkumattomuus on lisääntynyt 1970-luvulta lähtien. Ihmisen toimintaympäristöt ovat muuttuneet, ja siksi arkiliikunta ja fyysiset työt ovat vähentyneet.
”Liikkumattomuus on yksi syrjätymisen muoto”
Kupilan toimiessa opettajana hän tapasi lukuisia ihmisiä, joille liikkuminen on vastenmielistä. Kupila näkee, että liikkumattomuus on pohjimmiltaan yksi syrjätymisen muoto.
Kupilan mielestä urheiluseurojen ja liikunnan järjestäjät voisivat esimerkiksi markkinoinnissa tuoda esille, että kuka tahansa voi ottaa epäröiviä ensiaskeleita liikkumisen äärellä.
– En ymmärrä, miksi tämä suuri markkina jätetään huomioimatta. Kysyntää varmasti olisi.
Kupila haastaa näkemyksissään myös urheiluseurojen tämän hetkisiä rakenteita.
– Suomi ei tarvitse enempää huippu-urheilijoita, vaan terveempiä ihmisiä. Se on minusta huonoa resurssin käyttöä.
Yksi Kupilan radikaali ehdotus kaiken ikäisten liikkumisen lisäämiseksi olisi se, että urheiluseurojen liikuntavuorot jakautuisivat enemmän erilaisille liikkujille.
– Urheiluseurojen pitäisi miettiä sitä, miksi ne ovat ylipäänsä olemassa.
Liikettä niveliin arkea aktivoimalla
Terveyden edistämisen professorin Sami Kokon mukaan kaikkien ei tarvitse tykätä liikunnan harrastamisesta. Pakottaminen ei tule kysymykseenkään.
– Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Jos liikkuminen on pakollista ja ainoa keino saada ihmisiä liikkeelle, silloin se ei toimi.
Ryhmäliikunnan tai punttisalin vaihtoehdoksi Kokko kehottaa lisäämään arkeen muulla tavoin liikettä.
– Aktivoimalla sitä arkea syntyy pienistä puroista suuri määrä säännöllisellä tekemisellä.
