Suomalaisten omankädenoikeus puhuttaa jälleen sosiaalisessa mediassa.
Viime aikoina julkisuudessa on ollut esillä ryhmä, joka jakaa väitettyjen hyväksikäyttäjien tietoja sosiaalisessa mediassa sekä kertoo taistelevansa kiusaajia vastaan.
Yle ei julkaise tilin nimeä, sillä sen julkaisema materiaali voi rikkoa lakia.
Lasten hyväksikäyttäjien jahtaajat sekä katupartioryhmät ovat niin kutsuttuja vigilantismia harjoittavia ryhmiä, kertoo aiheesta juuri väitöskirjan kirjoittanut Johan-Eerik Kukko. Lähin suomennos vigilantismista lienee omankädenoikeuteen turvautuminen.
Johan-Eerik Kukko kertoo, että usein tällaisia ryhmiä perustavat ihmiset ovat turhautuneet poliisin resurssien vähyyteen tai oikeuslaitoksen tehottomuuteen.
– Esimerkiksi pedofiilinmetsästäjäthän oikeuttavat toimintansa sillä, että rangaistukset ovat liian lepsuja, Kukko kertoo.
Vigilantismiin kuuluu väkivalta.
– Kyseessä on suunniteltu toiminta, johon kuuluu voimankäyttö tai väkivallan uhka tai ainakin pelote, Kukko kertoo.
Internetissä väkivallan sijasta pelotteena voi olla henkilökohtaisten tietojen paljastaminen.
Pelotevaikutusta saatetaan hakea yhteisillä symboleilla. Esimerkiksi vuonna 2015 pakolaiskriisin seurauksena perustettu Soldiers of Odin, joka on tunnettu sarvipäisestä symbolistaan.
Omankädenoikeus ongelma, valppaus hyvä
Viranomaisten näkökulmasta ryhmät ovat ongelma, jos ne turvallisuuden nimissä esimerkiksi pysäyttelevät ihmisiä tai kyselevät henkilöllisyystodistuksia.
Lähtökohtaisesti valtiolla on yksinoikeus väkivaltaan poliisin ja armeijan kautta. Poikkeuksen muodostavat vartiointiliikkeiden vartijat, joilla on vähemmän voimankäyttöoikeuksia kuin poliisilla.
Kaikkialla valtioilla ei ole tällaista väkivallan monopolia. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa vaikuttaa puolisotilaallisia ryhmiä, joilla on merkittävää valtaa.
Kansalaisten aktiivisuus sinällään ei kuitenkaan ole Suomessa ongelma. Tutkimuksen mukaan viranomaisten kannalta esimerkiksi naapurivahtimallit ovat hyviä esimerkkejä valppaudesta.
– Mutta liiallinen valppaus voi johtaa ylilyönteihin, Kukko sanoo.
Kukon mukaan poliisi on käyttänyt esimerkkinä kansalaisten ansiokkaasta katupartiotoiminnasta Porin Pormestarinluodolla toiminutta yöpartiota.
Ryhmien tavoitteet eivät ole avoimia
Omankädenoikeuden ryhmät kertovat paikkaavansa viranomaisten vajetta, mutta niillä voi olla piilotettuja tavoitteita. Tutkija ei usko, että poliisin resurssien lisääminen ja rangaistusten koventaminen välttämättä lopettaisi vigilantismia.
– Ehkä suomalaisen demokratian kannalta kaikkein vaarallisimpia ovat vigilanttiryhmät, jotka eivät kerro avoimesti poliittisia tavoitteitaan, Kukko kertoo.
Kukon mukaan ryhmien luonteeseen liittyy se, että osasta poliittisia tavoitteita kerrotaan julkisesti, mutta ei kaikista tavoitteista.
Esimerkiksi elokuussa perustettu hyväksikäyttäjiä jahtaava ryhmä kertoo verkkosivuillaan, että se ei ole poliittinen ryhmä. Toisaalta sivusto kertoo samassa osiossa poliittisia julistuksia, kuten ”pehmeät arvot ja niiden seuraukset on nähty” sekä ”Suomesta on tulossa sotatanner”.
Onko Elokapina vigilantismia?
Syyskuussa häiriön aiheuttamisen saralla huomiota herätti Elokapina, joka yhdessä ruotsalaisten aktivistien kanssa sotki eduskuntataloa.
Tutkija Johan-Eerik Kukon mukaan Elokapina on kansalaistottelemattomuutta, ei vigilantismia, ja erona on, että Elokapina on leimallisesti ei-väkivaltainen liike. Kukon mukaan Elokapina myös kertoo avoimesti poliittisista tavoitteistaan toisin kuin omankädenoikeuden ryhmät.
Lisäksi Elokapinan tavoitteena on muuttaa instituutioiden toimintaa, kun taas vigilantit pyrkivät ottamaan esimerkiksi poliisin paikan.
– Vigilantit kokevat velvollisuudekseen, että he ottavat poliisilta valtaa itselleen, Kukko kertoo.
Kansalaistottelemattomuutta harjoittavat puolestaan eivät pyri vastaamaan alueen turvallisuudesta. Elokapinaa ja katupartioita yhdistää se, että ne tarvitsevat tukea sivustakatsojilta.
Elokapinan tukijat ovat kertoneet maksavansa aktivistien sakkoja. Vigilantit puolestaan hakevat hyväksyntää yhteisöltään ja kokevat turvaavansa yhteisöään tai jopa koko maata.
– Jos ilmapiiri on oikein myötämielinen erilaisille katupartioille, niin varmasti se myös ruokkii sitä, että katupartioita syntyy myös enemmän.
Väitöskirja Katupartioita, nettietsiviä ja kuntaseriffejä: Vigilantismi poliittisena ilmiönä Suomessa 2010-luvulla tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 25.10.
