Korkeinkaan tutkinto ei aina takaa työpaikkaa.
Elina Ahokangas on nimittäin ollut tohtorin tutkinnosta huolimatta työtön jo vuoden.
– Pohjavesiin liittyvä työ tuntuu olevan yhtä piilotettua kuin se pohjavesi. Hyvin harvoin näkyy missään, Ahokangas naurahtaa kuivasti.
Ahokangas on väitellyt tohtoriksi maantieteestä, tarkemmin ottaen pohjavesimuodostumien sisäisestä rakenteesta, Turun yliopistossa vuonna 2019. Väitöstutkimuksessa käytettiin tiettyjä geofysiikan menetelmiä ensimmäistä kertaa tähän tarkoitukseen.
Ahokangas teki väitöskirjan jälkeistä tutkimusta yliopistolla neljä vuotta. Vuosi sitten päättyi viiden kuukauden määräaikaisuus pohjavesiasiantuntijana ely-keskuksen projektissa.
Kuluneeseen vuoteen mahtuu kymmeniä työhakemuksia ja kourallinen haastatteluja. Pettymystä ja turhautumista.
Ahokangas on hakenut niin tutkimusrahoitusta ja apurahoja kuin töitä yksityiseltä ja julkiseltakin puolelta, mutta tuloksetta. Olo on kuin puulla päähän lyöty.
Uudelleenkouluttautumisen kynnys on silti iso.
– On aika hurjaa, jos tällä osaamisella ei työllisty.
Kuinka yritykset saisi palkkaamaan tohtoreita?
Suomessa on tällä hetkellä 1 400 työtöntä tohtoria, joista kaksi kolmasosaa on pitkäaikaistyöttömiä. Opetushallituksen tilastojen mukaan vuosi tutkinnon jälkeen työttöminä on erityisesti humanististen ja taidealojen, luonnontieteiden ja tekniikan alan tohtoreita.
Tohtoritutkinto kouluttaa tutkijaksi, mutta vain kolmannes työllistyy yliopistoihin. Seuraavaksi suurimmat työllistäjät ovat yritykset ja kunnat.
Yritykset voisivat vielä paremminkin hyödyntää tohtoreiden osaamista, ajattelee urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen. Hän auttaa Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liiton Loimun jäseniä löytämään töitä.
Ongelmana on Liikkasen mukaan se, että yritykset eivät aina tunnista tohtoreiden yleisesti hyödyllistä osaamista eivätkä toisaalta tohtorit aina osaa tuoda sitä itse ilmi.
Yritykset haluavat usein osaamista projektinhallinnasta ja ihmisten johtamisesta, joita ei suoranaisesti opeteta tohtorikoulutuksessa. Toisaalta osalla Liikkasen kohtaamista tohtoreista on palava halu tehdä juuri omaan tutkimusaiheeseen liittyvää työtä, eikä muunlainen työ houkuttele.
Myös Elina Ahokangas työskentelisi kaikkein mieluiten tutkijana yliopistolla, koska hänellä on vahva tutkijan identiteetti ja innostusta siihen.
Yksityinen sektori näyttäytyy hänelle vieraana. Esteenä on tähän asti ollut se, että monessa työssä vaaditaan esimiesvastuuta tai mallintamisosaamista, jota hänellä ei ole.
TE-palveluissa ei osata auttaa
Moni työtön tohtori kokee jäävänsä ilman tukea ja palveluita. Tämä käy ilmi Laboren tuoreesta tutkimuksesta, jossa kuultiin 700:aa pitkäaikaistyötöntä tohtoria.
Haastatteluissa kävi ilmi, että TE-palveluissa ei ole riittävää osaamista tohtoritason työttömien auttamiseen, sanoo Laboren tutkija Anna Idström.
Tohtoreiden pettymyksen tunnetta lisäsi se, että TE-palveluista heille ehdotettiin töitä, jotka olivat hyvin kaukana heidän koulutustasostaan.
Esimerkiksi huomattavan laajoja rahoituksia saaneelle tohtorille tarjottiin töitä puistoapulaisena siivoamaan koiranjätöksiä. Maahanmuuttajataustainen tohtori oli ohjattu integraatiokurssille, jossa opiskelu aloitetaan aakkosista. Entiselle professorille ehdotettiin töitä teatterin vahtimestarina.
Idström näkee mahdollisuutena sen, että työllisyyspalvelut siirtyivät kunnille vuoden alusta. Tohtorityöttömyyttä on erityisesti pääkaupunkiseudulla ja isoissa yliopistokaupungeissa, joten niissä on mahdollista räätälöidä parempia palveluita korkeakoulutetuille.
Idströmin mukaan tohtorit kokevat syrjintää yksityisen sektorin työnhaussa ja siksi osa tohtoreista jopa salaa tohtorin tutkintonsa saadakseen töitä.
Koulutetaanko Suomessa liikaa tohtoreita?
Osa työttömäksi jääneistä tohtoreista ja ammattiliitoista on ajanut tohtoreiden määrän rajaamista. Koulutetaanko Suomessa siis liikaa tohtoreita, kun yliopistoilla ei ole aikomustakaan palkata heitä kaikkia?
Myös Loimun urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen sanoo, että yrityksiltä tuleva viesti on, että lisää työntekijätason osaajia teollisuuteen.
– Ei niinkään, että tohtoreita lisää ja äkkiä.
Samaan aikaan Petteri Orpon (kok.) hallitus haluaa lisää tohtoreita, huippuosaajia. Opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti helmikuussa antavansa yliopistoille 255 miljoonaa euroa tuhannen uuden tohtorin kouluttamiseen.
Tavoitteena on saada lisää suomalaisia innovaatioita, uusia nokioita ja supercellejä.
– Emme kouluta tohtoreita vain yliopistojen palvelukseen. Tavoitteena on, että yhä useampi tohtori työskentelee jatkossa myös yksityisellä sektorilla, yrityksissä. Muualla Euroopassa tohtoreiden osaamista hyödynnetään Suomea laajemmin. Olemme takamatkalla ja hukkaamme potentiaalia, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala sanoi silloin tiedotteessa.
Liikkanen näkee hallituksen tavoitteessa ristiriidan, vaikka hän hyvin ymmärtää, että innovaatiot kukkivat korkeammasta osaamisesta.
– Suomessa on ollut vallalla ajatus, että kannattaa kouluttautua mahdollisimman pitkälle. Todellisuudessa voi käydä niin, että käyt todella pitkän polun akateemisen uran päähän ja sitten on haasteellista löytää työpaikkaa, Liikkanen sanoo.
Kaiken kaikkiaan tohtoreilla menee ihan hyvin: tohtoreiden työttömyys on pienempää kuin alemman koulutuksen suorittaneilla.
– Vaikka kappalemääräisesti ongelma ei ole valtavan suuri, se on iso tragedia tälle yksilölle, joka kokee, että hän ei löydä paikkaansa työelämästä, Liikkanen sanoo.
Elina Ahokankaalla on pientä toiveikkuutta, että työpaikka löytyisi tänä vuonna. Mielessä on kehittää konsultointia pohjavesiasioihin liittyen tai pitää itse koulutuksia tai luentoja.
Hän kokee, että enemmän hänestä olisi hyötyä töissä kuin kotona toimettomana. Tekemässä sitä, mihin hänet on koulutettu.
