Pälkäneelle palanneet pääkallot auttavat myös harrastajia. Tekeillä on työkalu, jolla sukututkimuksen harrastaja pääsisi selvittämään omaa yhteyttään vainajiin.
Pälkäneen pääkallojen monitieteinen tutkimus on tuomassa uusia mahdollisuuksia myös geneettisen sukututkimuksen harrastajille.
Pälkäneen rauniokirkon haudoista vietiin 1800-luvulla Ruotsiin pääkalloja ja elokuussa ne palautuivat takaisin kotipaikkakunnalle.
Nyt tekeillä on uusi, verkossa toimiva DNA-työkalu. Se sijoitetaan todennäköisesti Turun yliopiston yhteyteen.
– Tavoitteena on luoda nettiin DNA-työkalu, johon harrastaja voi ladata oman DNA-datansa, jos sen on jossakin teettänyt. Sen jälkeen palvelu kertoo, minkä verran kyseisellä ihmisellä on yhteistä perimää Pälkäneen vainajien kanssa, selittää Ulla Nordfors.
Nordfors on Tampereen museokeskus Vapriikin tutkija ja Turun yliopiston dosentti.
Kenen kalloja?
Pääkallot tuotiin Ruotsista Pälkäneelle elokuussa ja niitä tutkittiin pari viikkoa. Tutkijat ottivat kalloista paljon erilaisia näytteitä.
Tutkijat haluavat selvittää, keille palautetut kallot kuuluivat. Monen tieteenalan keinoin saadaan tietoja 1500–1800-luvuilla eläneistä, eri puolilla Suomea asuneista ja eri sosiaaliluokkiin kuuluneista ihmisistä.
Nordforsin mukaan tutkimuksissa on nyt alkamassa laboratoriovaihe.
– Osa näistä tutkimuksista tehdään suomalaisissa laboratorioissa. DNA-analyysit tehdään Saksassa ja proteiinianalyysit Sveitsissä. Alustavaa dataa saataneen ensi vuoden elokuussa, Nordfors kertoo.
Koneen säätiö on myöntänyt Nordforsin johtamalle työryhmälle kolmivuotisen apurahan. DNA-työkalun valmistumisaikataulusta ei ole vielä varmuutta.
Ruotsissa tehtiin rotututkimusta
Tutkimusten jälkeen noin puolet kalloista jäi kotikirkkomaahan Pälkäneelle. Osa palasi kotiin Pielavedelle, Paltamoon tai Joensuuhun.
Parikymmentä kalloa jäi odottamaan hautausta, sillä niiden alkuperästä ei toistaiseksi ole tietoa. Tutkimushankkeen yhtenä tavoitteena on selvittää vainajien kotipaikat DNA- ja isotooppianalyyseillä.
Kallot kaivettiin haudoistaan ja vietiin Ruotsiin 1870-luvulla rotututkimuksia varten.
Suurin osa kalloista kerättiin aikanaan suomalaisilta hautausmailta antropologisia tutkimuksia varten, osa on peräisin vankiloista ja sairaaloista.
Kalloprojektin etenemistä pääsee seuraamaan tutkimushankkeen facebook-sivuilta.
