Ilveksenpennut löytyivät maanantaina Kankaanpäässä, toinen tieltä, toinen metsästä. Yhä huonokuntoiset pennut ovat nyt luonnonvaraisten eläinten hoitajan huomassa.
Kankaanpääläinen Teija Lahti, 33, oli maanantaina iltapäivällä automatkalla sisarensa kanssa. Hiekkatiellä tienposkessa maannut ilveksenpentu kiinnitti Lahden huomion.
– Se makasi tiellä kääröllänsä. Näki ja kuuli, että se oli huonokuntoinen, äänikään ei ihan puhdas ollut.
Naiset soittivat Kankaanpään eläinsuojeluyhdistykseen (Kesy), ja saatuaan ohjeet käärivät ilveksen takkiin ja kuljettivat hoitolaan.
– Tuntui kivalta, että sai auttaa, Lahti sanoo.
Naiset saivat Kesyltä ohjeet palata takaisin etsimään ilveksenpennun sisaruksia. Mukaan otettiin Teija Lahden mies.
Etsijät olivat ladanneet Youtubesta ilveksen kutsuäänen ja sitä soitettiin ensimmäisen poikasen löytöpaikan kohdalla.
– Metsästä alkoi kuulua ääntä ja saatiin paikallistettua toinen pentu. Se oli kiven takana piilossa parin metrin päässä tieltä.
Teija Lahti sanoo, ettei ollut aiemmin nähnyt ilvestä.
– Kyllä tämä ihan uusi kokemus oli ja mielellään autoimme.
Kankaanpäässä maantaina löydetyt ilveksenpennut ovat tällä hetkellä hoidossa luonnonvaraisten eläinten hoitajalla. Hän haluaa pysyä nimettömänä saadakseen työrauhan.
Pentujen tilanne on hänen mukaansa vakava.
– Tällä hetkellä pennut ovat vielä hengissä, mutta niiden selviytyminen on epävarmaa.
Yle kertoi keskiviikkona ilveksenpentujen löytymisestä. Jutussa Kankaanpään eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja toivoi, että ilvekset voitaisiin palauttaa takaisin luontoon.
Eläintenhoitajan mukaan tämä tuskin toteutuu.
– Puuttuvien suurpetojen palautus- ja seurantaohjelmien vuoksi pentujen kohtalo on todennäköisesti kuitenkin eläintarha tai lopetus.
Harvoin palautetaan luontoon
Ranuan eläinpuiston eläinlääkäri, intendentti Heini Niinimäki ei ota kantaa Kankaanpäässä löydettyjen ilveksenpentujen tapaukseen suoraan. Hän kommentoi villieläinten luontoon palauttamista yleisellä tasolla.
– Pentuina löydettyjen suurpetojen luontoon palauttamiseen liittyy isoja haasteita. Se ei ole täysin mahdotonta, mutta yleensä niitä ei palauteta.
Niinimäen mukaan suurimmat vaikeudet liittyvät siihen, että pennuille saadaan opetettua riittävät saalistustaidot ja muut itsenäiseen elämään liittyvät taidot.
Pitäisi myös pystyä välttämään se, ettei niille muodostu suhdetta ihmisiin. Tämä voisi lisätä myöhempää riskiä pedon ja ihmisen välisestä konfliktista.
– Suurpetojen pentujen palauttaminen luontoon ei ole täysin mahdotonta ja sitä jonkin verran tapahtuu, mutta itse en siihen pääsääntöisesti lähtisi. Jos palautukseen ryhdytään, se pitää tehdä yhteistyössä viranomaisten kanssa.
Mikä sitten on luonnosta löydettyjen orvoksi jääneiden suurpetojen pentujen kohtalo yleensä?
– Joissain tapauksissa voi löytyä tarhapaikka, mutta kyllä niitä joudutaan valitettavasti myös lopettamaan. Yleinen käytäntö Suomessa on ollut, että luontoon niitä ei palauteta.
