Tutkimus paljastaa myös sen, että liikkumista edistävien toimien kustannuksia ja vaikutuksia mitataan harvoin riittävän tarkasti.
Tutkijat kävivät läpi yli 10 000 tutkimusta tavoitteenaan löytää keinoja, joilla väestön liikkumista oli onnistuttu lisäämään ja toimien kustannusvaikutuksia arvioimaan. Vain viisi tutkimusta täytti tiukat sisäänottokriteerit.
– Vaikka erilaisia liikkumista edistäviä hankkeita on runsaasti, niiden kustannustehokkuutta arvioidaan harvoin luotettavasti, sanoo tutkijatohtori Anna-Maiju Leinonen.
Katsaukseen hyväksyttiin vain tutkimuksia, joissa liikkumisen lisääntyminen oli osoitettu luotettavilla mittareilla ja joissa myös kustannuksia oli arvioitu osana tutkimusasetelmaa.
Luotettava vertailu edellyttää tarkkoja ja läpinäkyviä kustannuslaskelmia intervention toteutuksesta sekä mahdollisuuksien mukaan myös muista yhteiskunnalle ja yksilölle koituvista kustannuksista.
Tällaisia kustannuksia ovat muun muassa terveydenhuollon menot sekä sairaspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen liittyvät tuottavuuskustannukset.
Lisäksi liikkumista tulisi mitata kyselyillä tai puettavilla liikuntamittareilla, Oulun yliopiston tiedotteessa sanotaan.
Tulosten perusteella kustannustehokkaimpia olivat yksinkertaiset ja vähän resursseja vaativat toimet, kuten painetut tai verkkopohjaiset, tietokoneella yksilöllisesti räätälöidyt ohjeet liikkumisen lisäämiseksi.
Näissä interventioissa liikkuminen lisääntyi maltillisesti, mutta suhteellisen pienillä kustannuksilla osallistujaa kohden.
Sen sijaan kalliimmat ja monimutkaisemmat ohjelmat olivat tässä aineistossa vähemmän kustannustehokkaita. Tutkimus korostaa, että väestötason liikkumisen edistäminen ei välttämättä vaadi suuria investointeja tai monimutkaisia ohjelmia.
Terveyshyödyt näkyvät hitaasti
Liikkumisen terveyshyödyt, kuten kroonisten sairauksien riskin pieneneminen ja työkyvyn paraneminen, realisoituvat usein vasta pidemmällä aikavälillä. Katsaukseen sisältyneissä tutkimuksissa seuranta-aika oli kuitenkin vain 1–2 vuotta.
Tänä aikana ei havaittu merkittäviä muutoksia terveyteen liittyvissä kustannuksissa tai elämänlaadussa. Tutkijoiden mukaan näin lyhyt seuranta-aika ei riitä osoittamaan liikkumisen todellisia, pitkän aikavälin taloudellisia hyötyjä.
– Jos liikkumista voidaan lisätä pienin kustannuksin, kyse on paitsi kansanterveydestä myös taloudellisesta kestävyydestä. Ydinkysymys ei ole vain se, miten saamme ihmiset liikkumaan, vaan miten teemme sen viisaasti ja vaikuttavasti, Anna-Maiju Leinonen tiivistää.
