NAIROBI Ozaz Hamidin elämä oli saamassa upean käänteen keväällä 2023. Sudanilainen yliopisto-opiskelija oli napannut itselleen puolen vuoden työharjoittelupaikan New Yorkista.
Sotien runtelema Sudan kuuluu maailman köyhimpien maiden joukkoon. Ja New York, se taas on liberaalin ja vauraan elämän hienoimpia näyteikkunoita.
Hamidin, 30, oli tarkoitus saada viisumi matkaa varten huhtikuun lopussa.
– Mutta lauantaina, huhtikuun 15. päivänä, heräsin kauheisiin ääniin. Boom, boom!
Sudanissa alkoi sota, uusi sota. Sudanin asevoimat ja puolisotilaalliset RSF-joukot – tai oikeastaan niiden johtajat – alkoivat taistella vallasta. Ne ovat entisiä liittolaisia.
Sota alkoi juuri pääkaupunki Khartumissa, Hamidin kotikaupungissa. Armeija ja RSF taistelivat presidentin palatsista, armeijan päämajasta ja valtion televisiosta. Kaduilla ammuskeltiin ja kaupungin yllä lensi hävittäjiä.
Hamidin unelma New Yorkista jäi sodan jalkoihin. Manhattanin näkemisen sijaan hänen joutui jättämään kotinsa tietämättä mihin päätyy.
Hamid ja toinen sudanilainen kertovat tässä jutussa, mihin sota heidät paiskasi.
Maailman huomio on ollut pitkälti muissa sodissa, Ukrainassa ja Gazassa, mutta Sudaninkin sota on valtava kärsimysnäytelmä.
Yli kymmenen miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan Sudanissa viime puolentoista vuoden aikana. Heistä yli kahdeksan miljoonaa on maan sisäisiä pakolaisia Sudanissa.
Ainakin 20 000 ihmistä on tapettu. Kuolleita voi olla myös paljon enemmän. Yhdysvaltain Sudan-lähettilään Tom Perriellon mukaan kuolleita voi olla jopa 150 000.
Yli puolta Sudanin väestöstä – liki 26:ta miljoonaa ihmistä – uhkaa YK:n mukaan akuutti nälkä. Nälänhätä riehuu jo yhdellä pakolaisleirillä.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCRN:n johtaja Filippo Grandi varoitti syyskuussa YK:n yleiskokouksessa, että olot Sudanissa ovat kauhistuttavat.
– Jos ihmiset eivät kuole luoteihin, he nääntyvät nälkään. Jos he selviävät, he kohtaavat sairauksia, tulvia, seksuaalista väkivaltaa tai muuta hirvittävää hyväksikäyttöä – sellaista, mikä olisi päivittäin otsikoissa, jos se tapahtuisi jossain muualla.
Sata dollaria tukkaan piiloon
Hamid on pienen tytön yksinhuoltaja. Tuolloin nelivuotias tytär sairastui vain viikko sodan alkamisen jälkeen. Rahat ruokaan olivat vähissä. Hamidille olisi ollut tulossa palkka, mutta pankit eivät toimineet.
Hamid alkoi harkita pakoa Khartumista tyttärensä kanssa.
– Päätöksenteko oli todella vaikeaa. Isä oli kuollut äskettäin, ja minusta oli käytännössä tullut perheen pää, Hamid kertoo.
Tuolloin 29-vuotias nainen on vanhin yhdeksästä sisaruksesta.
Hamid kertoo alla olevalla videolla päätöksensä vaikeudesta. Hän oli perheestään ainoa, jolla oli passi.
Noin kaksi viikkoa sodan alun jälkeen Hamid lopulta lähti tyttärensä kanssa linja-autoasemalle Khartumissa tietämättä, mihin tie veisi.
Matkakassana oli sata dollaria, yhtenä isona setelinä. Hamid kätki setelin tyttärensä hiuksiin. Hän laski sen varaan, että nelivuotiaan tukkaa tuskin käytäisiin läpi tarkastuspisteillä.
Yksi muisto bussimatkalta ei ole jättänyt rauhaan: monet, monet ruumiit pientareilla. Ja kalmojen haju. Pieni tytärkin näki ja haistoi.
Alla oleva animoitu kartta näyttää Hamidin pakomatkan Khartumista Nairobiin.
Hamidin kanssa kutakuinkin samoihin aikoihin kodistaan pakeni myös Giballa Ahmed. Hän asui vaimonsa, äitinsä ja kolmen lapsensa kanssa Darfurissa Sudanin länsiosassa.
Darfurilla on verinen lähihistoria. Siellä alkoi vuonna 2003 konflikti, jossa YK arvioi vuonna 2008 kuolleen jopa 300 000 ihmistä. Ahmed työskenteli kenttätoimiston johtajana ja ohjelma-analyytikkona YK:lla Länsi-Darfurissa.
Perhe etsi aluksi turvaa toisaalla kotikaupunki Geneinassa asuvien sukulaisten luota. Olo muuttui sielläkin turvattomaksi. Ruoka alkoi loppua.
Ainoa turvallinen paikka silloin oli Tšad, Ahmed sanoo naapurimaasta.
Tšadin turvallisuudesta kertoo jotakin se, että vaikkapa Ruotsin ulkoministeriö kehottaa välttämään kaikkea matkustamista Tšadiin.
Sudanista Tšadiin on paennut liki 650 000 ihmistä.
Alla oleva kartta näyttää, missä kotinsa jättäneet sudanilaiset nyt ovat.
Ahmedin perhe oli tuolloin vain 28 kilometrin päässä Tšadin rajasta, mutta matka oli hengenvaarallinen. Ahmed onnistui kuitenkin ostamaan työkavereidensa kanssa autokyydin Land Cruisereilla rajalle. Autojen omistajat lähtivät aseistettuina turvaksi matkalle.
Ahmed kertoo tunnelmistaan rajalla alla olevalla videolla.
Rajalta perheen matka jatkui pakolaisleirille, ja sieltä lähikaupunkiin. Lopuksi he matkustivat 12 tuntia bussilla Tšadin pääkaupunkiin.
Keniaan sudanilaisia on paennut vähän naapurimaihin verraten. Tämän vuoden tammi–syyskuussa Keniaan oli tullut vajaat 1 200 ihmistä Sudanista.
Hamid ja Ahmed elävät nyt perheineen Kenian Nairobissa. Heidän elämänsä ovat raiteiltaan, mutta silti heidän tilanteensa ei ole paha verrattuna moniin muihin sudanilaisiin.
Ahmedia Nairobiin veti erityisesti se, että pahasti sairastunut äiti saisi siellä parempaa hoitoa kuin Tsadissa.
Nairobissa Ahmed pystyi aluksi jatkamaan työtään YK:lla, ja hän kävi välillä työmatkoilla Sudanissa rauhallisemmilla alueilla. Toukokuussa työt kuitenkin loppuivat, ja nyt perheellä on rahallisesti hankalaa.
Perhe on rekisteröitynyt pakolaisiksi. Ahmed kertoo tästä alla olevalla videolla.
Nyt perhe sinnittelee Nairobissa. Giballa pohtii töiden etsimistä, ja hän on hakenut töitä myös sotaa käyvästä kotimaastaan. Perhe jäisi Nairobiin, missä lapset voivat käydä koulua ja missä on turvallista. Tai sitten he voisivat yrittää päästä jonnekin aivan muualle, vaikka Kanadaan, Ahmed pohtii.
Äiti pyörittää sudanilaista kahvilaa
Hamid – jota läheisten jättäminen Khartumiin kauhistutti – ei saanut heihin lainkaan yhteyttä kuukauteen. Nyt miltei koko perhe on kuitenkin jälleen yhdessä, Nairobissa.
Hamid pystyi jatkamaan Nairobissa vanhaa työtään. Hänen onnistui lähettää rahaa perheelleen Khartumiin, ja rahojen turvin äiti ja Hamidin seitsemän siskoa ja veljeä matkustivat Nairobiin. Osan perheestä piti jäädä Sudaniin.
Äiti ei aluksi halunnut jättää kotiaan, mutta säikähti kuultuaan vanhempien naisten raiskauksista. Nyt hän pyörittää nairobilaisessa lähiössä sudanilaista kahvilaa. Kahvi on kardemummaista, seinät vaaleanpunaiset.
Kahvila oli Hamidin idea. Hänen äitinsä ei puhu englantia eikä swahilia. Tämä kaipaisi sudanilaista seuraa ja ikävöi kotiin.
Hamid kertoo kahvilan avaamisesta alla olevalla videolla.
Hamid jatkaa opiskelua töiden rinnalla. Maisterinpaperit hänen pitäisi saada ensi keväänä.
Sudanissa sotatoimet kiihtyvät. Viidesosa kansasta on paossa kotoaan, ja YK:n mukaan pahimmilla alueilla ihmiset syövät puiden lehtiä. Hamidin kotikaupungista Khartumista taistellaan yhä. Sudanin armeija iski siellä syyskuun lopussa voimalla RSF-joukkoja vastaan.
– En osaa kuvitella, millainen tulevaisuuteni on. En osaa sanoa, jatkanko elämää täällä vai palaanko Sudaniin, missä kaikki on romahtanut, Hamid sanoo.
