Aivoterveyden kivijalkoja ovat ravinto, uni, liikunta, taide- ja kulttuurielämykset sekä sosiaaliset suhteet.
– Pitämällä huolta aivoterveydestä huolehtii samalla mielensä terveydestä. Mieli on aivoissa, sanoo Meri-Lapissa toimiva aivoterveyslähettiläs Heli Poikela.
Aivoille täytyy antaa ravintoa, töitä ja lepoa.
Kenen tahansa, mutta varsinkin niiden, joilla ei ole työn tuomaa aivoponnistelua, on hyvä pitää huolta siitä, että aivoille on riittävästi askareita. Kovin suurista asioista ei tarvitse olla kyse.
– Ristikot, aivopähkinät, pienet ratkaistavat pulmat aktivoivat aivoja. Voi myös tehdä kotona ostoslistan, mutta ei kaupassa vilkuile sitä, vaan muistelee, ja tarkistaa vasta kierroksen jälkeen, onko muistanut kaiken. Tai liikkuessa voi käyttää eri reittiä kuin tavallisesti. Kaikissa näissä aivot saavat töitä.
Aivot eivät tiedä, ovatko jalassa lenkkarit vai korkkarit
Mikä tahansa liikunta tekee hyvää aivoille, kunhan se nostaa sykettä eli pumppaa aivoille hapekasta, ravintorikasta verta.
– Aivot eivät tiedä, ovatko jalassa lenkkarit vai korkkarit, Heli Poikela naurahtaa.
Tutkimusten mukaan tanssi on kuitenkin ylivertainen liikuntamuoto aivoterveydelle, sillä se yhdistää monia aivoterveyttä edistäviä tekijöitä.
– Se on hyvää liikuntaa, musiikki hellii aivoja ja tanssiaskeleita ottaessa ja liikettä koordinoidessa on käytettävä aivoja. Usein tanssiin vielä yhdistyy sosiaalisuus eli yhdessäolo muiden ihmisten kanssa
Taide hellii aivoja
Aivojen ja mielen hyvinvointia tukevat myös taide- ja kulttuurielämykset.
– Kannattaa vaikkapa kuunnella musiikkia, käydä taidenäyttelyssä tai teatterissa. Jo musiikin kuuntelu saa aikaan mielihyvää ja hyviä vaikutuksia. Tietysti jos itse musisoi tai tekee muuten taidetta, se on vielä tehokkaampaa.
Monesti kulttuuritapahtumiin liittyy myös sosiaalisuus, koska niihin osallistutaan ystävän kanssa, ja sekin on aivoille hyväksi.
– Olisi tärkeää, että olisi ainakin yksi kaveri, jonka kanssa voi viettää aikaa ja osallistua tapahtumiin. Yksinäisyyden kokemus voi suorastaan surkastuttaa aivoja, Poikela sanoo.
Uni on hyvinvoinnin lähde
Uniongelmien yleisyys on ollut viime aikoina esillä varsin paljon. Unihäiriöiden taustalla voi olla hyvin monenlaisia syitä.
– Ne kannattaa yrittää selvittää, jos ongelmat jatkuvat pari viikkoa pitempään. Uni on hyvinvoinnin lähde, joten sitä on syytä arvostaa, Poikela neuvoo.
Kiihkeärytmisen tietotulvan seuraaminen illalla ja älylaitteiden sinivalo voivat haitata pääsyä uneen, joten ilta tulisi rauhoittaa näiltä, jos univaikeuksia on.
– Jos suinkin on mahdollista, kannattaa noudattaa iltarutiineja sekä luonnollista unipainetta eli hankkiutua yöunille, kun tuntee väsymystä. Jos ohittaa unipainesignaalin toistuvasti, aivot tottuvat siihen, ja luontainen nukahtamisrytmi voi häiriintyä, aivoterveyslähettiläs Heli Poikela kertoo.
Päivällä ja yöllä on oltava eroa
Tärkeää on Poikelan mukaan myös olla päiväaikaan aktiivinen.
– Jos ottaa päiväunia, ei liiku eivätkä aivot saa yhtään ponnistella, aivot eivät osaa erottaa päivän ja yön eli aktiivisen tekemisen ja levon eroa, ja se voi haitata nukahtamista ja nukkumista. Ja päiväunet eivät korvaa yöunta, Poikela huomauttaa.
Kaikkia näitä ohjeita eivät esimerkiksi vuorotyötä tekevät voi noudattaa, mutta Poikela kehottaa heitäkin noudattamaan säännöllistä rytmiä niin paljon kuin suinkin on mahdollista.
Aivoille iso merkitys on myös ravinnolla.
– Mikään ei ole täysin kiellettyä, vaan kyse on kokonaisuudesta ja arkisista valinnoista. Tiivistettynä: hyviä rasvoja, paljon kasviksia ja pois huonot rasvat.
Myös työn aivoergonomiasta pitää huolehtia
Oma lukunsa on työpaikkojen aivoergonomia. Monella työpaikalla tekijöitä kuormittavat muun muassa toistuvat keskeytykset, tietotulva, monen asian yhtäaikainen tekeminen, työympäristön melu tai muu rauhattomuus.
Heli Poikela toivoo, että työpaikkojen esihenkilöstö ja johto pitäisivät tärkeänä huolehtia työpaikan ergonomiasta. Avokonttorissakin tulisi saada työrauha. Keskittymisongelmat ovat tuttuja myös kouluissa ja oppilaitoksissa.
– Keskittymistä häiritsevät keskeytykset olisi saatava minimiin esimerkiksi niin, että olisi sallittua välillä asettaa puhelin älä häiritse -tilaan tai estää työkoneelta ilmoitusääniä ja ponnahdusikkunoita.
Jos työhön ei voi keskittyä, työteho laskee, ja ainakin sen uskoisi kiinnostavan työnantajiakin.
Tärkeää on myös sosiaalinen kanssakäyminen työ- tai kouluyhteisössä. Niin ikään on kiinnitettävä huomiota niin kutsuttuun affektiiviseen ilmapiiriin eli tunneympäristöön ja varmistettava, että se on turvallinen ja hyvä.
