Vuonna 2024 Suomessa katosi lähes neljä tuhatta henkilöä, jotka kykenivät huolehtimaan itsestään heikosti. Keskimäärin heitä katosi yli kymmenen päivässä. Osa heistä on kotona asuvia muistisairaita tai vanhuksia.
Kun hoivapaikat vähenevät ja hyvinvointialueiden palvelut siirtyvät yhä enemmän koteihin, kodeissa asuu yhä huonokuntoisempia vanhuksia ja muistisairaita. Myös työikäisiä muistisairaita on aiempaa enemmän.
Hankalimmassa asemassa ovat ne muistisairaat, jotka eivät vielä ole hyvinvointialueiden palvelujen piirissä.
Yksi tapa kohentaa heidän turvallisuuttaan on turvateknologia. Sen selvittäminen ja hankinta jää omaisten huoleksi.
– Paljon riippuu siitä, onko omaisilla tietoa, osaamista ja taloudellisia mahdollisuuksia ottaa teknologiaa käyttöön, sanoo erityisasiantuntija Kaisa Huuhtanen Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n Ikäteknologiakeskuksesta.
Turvateknologiaa läheiselleen hankkiva omainen joutuu etsimään sopivat laitteet suoraan kuluttajamarkkinoilta.
Videolla Kaisa Huuhtanen esittelee, millaisia laitteita voi käyttää.
Avuksi koiran jäljityspanta
Kun puolisonsa omaishoitajana toimiva riihimäkeläinen Päivi tajusi, että Alzheimerin tautia sairastava puoliso ei pärjää enää ollenkaan yksin, oli edessä tiukka päätös.
Päivi esiintyy jutussa pelkällä etunimellään, koska jutussa käsitellään hänen puolisonsa terveystietoja.
Puolisoa täytyi seurata jollain.
Sairaus on vienyt Päivin ulkoilua rakastavalta mieheltä lähimuistin ja kyvyn hahmottaa ympäristöä. Hän saattaa eksyä rivitalokaksion sisälläkin.
Päivi kokeili lukuisia vaihtoehtoja. Parhaaksi osoittautui koiran jäljityspanta.
– Löysin sen vahingossa eräkaupasta. Se toimii reaaliajassa ja myös metsissä ja puistoissa. Myös hinta on edullisempi kuin varsinaisissa muistisairaille suunnatuissa laitteissa.
Päivi käy osin Helsingissä töissä ja valvoo samalla kotona olevan miehensä menoa etänä. Vaihtoehtoa ei ole, omaishoidon tuella ei eläisi.
– Jäljityslaite tuo todella paljon turvallisuuden tunnetta. Aika mahdotonta olisi käydä töissä ja samalla miettiä, missä mies menee. Hän saattaa pysähtyä jo kahden metrin päässä ulko-ovesta tietämättä missä on.
Pariskunta on ollut kova retkeilemään ja kolunnut maailman metsiä. Nyt laite mahdollistaa sen, että puoliso voi edelleen kulkea metsäpoluilla. Sekin on tärkeää.
Paikannuslaite voi auttaa poliisiakin
Poliisi käyttää kadonneiden etsinnässä menetelmää, joka perustuu kadonneen profilointiin ja sen pohjalta päätelmiin todennäköisestä olinpaikasta. Esimerkiksi muistisairaan etsinnässä tärkeitä ovat kadonneen menneisyyteen liittyvät paikat.
– Valtaosa kadonneista löytyy hengissä, mutta eivät kaikki. Vaikka kadonnut löytyisi menehtyneenä, on löytyminen omaisille aina tärkeää, sanoo poliisitarkastaja Marko Heikkilä Poliisihallituksesta.
Poliisi ottaa mielellään vastaan etsimisen tueksi myös paikannuslaitteiden tietoa. Aina saatu paikannustieto ei ole kovin tarkkaa, mutta se voi auttaa esimerkiksi rajaamaan etsintäaluetta.
– Mitä tuoreempi tieto paikasta, sitä tehokkaammin voimme suunnata etsimistä. Etenkin talviaikaan etsinnän nopea käynnistäminen on tärkeää.
Katoamistapauksissa poliisi voi myös paikantaa puhelimen sijaintitiedot, jos on epäily, että henkilö on hädässä ja hänellä on puhelin mukanaan ja päällä.
Tutkija ihmettelee, miksei teknologiaa käytetä enemmän
Tarkkaa tietoa siitä, miten paljon omaisten hankkimaa turvateknologiaa kotona asuvilla muistisairailla on käytössä, ei ole. Myös hyvinvointialueiden turvateknologiaratkaisut vaihtelevat.
Helsingissä yli 5 000 asiakkaalla on turvapuhelin, ja heistä 280:llä on myös gps-paikannusranneke. Se on heille maksuton ja kokemukset ovat hyviä. Ranneke lisää turvallisuuden tunnetta ja myös rohkaisee liikkumiseen.
Kanta-Hämeen hyvinvointialueelta Oma Hämeestä taas arvioidaan, että asiakkailla on muutama gps-ranneke ja joitakin kymmeniä ovihälyttimiä.
Vapaa tutkija Tarja Ojala on perehtynyt muun muassa ikääntyneiden muistisairaiden asumisturvallisuuteen ja katoamisten estämiseen.
– Meillä on paljonkin tekniikkaa, jota voitaisiin käyttää henkilöiden paikantamiseen, ja se on parhaimmillaan hyvin edullista, hän sanoo.
Hän ihmettelee, ettei olemassa olevaa teknologiaa käytetä laajemminkin muistisairaiden apuna.
– Jaamme kuntoillessa sijaintia, nopeutta ja jopa sykettä. Metsästäjät käyttävät koiraansa paikannustekniikkaa. Mutta kun puhutaan ikääntyneistä muistisairaista, sama tekniikka koetaan kalliina.
Ojalan mielestä tarvitaan asennemuutos. Kustannuksiin keskittymisen sijaan pitäisi nähdä mahdollisuudet, oli kyse sitten yksittäisistä ihmisistä, perheistä tai hyvinvointialueista.
Eettiset kysymykset kannattaa pohtia huolella
Kahden yksityishenkilön välistä paikantamista ei säätele mikään laki. Henkilöiden välinen sopimus riittää.
Paikantamiseen liittyy kuitenkin myös eettisiä kysymyksiä.
– Kun kyseessä on muistisairaan valvonta, pitää pohtia, missä vaiheessa tällaisen sopimuksen voi tehdä niin, että muistisairas ymmärtää, mistä on kyse, Ikäteknologiakeskuksen Kaisa Huuhtanen sanoo.
Kun paikannusta ja seurantaa käytetään osana hyvinvointialueen palvelua, säätely on hyvin tarkkaa.
Päivi teki miehensä kanssa sopimuksen paikantamisesta jo silloin, kun miehen sairaus oli vielä paremmassa vaiheessa.
