Katottoman keskiaikaisen rauniokirkon kattosaaga on tulossa pian päätökseen 20 vuoden jälkeen.
Anna Sirén,
Marjut Suomi,
Laura Hart
Ensi kesän vihkiparit pääsevät todennäköisesti jo astelemaan Pälkäneen rauniokirkon alttarille uuden lasikatteen suojissa.
– Kyllä se tavoitteena on, sanoo Pälkäneen rauniokirkon suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Carita Lindholm.
Aiemmin on huonon sään varalta pitänyt varata myös Pälkäneen pääkirkko samaan tilaisuuteen.
Kirkko saa uuden katon EU-rahoituksen turvin. Alkuperäisen katon mallinen lasikate asennetaan teräsrunkoon.
– Kyllä muitakin vaihtoehtoja oli, mutta jo 20 vuotta sitten päätettiin, että alkuperäisellä mennään.
Investoinnin odotetaan tuovan kunnalle matkailutuloja. Rauniokirkolla järjestetään muun muassa vihkimisiä, konsertteja ja ulkoilmaelokuvanäytöksiä. Lasikate parantaa näitä mahdollisuuksia entisestään.
– Toivomme, että tänne tultaisiin jatkossa matalalla kynnyksellä ympäri vuoden.
Tämän hetken arvion mukana lasikatteen rakentaminen maksaa 556 800 euroa, josta EU-raha kattaa puolet. Pälkäneen kunta, seurakunta ja yksityiset tahot osallistuvat kustannuksiin ja myös talkoolaisia tarvitaan.
Nyt käynnistynyt korjaustyö edesauttaa kattoprojektia
Rauniokirkolle on pystytetty suuret rakennustelineet, mutta ei vielä lasikaton rakentamista varten. Se on vuorossa vasta ensi keväänä, sillä talvi ehtii saapua liian nopeasti. Museoviraston lupa uuden katolle heltisi elokuun lopussa.
Nyt kyse on jokavuotisesta korjaustyöstä, joka kestää 2–4 viikkoa. Työ edesauttaa myös katon rakentamista.
Tohina on kova, kun kolme muuraria on kirkon päädyn kimpussa.
– Kivetyksiä uusitaan, kaivetaan vanhaa laastia pois ja laitetaan uutta tilalle, luettelee Jari Pohjonen.
Hänen mukaansa tavoitteena on, että lopputulos kestää ainakin sata vuotta.
Rauniokirkko jäi alun perin pois käytöstä uuden kirkon valmistumisen myötä 1839. Katto romahti 1890. Suojeluyhdistys perustettiin vuonna 2002 ja sen tavoitteena on alun perinkin ollut saada kirkkoon uusi katto.
– Olen todella kiitollinen, että asia vihdoin etenee 20 vuoden jälkeen, sanoo Carita Lindholm.
Kulttuurihistoriallisesti arvokas muinaismuisto ja matkailunähtävyys on vilahdellut uutisissa viime aikoina tiuhaan paitsi kattoprojektin, myös taannoisten merkittävien hautajaisten vuoksi.
Syyskuun alussa rauniokirkolla haudattiin kotimaan multiin niiden 45 entisen pälkäneläisen pääkallot, jotka oli kaivettu ylös ja viety Ruotsiin rotututkimuksiin 1870-luvulla.
