Tervajoen sedimenteistä löytyy yhä haitallisia PCB-yhdisteitä, vaikka myrkkyjen käyttö loppui jo 40 vuotta sitten.
Janakkalassa virtaava Tervajoki käy hyvänä esimerkkinä siitä, että kerran saastuneiden vesistöjen toipuminen voi kestää huomattavan pitkään.
Tervajoen sedimenteistä löytyy yhä haitallisia PCB-yhdisteitä, vaikka myrkkyjen käyttö loppui jo 40 vuotta sitten.
Vaikka asiantuntijat tiesivät, että haitta-aineet säilyvät luonnossa hyvin, joesta mitatut korkeat pitoisuudet yllättivät silti.
PCB-yhdisteet ovat aikanaan kulkeutuneet Tervajokeen ja Kernaalanjärveen Tervakoski-yhtiön paperitehtaalta viemäriverkoston kautta.
PCB:tä käytettiin tehtaan sähkölaboratoriossa muuntajapapereiden laadunvarmistustesteissä vuosina 1956–1984, ennen kuin PCB-yhdisteiden haitallisuudesta oli tietoa. Tuolloin tehtaan omisti Suomen Pankki.
Vuodesta 1970 alkaen tehtaan PCB-jäteöljyt kerättiin tynnyreihin hävitettäväksi muualla. PCB-yhdisteiden valmistus ja myynti kiellettiin Suomessa vuonna 1990.
Hämeen ely-keskuksen vesitalousasiantuntija Sanni Manninen Johansen kertoo, että Suomesta löytyy muitakin vastaavia paikkoja, joilla on pitkä teollinen historia.
– Ensimmäisenä tulee mieleen Kymijoki tuolta idempää.
Kymijoen kunnostusta pohdittiin, mutta siitä päätettiin luopua.
Kolme miljardia kuutiota ei riittänyt puhdistamaan jokea
Tervajoesta haitta-ainepitoisuuksia mitattiin neljästä kohtaa jokea. Kaikista löytyi PCB-yhdisteitä.
Manninen Johansen kertoo, että kolmessa mittauspisteessä pitoisuudet olivat aika korkeita. Yhdessä pitoisuudet alittivat maaperän pilaantumisen raja-arvot. Sedimenttejä tutkittiin aivan pinnasta puolen metrin syvyyteen asti.
Tulokset olivat pettymys. Tutkimuksilla haluttiin selvittää, joko joen sedimentit olisivat huuhtoutuneet puhtaiksi.
Kuormituksen päättymisen jälkeen Tervajoessa on virrannut yli kolme miljardia kuutiota vettä. Lisäksi Kernaalanjärvessä vuosina 1988–2008 tehdyt simpukkatutkimukset antoivat viitteitä myönteisestä kehityksestä.
– Yhdisteet säilyvät joessa valitettavan hyvin. Se on vain näköjään fakta, että nämä PCB-yhdisteet ovat erittäin pysyviä.
Jokea ei kannata ronkkia
Sanni Manninen Johansen kertoo, että yhdisteitä ei kannata lähteä poistamaan joesta eikä ely-keskus suunnittele uoman kunnostusta.
– On arvioitu, että paras hoito on antaa sedimentin olla koskemattomana.
Uoman kunnostuksessa sedimentit voisivat sekoittua ja PCB-yhdisteet päästä uudelleen liikkeelle vesistöön. Tämä puolestaan voisi kasvattaa esimerkiksi kalojen PCB-pitoisuuksia.
Sama varovaisuus koskee myös uoman ruoppausta. Esimerkiksi joen virtaaman parantaminen ruoppaamalla vaatisi perusteelliset haitta-ainetutkimukset ja lupaprosessit. Työ olisi luultavasti myös kallis ja teknisesti vaativa.
– Kenenkään ei nyt kannata mennä pohjamutiin kahlaamaan.
Nyt tehty tutkimus ei muuta Kernaalanjärvestä pyydettyjen kalojen syöntirajoituksia.