Keinotekoisesti luotu maaraja Savonlinnasta Savonrannalle on jäänne kuntaliitosten kulta-ajalta. Keskellä ”rotanhäntää” asuva Paula Asikainen haluaisi takaisin synnyinkuntaansa.
Paula Asikainen, 77, haluaisi olla jälleen enonkoskelainen.
Asikainen asuu pienessä saaressa Saimaalla. Saari on salmessa, jonka toinen ranta kuuluu Enonkoskeen ja toinen Heinäveteen, mutta saari asukkaineen on ollut osa Savonlinnaa jo 15 vuoden ajan.
Maantieteellisen erikoisuuden taustalla on Savonlinnan kuntaliitos Savonrannan kanssa vuonna 2009.
Kun kuntaliitosta aikanaan suunniteltiin, neuvotteluita käytiin neljän kunnan kesken. Punkaharju ja Kerimäki sanoivat kuitenkin liitokselle ei ja selvittelyjä jatkettiin vain Savonlinnan ja Savonrannan välisenä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, ettei kunnilla ollut yhtenäistä maarajaa.
Valtiovarainministeriö tuli loppujen lopuksi sen verran vastaan, että sille kelpasi pääosin vesistöistä koostuva alue. Lopulta Enonkoski suostui siihen, että kunta luovuttaa aluettaan maarajan aikaansaamiseksi. Savonranta maksoi Enonkoskelle kipurahoja 100 000 euroa vastineeksi menetetyistä verotuloista.
Kuntosalimaksut vetävät takaisin vanhaan kotikuntaan
Asikaisen kotipihasta on matkaa Enonkosken keskustaajamaan parikymmentä kilometriä, Heinävedelle suunnilleen saman verran ja Savonlinnaan yli 60 kilometriä.
Päivittäinen asiointi suuntautuu Asikaisella aivan muualle kuin oman kaupungin keskustaan.
– Enonkoskella on mielestäni lähes kaikki palvelut, mitä ihminen tarvitsee. Heinävedeltä löytyy myös yllättävän hyvät palvelut, vaikka tieyhteys onkin välillä huonossa kunnossa.
Syntymästään asti enonkoskelainen Asikainen muutti Kuoliosaareen 1970-luvulla miehensä ja perheensä kanssa.
Liiton päätyttyä avioeroon saari päätyi Asikaisen omistukseen. Asikainen asui välillä Hollannissa, mutta veri veti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla takaisin kotiseudulle.
Vanha talo oli ajan saatossa muuttunut asuinkelvottomaksi. Uuden omakotitalon rakennustöiden alkaessa Asikainen huomasi, että virastoasiointi onkin hoidettava kaupungissa asti.
– Savonlinnalaisuus tulikin sitten aika nopeasti tutuksi. Kaupungin rakennusvirasto oli jopa sitä mieltä, ettei tähän saa rakentaa omakotitaloa, mutta heltyi lopulta, kun tässä oli asuttu vakituisesti jo aiemmin, Asikainen kertoo.
Talo Savonlinnan puolella ei ole muuttanut Asikaisen identiteettiä pätkääkään. Hän on yhä aktiivinen Ihamaniemen kyläyhdistyksessä ja mieltää itsensä täysin enonkoskelaiseksi.
Postiosoitteensa Asikainen kirjoittaa yhä Enonkosken Ihamaniemen postinumerolla. Toistaiseksi posti on kolahtanut laatikkoon.
– Aina sanon, että kyllä se mun talo on Savonlinnassa, mutta kyllä mä oon enonkoskelainen ja mä oon ihamaniemeläinen.
Enonkoski haluaisi koko ”rotanhännän” takaisin
Asikainen kirjelmöi viime keväänä valtiovarainministeriölle toivoen, että hänen kotisaarensa palautettaisiin osaksi Enonkoskea.
Ministeriö lähetti aiheesta lausuntopyynnöt maanmittauslaitokselle sekä digi- ja väestötietovirastolle. Savonlinna ja Enonkoski ovat puolestaan aloittamassa kuntalaistensa kuulemista asian tiimoilta.
Tällä hetkellä ministeriön pöydällä pyörii ehdotus, jossa Enonkoskelle palautettaisiin vain Kuoliosaari ja sen viereisiä vesialueita. ”Rotanhäntää” jäisi yhä Savonlinnalle kymmenien kilometrien edestä.
Enonkosken kunta on tosin toivonut, että sille palautettaisiin koko alue.
Asikainen itse yllättyi aiheesta nousseesta keskustelusta.
– Ajattelin, että asia vaatii kaksi nuijankopautusta, yhden Savonlinnassa ja toisen Enonkoskella. Silloin kun vetäisivät tämän ”rotanhännän”, ei ollut tämmöistä mynkellystä.
Osakuntaliitoksista päättää lopulta valtioneuvosto. Prosessi voi venyä pitkäksi, jos koko ”rotanhännän” palauttamista aletaan selvittää.
Mahdollisen osakuntaliitoksen toteutumiseen Paula Asikainen on jo varautunut.
– Kyllä mie yhden kuohuviinipullon otan. Nostan ja kippaan Enonkoskelle.
