Metsäala on huolissaan metsänomistajan omaisuudensuojasta, mutta valtion metsien rajuihin hakkuihin kansalainen ei pääse vaikuttamaan, Juntti ihmettelee.
Tiedepaneeleiden raportin mukaan Suomen tulisi vähentää hakkuitaan kymmenen prosenttia, jotta yltäisimme luonto- ja ilmastotavoitteisiimme.
Metsäalalle arvio ei kelvannut. Mielipidepalstojen hakkurit sanoivat, että yksityisellä metsänomistajalla on omaisuudensuoja. Hän hakkaa, jos haluaa.
Myös ilmasto- ja ympäristöministeri Sari Multala yhtyi lauluun.
Voisiko hakkuita rajoittaa edes suomalaisten yhteisesti omistamissa metsissä?
Ministeri ja metsäala ovat oikeassa. Metsänomistajan omaisuudensuoja on niin vahva, että hän saa hävittää metsiä, soita ja vesistöjä ilman korvausvelvoitetta.
Mutta voisiko Suomi rajoittaa hakkuita edes suomalaisten yhteisesti omistamissa metsissä, joita hallinnoi Metsähallitus? Huolehtiiko kukaan meidän kaikkien omaisuudensuojasta?
Tokkopa.
Suomen kansan kollektiivinen metsäomaisuus on merkittävä, sillä Metsähallitus omistaa neljänneksen Suomen metsistä. Metsätalouden piirissä on vajaa 3,5 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa noin viidennestä kaikista metsätalouskäytössä olevista metsistä.
Vuonna 2024 Metsähallituksen hakkuukertymä oli 6,5 miljoonaa kuutiota. Vertailun vuoksi, tiedepaneeleiden esittämä kymmenen prosentin vähennystarve tarkoittaisi viime vuosien hakkuumäärillä reilua seitsemää miljoonaa kuutiota.
Suomen kansan kollektiivinen metsäomaisuus on merkittävä.
Tein alkutalvesta Riista-lehden juttukeikan Sodankylän syrjäkylään kansanedustaja Mika Riipin luo. Lapin maakuntajohtajan paikalta keskustan ryhmään nousseella Riipillä oli tulinen viesti: Valtion maita hallinnoiva Metsähallitus pitäisi ”räjäyttää”.
Syyn näinkin jo matkalla. Pian nelostieltä käännyttyäni sain silmiini metsien alennustilan, joka on vastassa kaikkialla pohjoisen syrjäperillä. Valtio hakkaa metsiään rajusti. Viimeisten vanhojen metsien rippeet ja tärkeät virkistysmetsät saavat kyytiä.
Metsähallitus tuloutti vuoden 2025 tuloksestaan ennätykselliset 130 miljoonaa euroa valtiolle. Tänä vuonna hallitus penää jo 155 miljoonaa.
Talonpoikainen metsänomistaja kasvattaisi puut kunnolla tukkikokoon ja tienaisi yli tuplasti enemmän, mutta valtio ei malta odottaa. Metsät hakataan keskenkasvuisina.
Suomen kansantaloutta hakkuut eivät korjaa. Valtio otti pelkästään uutta lainaa liki satakertaisen määrän Metsähallituksen tuloutukseen verrattuna.
Lyhytnäköinen omistajanohjaus johtaa surkeaan taloudelliseen tulokseen, mikä toki voi johtua siitä, ettei tavoitteena edes ole järkevä metsätalous.
Valtio ei malta odottaa. Metsät hakataan keskenkasvuisina.
Ehkä tavoitteet ovatkin muualla – tai kuten Mika Riipi asian ilmaisi: ”Metsähallitus ei ole mikään muu kuin metsäteollisuuden varmuusvarasto.”
Metsä Group rakensi hiljattain maailman suurimman havusellutehtaan Kemiin. Sellaista metsänielua tuskin voi tehdä ilman varmuutta raaka-aineesta.
Sattumoisin tehdasta ympäröivät valtion metsät. Ja sattumalta valtio yllyttää yhtiötään hakkaamaan enemmän juuri silloin, kun pakotteet tyrehdyttävät Venäjän puuvirrat.
Suuria hakkuumääriä on perusteltu sillä, että metsäteollisuus tuottaa työtä ja verotuloja, mutta siinäkin suunta on surkea. 2000-luvun alussa metsäsektori työllisti 1,7 henkilöä tuhatta hakattua kuutioita kohden. Nyt lukema on 0,8. Puun jalostusaste on heikompi kuin 50 vuoteen.
Pohjois-Suomessa tämä tarkoittaa siirtomaakehityksen voimistumista kahdella tavalla.
Teollisuus syö yhä enemmän raaka-ainetta, mutta tuottaa alueille yhä vähemmän aineellista hyvää. Valtio taas pumppaa maakuntaa tyhjiin samalla kun palveluverkkoa kurjistetaan.
Teollisuus syö yhä enemmän raaka-ainetta, mutta tuottaa alueille yhä vähemmän aineellista hyvää.
Olisi parempikin tie.
Mika Riipi ehdottaa, että Metsähallitus tulisi muuttaa nettoliikelaitokseksi. Tällöin toiminnasta saaduilla tuloilla katettaisiin toiminnan kulut, ja valtiolle tuloutettaisiin ehkä 50 miljoonaa vuodessa.
Ideassa on järkeä.
Muutoksen myötä Suomen ilmastotavoitteet muuttuisivat kertaheitolla realistisimmiksi.
Samalla voisimme siirtää metsät ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpään jatkuvaan kasvatukseen, varsinkin kun enemmistö suomalaisista ei hyväksy avohakkuita.
Yhteisen metsäomaisuutemme kohtuukäytöllä näyttäisimme havumetsän lapsillemme, että me aikuiset yritämme edes jotenkin estää tätä planeettaa palamasta.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on pohjoisessa asuva kirjailija ja toimittaja.
