Kuusamon kosket, Inarin ikimetsät – 1960-luvulta tähän päivään ympäristöaktivistit ovat olleet oikeassa. Kannattaisi oikeasti kuunnella, mitä nuoret vaativat, Juntti kirjoittaa.
Tuoreen raportin mukaan koralliriuttojen tuhoutuminen on jo lähes varmasti peruuttamatonta. Syynä on ilmastonmuutos.
Luonnonsuojelubiologi Panu Halme jakoi uutisen Facebookissa ja muistutti, että meret tuottavat vajaat kymmenen prosenttia ihmisen ravinnosta. Hän lisäsi, että merten tuotanto puolestaan on täysin riippuvainen kahdesta uhanalaisesta systeemistä: koralliriutoista ja mangrovemetsistä. Koralliriuttojen tuho voi tarkoittaa siis nälänhätää.
Katsoin Ylen Suoran toiminnan Suomi -dokumenttisarjan. Se perkaa suomalaisen ympäristö- ja eläinaktivismin historiaa. Se näyttää, miten viranomaiset suhtautuivat turkistarhaiskuja tehneeseen Eläinten vapautusrintamaan kuin kansalliseen turvallisuusuhkaan. EVR johti jopa poliisin joukkojenhallintaryhmän perustamiseen.
Olin viidentoista, kun kohisimme iskuista kettutarhoille. Silloin raivostuin, koska muutkin.
Sarjaa katsoessa yllätyin, kuinka paljon nykyään ihailen aktivisteja: Kuusamon kosket sanan säilällä suojellutta Reino Rinnettä. Koijärven nuoria. Metsäsodissa ryytyneitä Sini Harkkia ja Matti Liimataista. Talvivaaran ja Viiankiaavan kaivossotureita. Rohkeita tutkijoita, jotka eivät vaienneet, vaikka vaiennettiin.
Olin viidentoista, kun Mia Salli kumppaneineen iski Pohjanmaan kettutarhoille. Silloin raivostuin, koska muutkin. Nyt nostan naisille oranssia pipoani.
Kettujen vapauttaminen oli monin tavoin typerää, mutta he tekivät, mitä moraalinen kompassi osoitti. He tekivät ongelman näkyväksi. Ei arktista naalia pidä sulkea ahtaaseen verkkohäkkiin.
Yllätyin, kuinka paljon nykyään ihailen aktivisteja.
Entäpä Sini Saarela. Hän osoitti mielipiteensä arktisen öljynporauksen riskeistä roikkumalla venäläisen öljynporauslautan kyljellä, kastumalla Jäämeren hyisissä tyrskyissä ja virumalla Putinin vankityrmässä.
Absoluuttinen legenda.
On melkomoinen vääryys, jos Venäjän uhkasta energiansa ammentava valtiovalta ei jo kulisseissa puuhaile Saarelalle patsasta Senaatintorille.
Viime vuosina Elokapina on aiheuttanut samansuuntaista mielipahaa kuin kettutytöt ja kettinkiväki takavuosikymmeninä. Otin asiakseni lukea, mitä tämä kaamea huligaanijoukko vaatii.
He ajavat BIOS-tutkimusyksikön lanseeraamaa ekologista jälleenrakennusta, joka tarkoittaa sitä, että yhteiskunta rakennetaan aidosti kestäväksi ja irrotetaan fossiilisista polttoaineista.
Tavoite on viisas ja vastuullinen, mutta keinoja miettisin. Keinovalikoimasta löytyvä tuulivoiman voimakas lisärakentaminen metsiin ja merelle voi aiheuttaa luontokatoa. Tällä hetkellä voimalat rakennetaan tietämättä, miten ne vaikuttavat esimerkiksi linnustoon.
Harva ajattelee jälkikäteen, että kampailu luonnon puolesta oli virhe.
Ympäristöaktivistit 60-luvulta tähän päivään ovat saavuttaneet asioita, joita kuvaisin mieluiten sanalla isänmaallinen. Hyvin harvan kansalaisen mielestä Kuusamon koskien tai Kuhmon, Kuusamon ja Inarin vanhojen metsien puolesta taisteleminen oli virhe.
Turkistarhaiskut olivat laittomia ja kyseenalaisia, mutta jotakin suomalaisessa kansansielussa liikahti. Nykyään 80 prosenttia suomalaisista vastustaa turkistarhausta. Nyt on Elokapinan vuoro kantaa soihtua paremman Suomen ja maailman puolesta.
Kauniimmassa maailmassa hallitus uskoisi tiedettä ja tieteen kieltä puhuvia elokapinallisia ja tekisi ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta suurimmat uhkansa. Mallia asenteesta voi ottaa YK:n pääsihteeriltä.
Piirrän mittakaavaa: Suomen valtio varautuu valtavilla summilla sotilaallisesti, että Suomen itsenäisyys ja demokratia säilyisivät. Elokapina taas toimii sen puolesta, että ihmiselämä ylipäätään on mahdollista.
Paremmassa Suomessa suomalaiset kiittäisivät nuoria, jotka istuvat Mannerheimintien tukkoon tai keskeyttävät työmaita metsissä rauhanomaisen kansalaistottelemattomuuden keinoin.
Luonnon puolesta taistelua voisi tukea ottamalla rahat ympäristölle haitallisista yritystuista.
On hienoa, että he jaksavat. On upeaa, että demokratiamme ja oikeusvaltiomme on yhä niin vahva, että se kestää myös väkivallattoman vastarinnan.
Ehkä valtion pitäisi suoraan rahoittaa Elokapinaa ja muita vapaaehtoistaistelijoitaan. Rahan voisi ottaa ympäristölle haitallisista tuista. Uskon, että ennemmin tai myöhemmin Elokapinan tavoitteet tulevat kuulluksi ja ilmastotyö saa resurssinsa. Jos demokratia säilyy, eikö ole selvää, että Mannerheimintiellä istuu muutama tulevaisuuden ministeri.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on pohjoisessa asuva vapaa toimittaja ja kirjailija, joka ei koskaan uskaltautunut suoraan toimintaan.
