Kun päättäjien pitää valita tiedeyhteisön asiantuntemuksen ja äänestäjien tuntemusten välillä, jälkimmäiset ovat vahvoilla, Seppänen pohtii.
Pekka Seppänenyrittäjä
Tuore tiedebarometri kertoo hämmästyttäviä asioita suomalaisista. Peräti 86 prosenttia suomalaisista kertoo luottavansa tieteeseen ja tutkimukseen erittäin paljon tai melko paljon.
Kuulostaa hyvältä, mutta ei niin hyvältä kuin kuulostaa.
Samoista suomalaisista nimittäin 27 prosenttia uskoo, että homeopatia on tehokas tapa hoitaa sairauksia, vaikka sillä ei ole lääketieteen tunnustusta. Tämä on aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että nuo 86 prosenttia ilmoittavat luottavansa tieteeseen ja tutkimukseen.
Ainoa selitys lienee se, että ihmiset luottavat tutkimukseen vain siinä tapauksessa, että tulokset sattuvat miellyttämään.
Tiedeyhteisö on hyvin yksimielinen esimerkiksi siitä, että ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista. Suomalaisista kuitenkin vain 75 prosenttia eli kolme neljästä on tästä edes jokseenkin samaa mieltä.
Äskettäin julkistetut uudet ravitsemussuositukset puolestaan perustuvat tutkimuksiin ravintoaineiden terveysvaikutuksista. Kansalaisten hyväksi tarkoitettu tutkimustieto nostatti kuitenkin vastalausetulvan, koska tutkittu tieto ei maistunut yhtä hyvältä kuin liha ja leikkeleet.
Tiedebarometrin mukaan homeopatiaan uskovia on enemmän kuin niitä, jotka luottavat poliittisiin puolueisiin.
Ja kun ottaa vertailuun mukaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan asennetutkimuksen tulokset, selviää, että homeopatia on yhtä luotettu kuin maan hallitus, ja päihittää luotettavuudessaan kirkkaasti iltapäivälehdet ja työnantajajärjestöt.
Nykylääketieteen epätäydellisyys ei ole hyvä syy turvautua niin sanottuihin vaihtoehtohoitoihin, joita ei tosin ollenkaan pitäisi kutsua vaihtoehtoisiksi. Epätäydellisen korvaaminen vielä epätäydellisemmällä on yksinomaan hölmöä.
Periaate ja käytäntö ovat kaksi aivan eri asiaa.
Tavalliset kansalaiset eivät ole ainoita, jotka ilmoittavat luottavansa tieteeseen ja tutkimukseen. Samassa joukossa on Suomen hallitus.
Hallitusohjelman mukaan toiminnan periaatteisiin kuuluu, että tiedeyhteisön asiantuntemusta hyödynnetään laajasti. Lisäksi hallitus edistää lainvalmistelun laadukasta ja tietoperusteista vaikutusarviointia.
Edellinen hallitus lupasi ohjelmassaan jopa enemmän: Sitoudumme tietopohjaisen politiikan tekoon sekä systemaattiseen vaikutusarviointiin kaikessa päätöksenteossa. Syvennämme yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa.
Poliittista päätöksentekoa seuratessa ei ole syntynyt sitä vaikutelmaa, että tiedeyhteisön asiantuntemusta olisi laajasti hyödynnetty tai että systemaattista vaikutusarviointia olisi suoritettu.
Päätöksenteon ainainen kiire ja kaaottisuus panee pikemminkin epäilemään, onko vaikutusarviointia ehditty yrittää tehdä yhdessäkään hallituksessa.
Valtio ei luota edes omaan tutkimuslaitokseensa.
Kun päättäjien pitää valita tiedeyhteisön asiantuntemuksen ja äänestäjien tuntemusten välillä, jälkimmäiset ovat vahvoilla.
Mainio esimerkki tästä on verotuksen kotitalousvähennys, josta olen aiemmin kolumnoinut yksityiskohtaisemmin.
Kotitalousvähennyksen poistaminen olisi helppo tapa korjata valtiontaloutta hallituksen toivomaan suuntaan. Valtio säästäisi miltei puoli miljardia euroa joka vuosi.
Kotitalousvähennyksen tavoite on lisätä palvelualojen työpaikkoja ja kitkeä veronkiertoa.
Sekä Valtion taloudellinen tutkimuskeskus että verohallinto ovat tutkineet, toteutuvatko tavoitteet. Eivät toteudu. Vähennyksen poistamisen pitäisi toisin sanoen olla itsestäänselvyys.
Mutta hallitus ei tosipaikan tullen luota valtion omaan tutkimuslaitokseen eikä edes oman verohallintonsa tutkimuksiin. Edellinen hallitus ei ollut sen kummoisempi. Sillekään ei maistunut ainakaan tässä asiassa se hallitusohjelmassa luvattu tietopohjainen politiikan teko, systemaattinen vaikutusarviointi tai yhteistyö tiedeyhteisön kanssa.
Ei maistunut, sillä äänestäjät tykkäävät kotitalousvähennyksestä, vaikka se on pelkkä tulonsiirto keskituloiselta enemmistöltä pienelle hyvätuloiselle vähemmistölle.
Ei varmaan ole syytä epäillä kansalaisten ja päättäjien tiedeuskon aitoutta. Periaatteet ja käytäntö vain ovat kaksi aivan eri asiaa.
Pekka Seppänen
Kolumnin kirjoittaja on riippumaton tarkkailija.
