Syksyinen auringonpaiste hellii oululaista lähiötä. Ihmisiä on harvakseltaan liikkeellä arkisena aamupäivänä. Puiden keskellä kohoaa matalahkoja luhtitaloja.
Yhdessä näistä luhtitalosta asuu Maria Kekkonen, jonka Yle tapasi reilut puoli vuotta sitten. Tuolloin hän oli muuttamassa pienempään asuntoon, koska hallituksen tukileikkauksien vuoksi hänellä ei ollut enää varaa asua entisessä kodissaan.
Nyt Kekkonen istuu jälleen jo tutuksi tulleella sinapinkeltaisella sohvalla, mutta paljon on ehtinyt muuttua puolessa vuodessa.
Näkyvin muutos on uusi asunto: Kekkonen lapsineen ehti asua edellisessä vuokra-asunnossaan vain muutaman kuukauden, kunnes alue osoittautui hieman liian levottomaksi. Edessä oli muutto muutaman kilometrin päähän Mäntylään.
Mäntylästä hän sai noin 60-neliöisen kaksion. Kaksi vanhinta lasta jakavat makuuhuoneen, nuorimmaiselle löytyi oma soppi vaatehuoneesta. Kekkonen itse nukkuu patjalla olohuoneessa.
Kekkonen on tyytyväinen uuteen asuntoon, joka on myös halvempi kuin edellinen.
– Minulla kävi tämän asunnon kanssa kyllä hyvä tuuri, koska näissä luhtitaloissa vaihtuvuus on niin pientä. Tämä vapautui juuri, kun minulla oli huutava tarve päästä muuttamaan, Kekkonen hymyilee.
Kekkosen kolme lasta ovat nyt vuoroviikoin hänen luonaan. Nuorin on eskarissa, keskimmäinen alakoulussa ja vanhin aloitti yläkoulun.
Kissojakin hänellä on edelleen, tällä hetkellä viisi aikuista, jotka tulevat kerjäämään rapsutuksia tai paistattelevat päivää asunnon lasitetulla parvekkeella.
Arkielämä onkin tätä nykyä huomattavasti tasaisempaa kuin vielä puolisen vuotta sitten, enää ei joka päivä tule yllätyksiä, Kekkonen kuvailee tilannettaan.
Kekkosen arkea rytmittävät lapset, kotityöt ja ilmainen opiskelu. Hänellä on äitinsä puolelta kolttasaamelaiset juuret, ja hän onkin innostunut saamen kielien opiskelusta.
Iloisena yllätyksenä muuton jälkeen paljastui, että päiväkodissa on pohjoissaamenkielinen ryhmä, jossa nuorin lapsi viihtyy mainiosti ja on saanut ystäviä saamelaisista pojista.
– Ja vanhemmat lapset saavat peliaikaa, kun suostuvat opettelemaan koltansaamea, Kekkonen nauraa.
Liikaa ja liian vähän koulutusta
Kekkosen työtilanne ei sen sijaan ole muuttunut: hän on edelleen vailla töitä. Hänen tulonsa koostuvat elatusavusta, asumistuesta, työttömyystuesta ja lapsilisästä. Rahalla ei mässäillä.
– Minulla ei ole terveyssyistä työnhakuvelvoitetta, mutta siitä huolimatta haen töitä joka kuukausi, Kekkonen kertoo.
Työnantajien vastaukset ovat yleensä joko kohtelias ei kiitos, tai syvä hiljaisuus.
– Olen liian vähän koulutettu tai ollut liian kauan pois päästäkseni oman alani töihin, tai sitten olen liian koulutettu hakemiini töihin, Kekkonen hymähtää.
Kekkonen on opiskellut matematiikkaa ja tietotekniikkaa, ja tietotekniikan insinöörin tutkinnosta puuttuu enää lopputyö. Alan hän valitsi tuolloin työllistymismahdollisuuksien mukaan, mutta terveysongelmat katkaisivat työuran.
– Enpä tiennyt aikoinani kun läksin opiskelemaan, että en sitten lopulta pysty olemaan siinä työssä.
Paluu opiskelujen pariin kuitenkin kiinnostaa Kekkosta, etenkin kulttuurintutkimus tai jokin taideala, vaikka työllistyminen näiltä aloilta onkin epävarmaa.
Opiskelun esteenä on ainakin toistaiseksi raha: työttömyystuella voi opiskella omaehtoisesti kahden vuoden ajan, mutta se ei Kekkosen mukaan riitä valmistumiseen. Aikuiskoulutustuki lakkasi heinäkuun alussa, ja avoimien yliopistojen kurssihinnat ovat nousseet niin paljon, ettei Kekkosella ole niihin varaa.
Ei mitään ylimääräistä
Vuoden alussa Kekkonen aloittikin ostolakon. Alun perin hänellä oli tarkoituksena olla ostamatta yhtään mitään uutta, mutta aivan niin tiukasti hän ei ole pystynyt lakostaan kiinni pitämään: saldo on tällä hetkellä viisi uutena ostettua vaatetta tänä vuonna.
Vaatteet löytyvät enimmäkseen kirpputoreilta, niin itselle kuin lapsillekin. Liikkuminen lähiympäristössä sujuu kierrätyskeskuksesta hankitulla pyörällä. Isotkin ostokset kulkevat tarakalle kiinnitetyssä pyykkikorissa, ja kuopuksen saa polkaistua pyörällä eskariin.
Kekkonen ei myöskään käy kampaajalla tai värjää hiuksia, eikä hän juuri harrasta meikkaamista. Säästöä syntyy siitäkin, kun hän käsistään taitavana ompelee ja neuloo itse esimerkiksi vaatteita.
Säästäminen ulottuu myös ruokaostoksiin, ja Kekkonen on hyvin tietoinen peruselintarvikkeiden hinnoista. Aivan nykyisen kodin lähellä on kauppa, missä Kekkonen käy suunnilleen päivittäin hamstraamassa alennustuotteita; jopa kahvinsa hän keittää punalaputetuista pavuista.
Puhelinliittymänsäkin hän vaihtoi, kun uusi operaattori tarjosi uudelle asiakkaalle 80 euron lahjakorttia kauppaan.
– Ajattelin heti, että saan 80 eurolla ruokaa!
Kekkonen huomauttaa, että hallituksen päättämät tukileikkaukset vievät sen vähäisenkin ostovoiman, mitä pienituloisilla ihmisillä on. Tämä puolestaan vaikuttaa suoraan paikallisiin yrityksiin, hän uskoo.
– Leikkaukset lisäävät epätasa-arvoa ja tuloeroja, eikä vaikutuksia ole edes vielä kunnolla nähty.
Lisää huolta tuo syyskuun alussa voimaan tullut arvonlisäveron korotus, joka on nostanut useiden tuotteiden hintoja.
Maria Kekkosen arki on melkoista sentin venyttämistä, mutta toisaalta hän on tottunut köyhyyteen jo lapsesta asti, eikä hän häpeä sitä. Raha ei hänen omien sanojensa mukaan merkitse juuri mitään.
Sen sijaan työttömyys on asia, jonka kanssa hän kipuilee.
– Yleensä ihmiset aina esittäytyvät kertomalla, mitä he tekevät. Minä joudun aina kertomaan vähän liikaa itsestäni, kun selitän työttömyyteni syitä, Kekkonen toteaa.
Kekkonen toivoo, että puolen vuoden kuluttua elämä olisi suunnilleen samanlaista kuin nyt: nykyinen parisuhde jatkuu, lapset pärjäävät koulussa ja terveyskeskuksesta löytyisi hänelle lääkäriaika.
Toiveissa siintää myös paluu töihin, vaikka terveys ei ehkä vielä sallikaan täysipäiväistä työntekoa.
– Ihminen tarvitsee sosiaalista kanssakäymistä ja verkostoja joka päivä.
Mitään pitkän tähtäimen tulevaisuusajattelua Kekkonen ei juuri harrasta, sillä hän kokee, että vielä sellaiselle ei ole tilaa. Yksi tavoite kuitenkin ovat ensi kevään kuntavaalit, joihin hän lähtee vasemmistoliiton ehdokkaaksi.
Tällä hetkellä tärkeintä on saamen kielten oppiminen ja tavallinen, jokapäiväinen elämä.
– Minulla on keskeneräisiä ompelu- ja neuletöitä. Niiden valmiiksi saaminen on se pisin aikaväli.
