Turvakotipaikkojen tarve on lisääntynyt siinä määrin, ettei niitä riitä kaikille tarvitsijoille.
Pulaa Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten ylläpitämistä turvakotipaikoista on ollut muun muassa Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa.
Yli 21 000 henkilöä saa vuosittain apua liitolta ja sen 31 jäsenyhdistykseltä. Määrä on kasvanut viime vuosien aikana noin 20 prosentilla.
– Riitely kotona, päihteiden käytön lisääntyminen, lähisuhdeväkivalta, vanhempien jaksaminen ja mielenterveysongelmat näkyvät perheitä kohtaavien asiantuntijoiden ja yhdistysten työntekijöiden arjessa. Vaikea taloustilanne koettelee erityisesti vauva- ja pikkulapsiperheitä, kertoo viestintäpäällikkö Mikko Savelainen Ylelle sähköpostitse.
Apu tarkoittaa sekä monia eri avopalveluja että esimerkiksi turvakodissa asumista.
Turvakodeissa oli vuonna 2023 vajaat 5 300 asiakasta, mikä on noin sata enemmän kuin toissa vuonna. Asumisvuorokausia kertyi yli 100 000, eli lähes 12 000 enemmän kuin vuonna 2022. Tuoreita tilastolukuja viime vuodelta julkaistaan vielä kevättalven aikana.
Yhteiskunnan tila heijastuu toimintaan
Myös Satakunnan ensi- ja turvakodissa Esikossa on täydempää kuin aikaisemmin. Porin Tiilimäellä olevat avopalvelut ovat vilkkaassa käytössä, ja monet turvakodin asiakkaista ovat paikalla entistä pidempiä ajanjaksoja.
– Pitkät turvakotijaksot ovat hyvä asia, silloin ehtii saada tukea väkivallan aiheuttamaan kriisiin ja aikaa toipumiseen. Tärkeää on kuitenkin, lähisuhdeväkivallan osapuolet saavat myös muita palveluita ajoissa, painottaa Mikko Savelainen.
Yhteiskunnassa olevien yleisten asenteiden koventuminen näkyy yhdistyksen työssä ja arjessa, kertoo Satakunnan ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtaja Kaarina Latostenmaa.
– Asiakkaiden tilanteet ovat moniongelmaisia, ja esimerkiksi lapsiperheiden köyhyys näkyy, hän kertoo.
Samaa kertoo viestintäpäällikkö Mikko Savelainen, ja viittaa Ensi- ja turvakotien liiton viime kesänä julkaisemaan selvitykseen Jokaisen numeron takana on ihminen. Kyselyyn vastanneista perheistä kolme neljästä kokee jatkuvasti tai usein huolta ja stressiä siitä, riittävätkö rahat arjen perusmenoihin.
– Tulokset osoittavat, että osa lapsiperheistä kamppailee vakavien taloudellisten haasteiden kanssa, ja sosiaaliturvan leikkaukset ovat näissä perheissä pahentaneet tilannetta entisestään, viestittää Savelainen.
Raha-asiat mietityttävät myös liitossa
Turun ensi- ja turvakodin lähijohtaja Maarit Kankaan mukaan toiminnalla on sinänsä vakaa rahoitus useammalle vuodelle kerrallaan. Se perustuu valtaosin Veikkauksen ja Lasten Päivän Säätiön avustuksiin.
Mutta esimerkiksi Pilari-avohoitopalvelujen päärahoittaja on sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA, joka on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva valtionapuviranomainen.
– Tämän vuoden rahoitustamme jo nipistettiin järjestöavustusten vähenemisen myötä. Tulevaisuutemme on aika epävarma. Meillä on vuosittain ollut noin 500 asiakasta, ja jos emme saa jostain lisää rahoitusta, emme pysty tätä 500 asiakasta tänä vuonna auttamaan, kertoo Kangas Turun tilanteesta.
Myös Kaarina Latostenmaa on huolissaan STEA:n rahoituksen tulevaisuudesta. Lisäksi Latostenmaa pohtii, millä tavoin Satakunnan hyvinvointialue jatkaa tulevaisuudessa omaa rahoitusosuuttaan.
Lähisuhdeväkivalta yhä tabu eikä sitä aina edes tunnisteta
Monelle lähisuhdeväkivallan uhrille ja tekijälle asia on edelleen tabu. Siitä ei uskalleta tai kehdata puhua eikä sitä osata aina edes tunnistaa.
Ulkopuoliset henkilöt voivat nähdä merkkejä fyysisestä väkivallasta, mutta joskus uhri voi peitellä niitäkin todella pitkään. Henkistä väkivaltaa on vielä helpompi peitellä.
Kaarina Latostenmaa sanoo, että vaikka aiheesta on opittu myös puhumaan, on se varsinkin vanhemmille sukupolville asia, jota ei voi missään tapauksessa myöntää. Toisaalta nuoremmat eivät osaa väkivallan eri muotoja välttämättä edes tunnistaa.
Satakunnan ensi- ja turvakoti haluaa lisätä lähisuhdeväkivallan tunnistettavuutta ja madaltaa myös siitä puhumisen kynnystä. Yhdistys on alkanut jalkautua muun muassa kouluihin, joissa se tapaa nuoria ja häivyttää lähisuhdeväkivallan ympärillä olevaa sumuharsoa.
Jalkautuva nuorisotyöntekijä Teppo Palonen kertoo havainneensa, että seurustelevilla pareilla voi olla tarvetta vaikuttaa siihen, minkälaisia ystäviä seurustelukumppanilla saa olla.
– Joskus vaaditaan esimerkiksi poistamaan vastakkaista sukupuolta olevien kavereiden tiedot puhelimesta tai sometileiltä, Palonen kertoo.
Hän toivoo, että esimerkiksi tämänkaltainen toisen ihmisen kontrollointi ja hallitseminen herättäisi asianosaisissa asiallista keskustelua. Muussa tapauksessa henkinen väkivalta voi saada otteen, ja se voi ajan mittaan laajentua fyysiseen väkivaltaan saakka.
