Ensi vuoden alusta alkuperäiskarjatukea saa vain, jos nauta ei ole liian sisäsiittoinen.
Milka Krogerus,
Sari Ursin
Tukikriteerien kiristyminen uhkaa suomalaisia alkuperäiskarjoja, kuten itäsuomenkarjaa eli kyyttöä.
Alkuperäiskarjan kasvattaja saa eläimistään merkittävää tukea, mutta nyt tuen kriteerejä ollaan muuttamassa. Tuki loppuu hieman alle kymmeneltä prosentilta.
Ensi vuoden alusta lähtien tukia voi saada ainoastaan silloin, kun eläimen sukusiitosaste on tietyn rajan alla. Raja on 6,25 prosenttia ja vastaa suurinpiirtein sitä, että eläimen vanhemmat ovat geneettisesti serkuksia.
Uudistuksella halutaan välttää liikaa sisäsiittoisuutta, joka voi vaikuttaa muun muassa eläimen hedelmällisyyteen ja lisätä perinnöllisiä sairauksia.
Juvalaista karjanjalostaja Jasper Suojalaa, 20, muutos huolestuttaa. Hän uskoo, että tuen menetyksellä tulee olemaan dramaattisia seurauksia.
– Paljon karjaa on menossa teuraaksi ensi vuonna, Suojala arvelee.
Suojalalla on säilytyskarja, jota hän kutsuu eläväksi geenipankiksi.
– Olen kuullut kyyttötiloista, jotka aikovat lopettaa toimintansa. Lehmien tukikelpoisuuden menettäminen kesken tuotantokauden on heille iso shokki, Suojala sanoo.
Omia kyyttöjään Suojala ei aio uuden sukusiitosasteen takia teurastaa.
Hän muistuttaa, että sukusiitos ei ole periytyvä ominaisuus. Se purkaantuu nollaan prosenttiin, kun parituksen tekee oikein. Tänä vuonna Suojalan tilalla syntyneillä vasikoilla sisäsiitosaste on nolla.
Miten käy geenipoolin?
Suojala pelkää kyytön geenipoolin kapenevan merkittävästi, mikäli eläimiä viedään teuraaksi pelkästään tukien menetyksen takia.
– Voimme menettää sellaista geenilinjaa, jota ei saa mistään enää takaisin. Menetetään jopa kokonaisia sukuja, jotka vahvistaisivat rotua, Suojala sanoo.
Sen sijaan karjanjalostusosuuskunta Faban asiantuntija Terhi Vahlstenin sekä Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Eero Pehkosen mukaan kyytöillä ei ole suurta hätää.
– Itäsuomenkarja on ollut useita vuosia runsaslukuisin alkuperäisistä nautaroduistamme ja geenipoolin laajuus on vähintään kohtuullinen, Vahlsten sanoo.
Suojala kertoo tilallisten kaipaavan toimivia työkaluja sukusiitoksen hoitamiseen.
– Sukutietojen pitäisi olla paremmin saatavilla, Suojala sanoo.
Asiantuntija: Ei teuraaksi vaikka tuki loppuisi
Vahlstenin mukaan terveitä nautoja ei pitäisi teurastaa vain siksi, että sukusiitosaste ylittää tietyn rajan.
– Tällöin voi myös miettiä, miksi näitä nautoja pidetään ja mikä motivoi suojelutyöhön, Vahlsten sanoo.
Pehkonen huomauttaa, että sukusiitosrajan ylittävistä naudoista voi jäädä jälkeläinen, joka ei ole sukusiittoinen. Näin osa arvokkaista geeneistä säilyy.
Länsisuomenkarja ja pohjoissuomenkarja ovat Vahlstenin mukaan suuremmassa vaarassa kuin kyytöt. Itäsuomenkarjan puhdasrotuisia naaraita on noin 3 400, kun länsisuomenkarjalla luku on 2 100 ja pohjoissuomen karjalla 1 600.
– Nämä ovat määrällisesti pienempiä rotuja kuin itäsuomenkarja ja niiden asema on paljon huonompi, Vahlsten sanoo.
Suojalan mukaan Wahstenin arviot eläinten määristä ovat yläkanttiin.
Mitä asialle sitten pitäisi tehdä?
– Olisi hienoa, ettei asia koskisi elossa olevia lehmiä. Niiden pitäisi antaa elää ja tuottaa jälkeläisiä, sanoo kyyttökasvattaja Jasper Suojala.
