Suomen Supernanny Pia Penttala kertoo, kuinka selvisi mokastaan. Nykyisin hän jakaa opetusta lasten vanhemmille.
Elämäni moka -juttusarjassa julkisuudesta tuttu ihminen kertoo nolosta virheestään. Tällä kertaa mokansa paljastaa lastensuojelualan ammattilainen, myös Suomen Supernannyna tunnettu Pia Penttala.
”Tiesin jo aika nuorena, että että haluan jollakin tavalla tehdä töitä lasten kanssa. Noin 19-vuotiaana näin lehti-ilmoituksen sisäkön paikasta ja päätin hakea paikkaa.
Pääsin haastatteluun perheen luokse ja vastassa oli omasta mielestäni hyvin arvokas pariskunta. Päättelin sen siitä, että pariskunnalla oli jaloissaan sisäkengät. Niistä tuli tunne, että nyt ollaan muuten pikkuisen paremmassa kodissa. Se hermostutti minua.
Perheen isä ohjasi minut heidän takkahuoneeseensa työhaastatteluun. Siellä oli sellaiset ihanat Alvar Aallon tuolit, joissa on pitkä selkänoja, ja joiden jalat vähän kaartuvat. Istuin varovasti jännittyneenä siihen tuolin reunalle vain huomatakseni, että seuraavaksi se tuoli olikin päälläni ja minä olen siellä tuolin alla ikään kuin teltassa.
Ainoa, mitä näen, on pariskunnan sisäkengät.
Siinä hetkessä ajattelin, että en saa missään tapauksessa sitä työpaikkaa. En myöskään halunnut nousta tuolin alta, koska minua hävetti niin paljon. Mietin, että menetin tällä ulkomaanmatkan, minne olin palkkarahoilla toivonut pääseväni.
Perheen isä nosti varovasti tuolin päältäni ja totesi ‘oho, mites tässä näin kävi’. Itse olin kasvot punaisena ja melkein itkun partaalla. Mutta istuuduin uudestaan, eihän siinä muukaan auttanut.
Ehkä kuitenkin hieman myös sisuunnuin ja ajattelin, että moka otetaan käteen ja sitten vaan pyyhkäistään kuvaannollisesti se takapuoli sinne penkkiin ja niinhän minä tein ja jäin istumaan tuoliin.
Sain sen sisäkön paikan ja olin siinä perheessä kahden ihanan lapsen kanssa töissä vuoden verran.
Kokemus jäi kuitenkin minulla ihan kehooni, sillä muistan vieläkin sen jäätävän tunnelman. Samalla tilanne opetti minulle ehdottomasti sen, että näinkin pahasta tilanteessa voi nousta.
Tänä päivänä opetan myös toisille vanhemmille, että opettakaa lapsenne nauramaan itselleen. Se on paras henkivakuutus, mitä meillä voi olla.
Sen lisäksi olen kyllä aina jatkossa istunut erityisen huolellisesti kaikille tuoleille.”
