Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen toivoo vanhempien ja koulujen aikuisten kiinnittävän huomiota siihen, että lapsilla on taipumus kiusata köyhemmistä perheistä tulevia lapsia.
Maanantaina julkaistu tutkimus kertoo, että pienituloisimpien perheiden lapsilla on jopa kaksi kertaa suurempi riski joutua kiusatuksi koulussa kuin varakkaimmista perheistä tulevilla lapsilla.
Maahanmuuttajien lapsia kiusataan muita enemmän riippumatta perheen tulotasosta.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan tulokset eivät ole yllättäviä, mutta ne ovat huolestuttavia ja surullisia.
– Pienituloisimpien perheiden lapsilla on usein paljon muitakin asioita, jotka kuormittavat heidän arkeaan. Samoin maahanmuuttajataustaiset lapset kohtaavat syrjintää muuallakin kuin koulussa.
Asenteet periytyvät
Tutkimuksessa erityisesti yksi asia kiinnitti Pekkarisen huomion: oppilaiden mielestä kiusaamisen syynä oli usein kiusatuksi joutuneen oppilaan oma toiminta, kuten se, että kyseinen oppilas on haastanut itse riitaa, ärsyttänyt muita tai sanonut jotain outoa.
– Toivoisin, että pysähtyisimme tähän tulokseen ja miettisimme, miten kerromme lapsille kiusaamisesta. Tämä ikävällä tavalla kääntyy hyvin nopeasti sellaiseksi ajatukseksi, että kiusattu olisi ansainnut huonon kohtelun ja näinhän ei koskaan ole. Vaikka joku olisikin välillä ärsyttävä tai erilainen, se ei oikeuta kiusaamista millään tavalla, ja tämän pitäisi olla itsestään selvää.
Pekkarisen mukaan asenteet vähävaraisia kohtaan ovat aina olleet ankaria, mutta hän pelkää asenteiden koventuvan entisestään.
– Aika kovaa on keskustelu aikuistenkin maailmassa. Puhutaan, miten köyhyydestä noustaan reippaudella ja tahdolla, ja köyhyys on laiskuutta tai saamattomuutta.
Pekkarinen muistuttaa, että lapset oppivat asenteet kotoa.
– Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Lapset hyvin tarkkaan havainnoivat, mitä aikuisten maailmassa tapahtuu, ja vievät sen suoraan omaan arkeen, joka tyypillisimmin on kouluympäristö.
Uudenlainen tutkimusmenetelmä
Aalto-yliopiston vetämä tutkimus yhdistelee uudella tavalla oppilaskyselyn tuloksia ja rekisteriaineistoja, joista on saatu tiedot lasten vanhempien tulotasosta sekä synnyinmaasta.
Tämän ansiosta oppilaiden taustatiedoista on saatu edustavampi ja tarkempi otos.
Pekkarinen pitää menetelmää hyvänä ja luotettavana.
– Mielestäni on perusteltua, että teemme tutkimuksia, joiden tulokset ovat vastaansanomattomia. Kun kyselyn tulokset liitetään rekisteriaineistoon, on vaikea lähteä väittämään, että tuloksissa olisi vinoumia tai metodiin liittyviä virheitä.
Tutkimuksessa oppilaat saivat nimetä oman luokkansa oppilaita, jotka ovat heidän mielestään joutuneet kiusaamisen kohteiksi koulussa.
Pekkarisen mielestä tällainen vertaisraportointi on nokkela keino saada tietoa.
– Usein kiusaamisesta kysytään opettajilta, mutta kiusaaminen voi olla niin hienovaraista, että aikuiset eivät sitä huomaa, eivätkä lapset välttämättä kerro siitä aikuisille. Lasten voi olla myös helpompi kertoa toisiin kohdistuvasta kiusaamisesta.
