Uskonnon roolista koulussa on käyty jälleen viime päivinä vilkasta keskustelua sen jälkeen, kun kirkkonummelaisessa peruskoulussa peruttiin barokkikonsertti raamatullisen sanoituksen vuoksi.
Uskonnon opetuksen uudistaminen nousee aika ajoin esiin, ja yhtenä vaihtoehtona on väläytelty kaikille yhteistä katsomusoppia.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ei kannata ajatusta.
– Se on yksinkertainen, mutta myös jyräävä malli, joka jyräisi yhtäältä vähemmistöuskonnot ja uskonnottomat.
Katsomusopetusta tulisi hänen mukaansa kehittää nykymallin pohjalta niin, että koulut tarjoaisivat jatkossakin oppilaille sekä oman uskonnon että elämänkatsomustiedon opetusta.
Uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi Helsingin yliopistosta on eri mieltä.
Hänen mukaansa nykyinen käytäntö ei sovi enää moninaistuneeseen ja maallistuneeseen suomalaiseen yhteiskuntaan.
Piispa ei lisäisi valinnanvapautta
Piispa Laajasalon mukaan nykymallin etuna on, että se mahdollistaa kokemuksellisen ja eläytyvän opetuksen oman uskonnon kertomuksista, juhla-ajoista ja tavoista.
– Tällöin pienempikin lapsi ymmärtää paremmin perinnettä ja perhettä, johon on syntynyt. Yhteinen katsomusaine johtaisi vääjäämättä siihen, että eri uskontoja käsiteltäisiin luettelomaisemmin, Laajasalo sanoo.
Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen kannatti yhteistä katsomusainetta eilen tiistaina julkaistussa Helsingin Sanomien kolumnissa.
Laajasalon mukaan kysymys ei jaa evankelisluterilaista kirkkoa.
– Varmasti eri piispoilla saattaa olla erilaisia painotuksia. Mutta ajattelen piispojen yleisen näkemyksen olevan, että nykymallissa on paljon hyvää ja sitä on syytä kehittää.
Uskontokuntiin kuulumattomat voivat tällä hetkellä valita koulussa elämänkatsomustiedon ja uskonnonopetuksen väliltä, mutta evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet eivät voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen.
Laajasalon mukaan järjestelmää ei tulisi muuttaa, sillä elämänkatsomustieto on rakennettu nimenomaan uskonnottomaksi vaihtoehdoksi.
– Nykysisältö ei mahdollista uskontojen käsittelyä lähes ollenkaan, ja sen takia en pidä sitä vaihtoehtoa viisaana.
Opettajat kannattavat yhteisiä tunteja
Professori Kallioniemen omien tutkimusten perusteella piirtyy kuitenkin kuva, että koulujen rehtorit ja opettajat kannattavat kaikille yhteistä katsomusainetta.
– On hirveän helppoa uskonnollisista tai katsomuksellisista yhdyskunnista ottaa kantaa tähän, jos ei tarvitse itse hoitaa opetusta ja järjestää siihen liittyviä asioita, Kallioniemi sanoo.
Hänen mukaansa nykyisen mallin ylläpitäminen on paitsi äärimmäisen hankalaa, se myös asettaa uskonnolliset vähemmistöt epätasa-arvoiseen asemaan.
Kouluissa esimerkiksi opetetaan yleisislamia, vaikka oppilaissa on sekä sunni- että shiiamuslimeja. Myös vaikkapa buddhalaisuudessa on valtava määrä erilaisia suuntauksia.
Perusopetuslain mukaan oman uskontonsa opetusta tulee vanhempien vaatimuksesta järjestää vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen uskonnonopetukseen.
Tällä hetkellä opetussuunnitelmia on laadittu Kallioniemen mukaan jo yhteensä neljästätoista uskontoaineesta.
– Eihän meidän yhteiskunta kestä sitäkään, että määrä tulee siitä kasvamaan, Kallioniemi sanoo.
Oma kysymyksensä on Kallioniemen mukaan myös se, onko kaikille ryhmille saatavilla päteviä opettajia ja löytyykö kaikille tunneille sopivaa oppimateriaalia.
Suomi muuttuu ja uskontolukutaito korostuu
Kasvavan maahanmuuton myötä Suomi monimuotoistuu kovaa vauhtia.
Piispa että professori ovat yhtä mieltä siitä, että kehitys korostaa uskontolukutaidon välttämättömyyttä. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi kykyä ymmärtää ja tulkita erilaisia katsomuksia ja uskontoja.
Kallioniemen mukaan kyse on paitsi käytännön arkielämästä, myös yhteiskuntarauhan säilyttämisestä ja rasismin ehkäisemisestä.
– Hoitoalalla, rakennusalalla ja autopajoissa tarvitaan valtavasti tietoa eri katsomuksista ja uskomuksista, koska monet Suomeen muuttaneet työskentelee tällaisissa ammateissa.
Vastaavasti maahanmuuttajien tulisi hänen mukaansa saada perustietoa suomalaisesta katsomuksellisesta ja uskonnollisesta kentästä.
Tämä ei hänen mukaansa välttämättä toteudu nykyisen mallisessa eriytyneessä uskonnonopetuksessa.
– On hirveän tärkeää, että näitä asioita opiskeltaisiin ja pohdittaisiin yhdessä.
Laajasalon mukaan uskontojen ja katsomusten väliseen vuoropuheluun on kuitenkin mahdollista lähteä vasta, kun oma tausta on tuttu.
– On tärkeää, että me ymmärrämme toinen toisemme taustat. Silloin on myös hyvä, että on sekä oman uskonnon opetusta että toisaalta yleistä yhteistä opetusta, joka auttaa dialogin syntymisessä.
Muun opetuksen rinnalle olisikin hänen mukaansa syytä lisätä kaikille yhteisiä katsomusaineen tunteja esimerkiksi yläkoulussa ja lukiossa.
Katsomusaineiden uudistamista pohtii parhaillaan Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana asetettu kehittämisryhmä.
Ryhmän tarkoitus on selvittää vaihtoehtoja uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen uudistamiseksi. Työlle on aikaa tämän vuoden loppuun saakka.
Työryhmään kuuluva Kallioniemi ei kuitenkaan odota ryhmältä kovin yhtenäistä näkemystä.
Myöskään Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmasta ei löydy uudistuksesta sanaakaan.
Yle ei tavoittanut opetusministeri Anders Adlercreutzia (r.) kommentoimaan aihetta.
