Miten kehon koosta voidaan puhua neutraalisti ilman, että tehdään arvotuksia siitä, onko jonkinlainen koko tai muoto toista parempi?
Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä toivoo, että kehoa arvostelevasta puheesta voitaisiin luopua.
– Me ihmiset olemme erilaisia, erikokoisia ja -muotoisia. Niin kuuluukin olla. Ei niin, että on yhdenlainen, tietynlainen keho, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Erilaisuudesta on meille itse asiassa ihan älyttömästi hyötyä.
Oikea ratkaisu ei Mikkilän mukaan silti ole lopettaa kehosta puhumista kokonaan, vaan miettiä, milloin on tarvetta puhua koosta – vai onko siihen tarvetta.
Moni yleinenkin lause voi olla haitallinen.
Viisi lausetta
Tänään maanantaina vietetään Syömishäiriöliitto SYLI ry:n Älä laihduta -päivää, joka on kaikenkokoisten hyvinvoinnin puolella.
Keräsimme muutaman lauseen, joihin kokemusasiantuntija Taru Mänttäri ja Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä antoivat oman näkemyksensä.
Pitäisi päästä kesäkuntoon!
Suuri kysymys on, mikä on kesäkroppa ja kesäkunto. Vastaus on yleensä tiukempi keho, sanoo Mikkilä.
– Miksi kaikkien kehojen pitäisi olla sen näköisiä? Siinähän on taas se ajatus, että on sallitumpaa ja hyväksyttävämpää näyttäytyä vähissä vaatteissa sellaisessa kehossa, joka on pienempi.
Katri Mikkilä muistuttaa, että jokainen on valmis vastaanottamaan kesän sellaisena kun on.
– Aivan niin kuin kesävaatteisiin tai uimarantavaatteisiin eivät voisi pukeutua kaikenkokoiset ihmiset – kuin se olisi mahdollista vain johonkin tiettyyn kehoihanteeseen, kehonormiin osuville ihmisille.
Näytät hyvältä, oletko laihtunut?
Tämä on Taru Mänttärin mukaan hyvin käytetty ilmaisu, joka sisältää viestin siitä, että hoikempi keho on kauniimpi.
– Ihmiselle, jolle näin tämä sanotaan, sanotaan myös, että kehosi on nyt kauniimpi kuin aikaisemmin, sanoo Mänttäri.
Kehuksi tarkoitettu kommentti voikin kääntyä itse vastaan.
– Jos ihminen on vaikka laihtunut ja siitä lähdetään kehumaan, niin ylläpidetään ajatusta, että ihminen on hoikempana kauniimpi tai parempi, sanoo Mikkilä.
Näiden herkkujen jälkeen on käytävä pitkällä lenkillä, että saa kalorit kulutettua!
Yleistä on myös kompensoida omaa syömistä, varsinkin herkuttelua – tällaista puhetta kuulee vaikkapa työpaikan kahvipöydässä.
– Se, että ruualla tai liikunnalla kompensoidaan syömistä, on hyvin keskeinen piirre syömishäiriössä. Tämmöiset puheet normalisoivat sitä. Liikunnan ei pitäisi koskaan kompensoida sitä, mitä on syöty. Joustava, salliva syöminen on mielestäni terveellisen elämän perusta, sanoo Mänttäri.
Tuollainen vaate paljastaa kaikki vartalon muodot ja muhkurat!
Tämä lause sisältää Mänttärin mukaan piiloviestin siitä, että pitäisi olla tietynlainen ja tietyn näköinen: mahtua tiettyyn muottiin ja tiettyihin vaatteisiin.
– Siinä on myös ajatusta, että tietyn malliset eivät saisi käyttää tiettyjä vaatteita. Ei saisi olla vaakaraitaa lihavilla, ei saa näkyä muotoja ja musta hoikistaa, sanoo Mänttäri.
Onpas naapuri lihonut!
– Se, että lähdetään kommentoimaan toisten kehoa, ei ole koskaan mielestäni ok. Se tuo myös ajatuksen, että ovatko meidän kaikkien kehot suurennuslasin alla.
Jos kuulee läheisen sanovan näin, voi ajatella, että myös omaa kehoa tarkkaillaan ja siitä puhutaan selän takana.
Huolitrollausta vai todellinen huoli?
Arkisessa puheessa on Katri Mikkilän mukaan paljon sellaista, jossa ihannoidaan tietynlaista kehoa. Ihmisiä, jotka eivät osu ihanteisiin, osoitellaan aika aktiivisestikin.
Varsinkin lihavuudesta puhumiseen liittyy Mikkilän mielestä paljon huolitrollausta.
– Ajatellaan, että otan puheeksi, koska olen terveydestäsi huolissani, vaikka oikeasti taustalla ehkä onkin jonkinlainen lihavuusfobia eikä aito huoli terveydestä.
Mikkilä sanoo, että jos jonkun terveys huolettaa, huoli on syytä ottaa puheeksi. Voi kuitenkin miettiä, keskittyykö kehon koon muutoksiin vai vaikkapa muutoksiin ihmisen käyttäytymisessä tai mielialassa.
Mänttäri muistuttaa, että kehuminen voi olla kokonaisvaltaista.
– Yleisesti ajattelisin, että ihmistä voi kehua niin monella muullakin tavalla kuin keskittymällä kehoon.
