Tutkija huomasi, että erityisesti vaihtolämpöisten lajien on hankala sopeutua äärimmäisiin lämpötiloihin.
Pitkät hellejaksot ovat monille lajeille ylitsepääsemätön ongelma, paljastaa tuore väitöskirjatutkimus Jyväskylän yliopistosta.
Väitöskirjatutkija Emmi Räsänen tutki eroja eliöiden kyvyssä sopeutua sietämään vakaita ja eri nopeuksilla vaihtelevia lämpötiloja. Hän käytti tutkimuslajeinaan sieni- ja bakteerilajeja. Niitä voidaan kasvattaa nopeasti ilmastonmuutosta vastaavissa olosuhteissa.
Ilmastonmuutos myös pienentää monien lajien populaatiota eli lisääntyvien yksilöiden määrää. Räsäsen tutkimuksessa havaittiin, että pienemmät populaatiot sopeutuvat suuria hitaammin kuumuuteen.
Lämpötilan vaihtelun lisääntyminen on merkittävä uhka erityisesti vaihtolämpöisille lajeille, joihin lukeutuu suurin osa maapallon lajeista. Vaihtolämpöisten lajien ruumiinlämpö seuraa ympäristön lämpötilaa.
– Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet maapallon mittaushistorian kuumimpia, mikä näkyy Suomessa hellejaksojen pituudessa, Räsänen kertoo.
Osa vaihtolämpöisistä pystyy välttämään äärilämpötiloja esimerkiksi menemällä horrostilaan. Tästä huolimatta yhdenkin asteen nousu voi Räsäsen mukaan olla eliölle kriittinen, jos se ylittää sen sietokyvyn rajan.
Lämmönsietokykyä on haastavaa tutkia. Siksi Räsänen mittasi tutkimuseliöiden kasvu- ja lisääntymisnopeutta merkkinä niiden sopeutumisesta erilaisiin olosuhteisiin.
Suurimmaksi osaksi samat geenit säätelevät eliöiden sopeutumista sekä vakaisiin että vaihteleviin lämpötiloihin.
– Mielenkiintoista kyllä, löytyi myös joitakin erityisesti tietyissä lämpötiloissa tai vaihteluissa vaikuttavia geenejä, Räsänen toteaa.
Emmi Räsäsen väitöstutkimus tarkastetaan perjantaina 13. syyskuuta.
