Vaikka jäätä on nyt paljon, ovat varsinkin ajojäät tuottaneet muutamia vaarallisia yllätyksiä. Vaasalainen Mikael Holm luistelee luonnonjäällä aina kun voi.
Pitkään paukkuneet pakkaset ovat yhdessä vähäisen lumen kanssa jäädyttäneet maamme meriä ennätyksellisen laajasti.
Lumettomasta jaksosta on nautittu varsinkin retkiluistelupiireissä. Muun muassa Merenkurkussa luistelujäät olivat kauan huippukunnossa.
Tilanteet kuitenkin muuttuvat, ja juuri nyt lumetonta jäätä ei löydy Suomesta mistään.
Jäätilanne on yhä hyvä, mutta mahdolliset riskit on hyvä tuntea. Tämän tietää vaasalainen retkiluistelija Mikael Holm, joka toimii myös retkenvetäjänä sekä uusien luistelutulokkaiden kouluttajana.
Holm luistelee luonnonjäillä aina kun voi. Hyvien jäiden perässä on taitettu tänäkin talvena matkaa Suomen lisäksi muun muassa Ruotsiin ja Norjaan.
Kova jäätalvi tarjosi Holmille mahdollisuuden luistella parille harvinaiselle majakalle. Yksi niistä oli Pohjoismaiden korkein Bengtskär Saaristomerellä. Siellä ei Holmin mukaan ole päästy käymään kahdeksaan vuoteen.
Toinen vielä harvinaisempi majakkakohde on Vaasan eteläpuolella sijaitseva pieni Strömmingsbådan.
– Toistakymmentä vuotta olen luistellut, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun sinne oli luisteltavaa jäätä. Eikä sekään ollut luisteltavissa kuin kolme päivää peräkkäin. Sen jälkeen jäät lähtivät taas liikkeelle.
Petollinen ajojää
Holmin mainitsema kolmen päivän ikkuna kertoo siitä, miten jäätilanne elää jatkuvasti.
Kuinka paljon Merenkurkussa on sellaista kiinteää jääkantta, jonka voi varmuudella sanoa pysyvän paikoillaan?
– Strömmingsbådanille se ei yleensä ulotu. Sen ulkopuolella on sen verran syvää, että siellä on enemmänkin ajojäätä, joka liikkuu koko ajan. Pohjoisemmassa kiinteä jää ulottuu yleensä Mikkelinsaarille asti, Mikael Holm sanoo.
Suurin osa maamme meristä on tälläkin hetkellä ulompana olevan ajojään peitossa. Sen liikkuminen on tärkeä tiedostaa.
– Ne liikkuvat tuulen suunnasta riippuen joko Ruotsin tai Suomen rannikolle. Pakkasista johtuen ajojääalue on laaja, mutta silti se liikkuu, ja siksi sen kanssa on oltava todella tarkkana, Holm kertoo.
Mikael Holm on kohdannut monilla retkillä ajojään ja kiintojään rajan, muttei ole koskaan joutunut sen kanssa ongelmiin.
Retket suunnitellaan tarkasti etukäteen muun muassa satelliittikuvia ja jääraportteja sekä sääennusteita yhdistellen.
Jäälautan vangiksi
Kulunut jäätalvi on tarjonnut silti muutamia ei toivottuja yllätyksiä, lähinnä etelämpänä sekä Ruotsissa.
Jäälläkulkijat ovat jääneet jäälauttojen vangeiksi. Tähän on vaikuttanut muun muassa epätavallisen matala vesi.
– Kun vesi on lähtenyt nousemaan, jäät ovat irronneet rannoista. Ja jos tuuli on puhaltanut ulos, lautat lähtevät liikkeelle. Näin on nyt sattunut useampaan kertaan, ja ihmisiä on jouduttu pelastamaan lautoilta, Mikael Holm kertoo.
Iso ja paksukin jäälautta voi hajota muun muassa ohi ajavan laivan aalloista.
Riskeistä huolimatta jäällä liikkuminen tarjoaa parhaimmillaan upeita elämyksiä, kunhan varautuu oikein ja liikkuu turvallisesti ryhmässä.
Esimerkkinä Holm mainitsee kerran Stubbenin majakan edustalle muodostuneet valtavat ahtojääröykkiöt.
– Jääkasa oli meren tasosta kaksitoista metriä, ja useamman hehtaarin kokoinen. Tuossa kohdin oli kymmenen metriä syvää, eli jääkasa oli todellisuudessa 25 metriä korkea, Mikael Holm muistelee.
