Lopen lentokoneturma nosti pintaan muistot vanhasta onnettomuudesta, kertoo Räyskälä-säätiön toiminnanjohtaja Anu Vahteristo.
Anu Vahteriston viime keskiviikko oli puoleenpäivään saakka normaali työpäivä paperitöiden parissa toimistolla, Räyskälän lentokentän motellirakennuksessa.
Kaikki muuttui kuitenkin heti kello 12:n jälkeen. Ihmisiä tuli toimistoon kertomaan, että äänimaailmasta päätellen kentällä oli tapahtunut huonoja asioita.
– Lähdin saman tien kentälle, eikä tarvinnut arvailla, missä tapahtui. Musta savu näkyi jo pitkälle ja tilanne oli lohduton.
Kuolema pysäyttää aina
Kenttää hallinnoivan Räyskälä-säätiön toiminnanjohtaja Anu Vahteristo kertoo, että koneen hylyn alkusammutusta yritettiin. Palo oli kuitenkin niin voimakas, että muuta ei ollut tehtävissä kuin pysyä kaukana ja turvata itsensä.
– Kuolemaan johtanut onnettomuus pysäyttää oikeastaan aina melkein kaiken muun toiminnan. Oma kalenterini tyhjeni täysin.
Eteen tuli käytännön järjestelyjä onnettomuustutkinnan auttamiseksi.
– Kovasti järkyttävä tapahtuma, mutta nyt alkaa olla perustyö tehty. Hylky on viety pois, ja nyt siirrytään kunnostamaan maastoa ja yritetään hoitaa henkisesti silminnäkijöitä.
Ikävä loppu Suomen-matkalle
Anu Vahteristo arvioi, että onnettomuudella oli kolme tai neljä silminnäkijää. Heistä kaksi seurasi tilannetta tarkasti ja joutui todistamaan onnettomuuden.
– Erityisen pahalta tuntuu se, että menehtyneet henkilöt olivat matkanneet Suomeen hakemaan konetta uudelle omistajalle, ja se matka sitten päättyi näin.
– Jokainen onnettomuus on turha, eikä näihin totu. Ei niitä tarvitsisi tapahtua ollenkaan. Järkytys laantuu aikanaan, mutta tämmöiset asiat eivät unohdu koskaan.
Räyskälän lentokentällä on tapahtunut aiemmin kaksi kuolemaan johtanutta lento-onnettomuutta.
Tammikuussa 1988 moottoripurjelentokoneen ohjaaja menetti puuskassa koneen hallinnan. Toukokuussa 1993 purjekoneen hinauskoneeseen tuli moottorihäiriö ja paluu alinopeudella epäonnistuivat.
Raskaita muistoja menneisyydestä
Räyskälä-säätiön toiminnanjohtajalle Anu Vahteristolle Räyskälän onnettomuus nosti pintaan myös ikävät muistot oman uran alkuajoilta.
Selänpään kentällä Valkealassa, nykyisen Kouvolan alueella, kaksi henkilöä menehtyi purjekoneen maahansyöksyssä kesäkuussa 1988.
– Itse olin silloin nuori ihminen. Tämä tapaus nostatti taas niitä ajatuksia sieltä vuosikymmenten takaa.
Vahteristo katsoo, että eteenpäin on kuitenkin mentävä ja lentäminen jatkuu.
– Ne, jotka jäljelle jäävät, kunnioittavat menneiden muistoa.
Räyskälässä onnettomuuden aiheuttamaa surua ja tuskaa on pyritty purkamaan keskustelemalla ja antamalla henkistä hoivaa toinen toisilleen.
– Aiemmasta onnettomuudesta henkinen tuki ja kriisiapu ovat kehittyneet huimasti. Siitä kiitokset Kanta-Hämeen kriisiryhmälle. Kriisiapua oli tarjolla nopeasti ja se kohdennettiin oikein.
Päällimmäisenä tunteena suru
Räyskälän Ilmailukerhon puheenjohtajan Riku Rissasen päällimmäisenä tunteena on suru.
– Kyseessä on ikävä ja valitettava yksittäistapaus.
Onnettomuuden vaikutuksia Räyskälän kentän toimintaan tai harrasteilmailuun on Rissasen mukaan vaikea arvioida tässä vaiheessa.
– Koko ilmailuyhteisö odottaa onnettomuustutkinnan valmistumista. Jos sieltä on turvallisuutta parantavia seikkoja otettavissa käytäntöön, niin näin tietenkin toimitaan. Se on yleinen toimintatapa.
