Ylen Pasilan-toimitukseen saapui maaliskuussa kirje. Se oli osoitettu rikostoimittaja Tuomas Rimpiläiselle.
Se olen minä, tämän jutun kirjoittaja.
Yleensä tällaiset kirjeet ovat palautetta iäkkäältä henkilöltä, joka on nähnyt minut televisiossa tai kuullut ääneni radiossa.
Avasin kirjeen perjantaina 15. maaliskuuta. Lähettäjä oli ilmeisesti sulkenut kuoren liimalla, jota oli tarttunut kirjepaperiin. Minun piti repiä kuorta auki myös sivuista, jotta sain taiteltua sisällä olevan kirjeen auki.
Lähettäjä ei kerro nimeään.
Ehdin lukea vain muutaman rivin, kun ymmärsin, että kirje on ehkä vihje.
Kirjoittaja väittää tietävänsä, mitä tapahtui Piikkiössä lokakuussa 1988. Tuolloin pienessä varsinaissuomalaisessa kunnassa katosi 15-vuotias Piia Ristikankare.
Katoamisesta on nyt kulunut melkein 36 vuotta. Keskusrikospoliisi epäilee, että Ristikankare on murhattu. Murhaajaa tai edes Ristikankareen ruumista ei ole löytynyt.
Kirjeen alussa näkyvä kehotus jättää vanha isä rauhaan viitannee syksyn 2023 uutisointiin. Tuolloin kerrottiin, että poliisi oli tutkinut Piikkiössä Ristikankareiden kotitaloa, jossa Piia nähtiin viimeisen kerran elossa 7. lokakuuta 1988. Piian isä Heikki Ristikankare näyttäytyi uutisoinnissa rikoksesta epäiltynä.
Ylen tietojen mukaan Heikki Ristikankare on ollut epäiltynä tutkinnassa 2010-luvun lopulta lähtien. Hän kiisti epäilyn, eikä mitään näyttöä hänen syyllisyydestään saatu.
Tapasin Heikki Ristikankareen kuluvan vuoden toukokuun puolivälissä. Saavuimme kuvajournalisti Silja Viitalan kanssa perheen kotitalolle ilmoittamatta ja tavoitimme Ristikankareen paistattelemasta kevätpäivää kuistilla.
Vanhus ilahtui vierailustamme, vaikka sai vain vaivoin kammettua itsensä ylös sohvalta. Hän muisti asioita hyvin ja puhui avoimesti siitäkin, kuinka poliisi kuulusteli häntä ja purki osan hänen autotallinsa lattiasta etsiessään Piian jäänteitä. Mitään ei etsinnöissä löytynyt.
Jehovan todistajiin kuulunut Heikki Ristikankare oli syvästi uskovainen ja ajatteli, että hänen oli ollut määrä kokea elämässään kaikki ne vastoinkäymiset, joita hänen perheensä oli kohdannut.
Kysyin häneltä nimestä, joka mainitaan vihjekirjeessä. Hän ei ollut koskaan kuullut henkilöstä.
Juhannusviikolla, viitisen viikkoa vierailumme jälkeen sain tiedon, että Heikki Ristikankare on kuollut. Hän kuoli 86-vuotiaana 14. kesäkuuta 2024.
Vihje tekijästä ja motiivista
Yle ei julkaise kirjeessä syylliseksi väitetyn miehen nimeä, sillä hänen osallisuudestaan katoamiseen ei ole mitään näyttöä.
Kirjoittaja antaa miehestä tarkkoja tuntomerkkejä ja kertoo, että tämä asuu Kaarinassa, johon Piikkiön kunta liitettiin vuonna 2009.
Nimi, syntymävuosi, asuinkunta ja kirjeessä mainitut tiedot ulkonäöstä täsmäävät yhteen henkilöön. Hän oli täysikäinen, kun Piia Ristikankare katosi. Mies on tuomittu muutaman kerran kannabiksen kasvattamisesta, mutta muita tuomioita hänen tililtään ei 2000-luvulta löydy.
Kirjeessä kirjoittaja kuvailee myös surmaajaksi väittämänsä miehen luonnetta.
[Nimi] on älykäs ja lahjakas siksi ei oo jäänyt kiinni
Huonosti kirjoittava lähettäjä väittää tietävänsä jopa rikoksen motiivin:
Oli lohdattnut ja tarjonnut apua pialle joka oli hysteerinen tämä pia käyttäytyi ylimielisesti [nimi] kohtaan. [NIMI] suutui ja pahoinpiteli pian
Kirjeessä ei suoraan sanota, että mies olisi surmannut Piia Ristikankareen, mutta kontekstista ilmenee, että nimenomaan sitä kirjoittaja tarkoittaa.
Yle tavoitti miehen tämän asunnolta Kaarinasta. Mies suostui haastatteluun ja kiisti jyrkästi liittyvänsä mitenkään Piia Ristikankareen katoamiseen. Mies kertoi, että hän ei ennen 2010-lukua ollut edes oleskellut Piikkiössä.
Mies ei keksi mitään muuta syytä kirjeeseen kuin sen, että joku haluaa ”vittuilla” hänelle.
Aiempi kirje avasi murhatutkinnan
Saan työni takia silloin tällöin vihjeitä selvittämättömistä henkirikoksista, mutta yleensä ne liittyvät johonkin vast’ikään julkaisemaani juttuun.
Ristikankareen tapauksesta en ollut kirjoittanut vuosikausiin lukuun ottamatta pientä mainintaa kirjoittamassani kirjassa, joka käsittelee toista selvittämätöntä henkirikosta Turun seudulta.
Moni mieleen tuleva kysymys liittyy kirjeen ulkomuotoon ja kirjoitusasuun.
Kirje ei nimittäin ole ensimmäinen Ylen saama kirje Piia Ristikankareen tapauksesta. Myös edellinen oli kirjoitettu kirjoituskoneella.
Se saapui joulukuussa 2001 ajankohtaisohjelma Poliisi-TV:n toimitukseen ja kulkeutui lopulta poliisille.
Tuo kirje muutti katoamistutkinnan murhatutkinnaksi.
Koska uusi kirje tuo mieleen vuonna 2001 saapuneen kirjeen, Yle pyysi Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) tutkijoita lukemaan sen ja kertomaan, minkälaisia havaintoja kirjeestä voi tehdä.
Kutsun kirjeitä tässä jutussa Borås-kirjeeksi ja Kaarina-kirjeeksi niissä mainittujen paikkakuntien mukaisesti.
Kaarina-kirjeen lukivat Kotuksen asiantuntijat Elina Heikkilä ja Ulla Tiililä, joista jälkimmäinen on toiminut myös forensisena kielentutkijana poliisin apuna. He kirjoittivat Ylelle havaintojaan yhteensä nelisen sivua.
Samat tutkijat analysoivat aiemmin Ylen pyynnöstä myös Borås-kirjettä ja epäilivät, että kirjeen kirjoittaja saattoi tahallaan haluta esiintyä huonompana suomen kielen osaajana kuin todellisuudessa oli.
Vaikka Kaarina-kirjeen kirjoittaja ei hallitse oikeinkirjoitusta tai ei välitä siitä, kirjoittaja osaa kielentutkijoiden mielestä suomea hyvin.
Kirjeen vasen marginaali hyppii sinne tänne rivi riviltä. Kielentutkijat pohtivat, voiko se olla tahatonta vai onko kirjoittaja tahallaan halunnut antaa itsestään huolimattoman kuvan.
Ulla Tiililä kiinnittää huomiota myös Kaarina-kirjeen aloitukseen ”KRP” ja lopussa mainittuun ”jakeluun”. Ne myötäilevät virallisten asiakirjojen rakennetta, jonka kirjoittaja ilmeisesti tuntee.
Kirjoittajan käyttämä sana tahi tuo monelle mieleen vanhahtavan lakikielen, mutta toisaalta se on tavallinen muoto esimerkiksi itämurteissa.
Kahden kirjeen kirjoituskonejälki eroaa toisistaan siten, että Borås-kirjeen jälki on virheetöntä mutta Kaarina-kirjeessä isot kirjaimet iskeytyvät puolisen riviväliä alemmas kuin pienet kirjaimet. Efekti on mahdollista saada aikaiseksi myös tarkoituksella.
Borås-kirje on kirjoitettu kokonaisin virkkein ja kieliopillisesti pääosin oikein. Kaarina-kirje on luettelomainen ja täynnä oikeinkirjoitusvirheitä.
Molemmat kirjeet alkavat samankaltaisesti: ”Polis- TV” ja ”KRP”. Asiantuntijoiden mielestä molempien kirjeiden kirjoittajat todennäköisesti puhuvat äidinkielenään suomea.
Borås-kirjeessä sen väitetty kirjoituspaikka on Ruotsissa. Kaarina-kirjeen lopussa on niin ikään viittaus Ruotsiin. Kirje päättyy numerosarjaan, jonka keskellä lukee ”Opof Palme”. Väärin kirjoitettu nimi viittaa vuonna 1986 murhattuun Ruotsin pääministeriin Olof Palmeen.
Lopetustaan kirjoittaja kutsuu koodinumeroksi.
Kaarina-kirjeessä lähettäjä pyytää välittämään tiedot keskusrikospoliisille.
Ristikankareen jutun tutkinnanjohtaja Matti Airaksinen pyysi, että Yle luovuttaisi alkuperäisen kirjeen poliisille. Yle suostui pyyntöön, koska alaikäisen tytön murhan selvittämisessä on merkittävä yhteiskunnallinen intressi.
Elokuussa 2024 rikoskomisario Airaksinen ei halua kommentoida kirjeeseen liittyviä tutkintatoimenpiteitä. Kirjeessä nimetty henkilö kertoi Ylelle, että poliisi ei ole puhuttanut häntä asiasta.
Poliisia kiinnostavat kirjeessä esitetyt väitteet, mutta myös kirjeen lähettäjä. Sitäkään ei voi sulkea pois, että Kaarina-kirjeen ja Borås-kirjeen olisi kirjoittanut sama henkilö.
Kun vanhempi rikoskonstaapeli Taru Laitinen nouti kirjeen Pasilasta, hän otti minulta sormenjäljet ja dna-näytteen. Niiden avulla poliisi pystyy erottamaan kirjeestä sellaiset jäljet, jotka on jättänyt kirjeen kirjoittaja.
Lähettäjän kanssa haluaisivat keskustella niin poliisin tutkijat kuin Ylen tutkivat toimittajat.
- Yle etsii haastateltavia ja kerää tietoa Piia Ristikankareen katoamisesta ja tapauksen tutkinnasta.
- Tiedätkö jotakin aiheesta? Ota yhteyttä jutun kirjoittajaan: [email protected]
