GÖTEBORG Lukulista koululaisille? Listaus Ruotsin parhaista kirjoista? Luettelo taideteoksista, jotka jokaisen ruotsalaisen kuuluisi nähdä? Määritelmä, joka kertoo, mikä on ruotsalaista ja mikä ei?
Kulttuurikaanon voi olla jotain näistä – tai ei mitään näistä.
Kaanon tarkoittaa tapaa määritellä, mitkä taideteokset ovat keskeisimpiä, tärkeimpiä tai parhaita.
Ruotsissa poliitikot ja kulttuurialan ammattilaiset vääntävät nyt asiasta. Ruotsia johtava oikeistohallitus on päättänyt, että maahan tarvitaan kulttuurikaanon. Se on asettanut työryhmän selvittämään, millainen se olisi.
Kaanonia ovat ajaneet erityisesti kristillisdemokraatit ja hallituksen tukipuolueena toimiva oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastainen ruotsidemokraatit.
Kaanonin puolustajat: Erilaisuutta on liikaa
Toistaiseksi konkreettisia ajatuksia on esitetty vähän.
Hallituksen on antanut työryhmälle tehtäväksi miettiä, mitkä teokset kuuluvat Ruotsin kulttuurikaanoniin. Asiaa koskevissa mediakeskusteluissa puhutaankin usein teoslistauksista kuten kirjaluettelosta, jota opettajat voisivat käyttää opetuksessa.
Jos lista tehdään, alkaa vääntö siitä, mitkä kirjat, musiikkiteokset, elokuvat tai rakennukset listalle mahtuvat.
– Onneksi minun ei pidä päättää sitä, totesi Ruotsin kulttuuriministeri Parisa Liljestrand, kun häneltä kysyttiin asiasta syyskuun alussa Ruotsin televisiossa.
Liljestrand edustaa pääministeripuoluetta, maltillista kokoomusta. Liljestrandin mukaan kaanonille on tarve, koska Ruotsi on polarisoitunut ja ihmisten taustat ja elämäntavat ovat niin erilaisia.
Tarvitaan jotain, mikä yhdistää, Liljestrand sanoi Ruotsin yleisradion SVT:n ohjelmassa.
Liian suurista eroista ja tarpeesta yhteiseen puhuu myös työryhmän johtoon nimetty professori Lars Trägårdh. Trägårdh on ruotsalainen historioitsija.
Trägårdh sanoo, ettei välttämättä edes pyri tekemään konkreettista listaa teoksista vaan jotain aivan muuta. Hän käyttää esimerkkinä Hollannin kulttuurikaanonia, johon on poimittu tapahtumia maan historiasta.
Videolla Trägårdh perustelee, miksi kulttuurikaanonin määrittely on tärkeää:
Trägårdh uskoo, että kaanonista olisi hyötyä Ruotsiin muuttaville nuorille.
– He saavat ikään kuin kartan, joka auttaa heitä suunnistamaan nyky-Ruotissa, hän muotoilee.
Jotkut kuulevat kaikuja diktatuureista
Erityisesti taiteilijat ja muu kulttuuriväki ovat kritisoineet hanketta. Arvostelijat pitävät syrjivänä ja autoritäärisenä sellaista poliittisesti johdettua päätöstä, joka listaisi tai määrittelisi keskeisen ruotsalaisen taiteen.
Osa kuulee siinä kaikuja diktatuureista.
– Demokratian muutos kohti totalitarismia alkaa aina sananvapauden rajojen horjuttamisesta ja sen puolustajien rajoittamisesta, lukee ruotsalaiskirjailijoiden avoimessa kirjeessä.
Kirje julkaistiin Expressen-lehdessä vuonna 2022, kun nykyinen hallitus ilmoitti aikeistaan luoda Ruotsiin kulttuurikaanon.
Kirjailijoiden argumentti on, että valtion puuttuminen taiteeseen ei kuulu demokratiaan.
Kriitikot puhuvat myös taiteen jatkuvasta muutoksesta. Heidän mielestään ruotsalainen taide on elävää ja muuntuvaa eikä sitä voida määritellä pysyvästi.
Kannattajat ovat perustelleet kaanonia muun muassa sillä, että se saisi koululaiset lukemaan.
Kirjailijoiden mukaan tähän olisi kuitenkin muitakin keinoja: jos opetukseen annettaisiin enemmän rahaa, opettajilla olisi aikaa tehdä työtä, joka kuuluu heille, ei poliitikoille.
”Kaikkien on päästävä mukaan”
Göteborgin kirjamessuilla kuulee mielipiteitä kaanonin puolesta ja sitä vastaan.
Johan Sandberg McGuinne toimii puheenjohtajana Tjállegoahtessa, saamelaisen kirjallisuuden yhdistyksessä. Hän on ammatiltaan kirjailija, kielenkääntäjä ja opettaja.
Sandberg McGuinne mielestään keskustelu kaanonista voi olla jopa vaarallista, sillä se saa helposti rasistisia sävyjä.
– Mutta jos kaanon nyt luodaan, kuten on päätetty, kaikkien pitää päästä mukaan, hän sanoo.
Sandberg McGuinnen mukaan se tarkoittaa, että kaanonissa pitää kuulua niin alkuperäiskansojen, maahanmuuttajien kuin seksuaalivähemmistönkin äänet.
– Ilman saamelaista kirjallisuutta ruotsalainen kirjallisuus on köyhää, hän toteaa.
Runoilija ja kirjailija Amer Sarsour sanoo, että kaanon voi olla hyvä tai huono asia riippuen siitä, mitä sillä haetaan.
– Jos tarkoitus on tuoda yleisesti esiin kirjallisuuden hyviä puolia, miksi ei. Jos tarkoitus on sulkea osa ihmisistä ulkopuolelle, niin sitten ei, hän pohtii.
Kirjamessuilla vastaan tuleva dramaturgi Gertrud Larsson ei näe kaanonissa mitään pahaa.
– Jos se saa yhdenkin ihmisen avaamaan kirjan, hienoa, hän sanoo.
Tanskassa listattiin sata teosta
Kulttuurikaanonia pohtivan työryhmän työn pitäisi olla valmis ensi vuoden elokuussa. Ryhmässä on neljä jäsentä, ja he kuulevat eri kulttuurialojen asiantuntijoita.
Yksi esimerkki kaanonista on olemassa naapurimaassa. Tanskassa kulttuuriministeriö kokosi kaanonin vuosina 2004–2006. Aloite tuli silloiselta konservatiiviselta kulttuuriministeriltä Brian Mikkelseniltä.
Listalla on 108 kohdetta eri taiteenaloilta kuten kirjallisuudesta, kuvataiteesta, musiikista, arkkitehtuurista ja elokuvataiteesta. Vanhimmat teokset ovat ajalta ennen ajanlaskun alkua, uusimmat tämän vuosituhannen alusta.
Kaanonilla ei ole lopulta ollut suurta merkitystä Tanskassa, arvioi tanskalaisprofessori Lars Dencik Ruotsin radiolle.
