Poroperheen äiti tasapainottelee joka syksy töiden, perheen ja poroerotusten välillä. Niittyvuopio-Vallen perheen äidin taakka keveni, kun heille saapui au pair.
Tavallisesti kun lähdetään au pairiksi, suunnataan ulkomaille. Hollolasta kotoisin oleva Paula Kekkonen sen sijaan suuntasi pohjoiseen, saamelaisalueelle. Hän oli kuullut ystävältään, että Kaamasmukassa Utsjoen kunnassa asuu saamelaisperhe, jossa tarvitaan apua poroerotuskauden ajaksi. Perheen äiti oli ilmoittanut sosiaalisessa mediassa etsivänsä au pairia.
Saamelaisalueelle lähtö tuntui lähes siltä, kuin olisi lähtenyt ulkomaille. Perhe elää saamelaiskulttuurin mukaisesti, saa elantonsa perinteisestä poronhoidosta ja perheen kotikielenä on pohjoissaamen kieli. Ne olivat kaikki asioita, joista Kekkosella ei ollut juuri tietoa etukäteen.
– Silloin nuorempana olisi ollut kiva lähteä etelään, nyt oli tosi kiva lähteä pohjoiseen Saamenmaalle, toteaa Kekkonen.
Poroperheelle korvaamaton apu
Poronhoidossa elävä perheenäiti joutuu joka syksy tasapainottelemaan sen kanssa, kuinka ehtii hoitaa työt ja perheen ja olla mukana myös poroerotuksissa.
Poroerotus on poronhoidon tärkeimpiä hetkiä. Silloin luetaan poromäärät ja valitaan sopivat eläväksi jätettävät porot ja myytävät teurasporot. Erotuksia, kuten muitakaan poronhoitotöitä, ei voi aikatauluttaa etukäteen, vaan silloin eletään säiden ja porojen rytmin mukaisesti. Se aiheuttaa haasteita lapsiperheissä.
Kaamasmukkalaisen kahden pienen lapsen äidin Laura Niittyvuopio-Vallen taakka kuitenkin keveni, kun Paula Kekkonen saapui perheeseen au pairiksi. Tämä on toinen syksy, kun he ovat ottaneet au pairin.
– Tämä on ainoa keino, miten tästä selviää ja pääsen kunnolla osallistumaan myös poronhoitotöihin, kertoo Niittyvuopio-Valle Paistunturin paliskunnasta.
Ennen oli tapana, että perheettömät nuoret olivat piikoina ja renkeinä muille, usein omille sukulaisilleen. Nykyään tämä perinne on jäänyt unholaan, mutta au pair voisi olla moderni versio siitä, pohtii Laura Niittyvuopio-Valle.
Hänestä olisi hyvä rakentaa verkosto, jonka kautta perheet ja au pairiudesta kiinnostuneet voisivat löytää toisensa.
– Sellainen verkosto olisi hyvä sillä uskon, että myös muissa poroperheissä tarvitaan apua erotuskauteen.
Viihtyisi pidempäänkin kuin vain erotuskauden
Au pairina Paula Kekkonen auttaa perhettä esimerkiksi hakemalla lapset päiväkodista poroerotusaidalle, missä vanhemmat ovat töissä. Erotusten aikana Kekkonen huolehtii, että lapset pääsevät välillä kämppään lämmittelemään ja syömään eväitä. Kekkonen on päässyt lasten kanssa myös opettelemaan porotöitä pikkuhiljaa.
Molemmat, sekä Kekkonen että Niittyvuopio Valle, kehuvat toisiaan ja ovat kiitollisia, kun yhteistyö on sujunut saumattomasti ja lapset ovat ottaneet Kekkosen vastaan hyvin. Molemmat näkevät, että tällaisessa järjestelyssä voisi olla mahdollisuuksia muillekin.
Alun perin suunnitelmana oli, että perheessä olisi au pair vain erotuskauden ajan. Kekkonen on kuitenkin viihtynyt heidän kanssaan niin hyvin, että voisi viettää enemmänkin aikaa pohjoisessa.
– Olen nauttinut joka hetkestä. Aina pääsee oppimaan jotain uutta ja itse pääsee tutustumaan eri paikkoihin. Olen ollut tosi tyytyväinen. Suosittelen kyllä kaikille, toteaa Paula Kekkonen.
