Porovahinkoja korvataan näkemättä miljoonien edestä – seurasimme tarkastajien matkaa raadolle | Lappi

Tuuli puhaltaa lunta porovainaan pään yli kohti vieressä avautuvaa paljakkaa Käsivarren erämaa-alueella Enontekiöllä.

Eläimen kylkiluut törröttävät paljaana. Lumessa näkyy läikkiä jäätynyttä verta. Paistipalat ovat kadonneet, mutta pää on paikallaan.

Turpa ja kieli ovat poissa.

Niskassa näkyy tappavan iskun jälkiä.

Syyllistä ei paikalla enää näy. Vain tassun jäljet tunturilaakson toisella puolen kertovat tekijästä.

Tunturin kupeessa makaava puoliksi syöty vaadin ei ole ainoa laatuaan.

Petovahinkojen määrä on ollut kasvussa viime vuosina koko poronhoitoalueella.

Viime vuonna petojen tappamia poroja ilmoitettiin enemmän kuin koskaan, liki 7 000. Kuluvasta vuodesta voi tulla sitäkin pahempi. Vahinkoilmoituksia on kirjattu jo nyt satoja.

Petojen ateriointi porokarjalla ei ole ilmaista myöskään valtiolle.

Suomen valtio maksaa suurpetojen tappamista porovahingoista joka vuosi miljoonia euroja. Esimerkiksi viime vuonna korvauksia maksettiin yhteensä noin 10 miljoonaa euroa. Tämän vuoden korvauksiin on varattu valtion budjetista vielä enemmän, noin 12 miljoonaa euroa.

Eniten petokorvauksia on viime vuosina maksettu juuri täällä, Käsivarren paliskunnan alueella.

Tälle vuodelle petovahinkoilmoituksia on Tunturi-Lapissa tehty jo 350. Määrä on huomattavasti suurempi kuin samaan aikaan viime vuonna.

Paikallisten poromiesten mukaan syyllinen porovahinkoihin juuri täällä on selvä: ahma.

– Se tappaa vaikka ihan huvikseen, poromies Aslak N.T. Juuso sanoo.

Ahma ei tosin ole ainoa syyllinen.

Vaikka suurin osa petovahingoista on todellisia, myös vilunkia mahtuu joukkoon.

Yleensä petokorvaukset maksetaan poronomistajan hakemuksen ja valokuvien perusteella. Laissa ei ole määritelty, kuinka iso osa petovahinkoilmoituksista tulisi tarkistaa maastossa.

Käytännössä vain harva vahinko tarkistetaan paikan päällä.

Raadot sijaitsevat yleensä syvällä erämaassa.

Ilmoitusten todenperäisyyden arviointi kuuluu alueen valvovalle maaseutuviranomaiselle. Käsivarren tapauksessa se tarkoittaa Muonion maaseutupäällikköä Annika Leinosta ja hänen kollegaansa maaseutusihteeri Mirka Nivunkijärveä.

Molempien virallinen työpaikka sijaitsee Muonion kunnanvirastolla.

Sieltä olemme taittaneet matkaa tälle raadolle jo ensin autolla kaksi tuntia ja sen jälkeen moottorikelkalla toiset kaksi tuntia keskelle Käsivarren erämaa-aluetta.

Olemme liikkeellä juuri nyt, koska petovahinkoja on ilmoitettu samalle alueelle lyhyelle aikaa useampia, edellisen viikon aikana yhteensä kuusi.

Sää selkenee. Maaliskuun aurinko lämmittää, vaikka lunta on ympärillä vielä liki metri.

Leinonen nostelee karvalakkiaan ylöspäin. Hän ojentaa lapiota Enontekiön riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle Jouko Ala-Poikelalle.

– Olisiko sinun vuoro? Leinonen kysyy.

Usein tarkastajan täytyy osata olla myös jonkinlainen salapoliisi.

Kun lumi peittää mahdollisen syyllisen jalanjäljet, uhrin verijäljet ovat tärkein todiste siitä, onko poro joutunut pedon tappamaksi vai ei.

Kun ahma, susi, karhu tai vaikka ilves tappaa poron, jossain vaiheessa sen isku osuu isoon verisuoneen. Tällöin veri suihkuaa paineella ulos niin lujaa, että se jättää lumihankeen punaisen veritolpan, joka ulottuu hangen läpi maahan asti.

Jos sitä ei löydy, tapaus voi jäädä epäselväksi.

Vartin kaivamisen jälkeen selvä verijälki löytyy. Raatelujäljet ja puoliksi syöty ruho vahvistavat, että myös tarkastusmatkan toinen poro on pedon tappama.

Kierroksen kolmas on sitten jotain aivan muuta.

Kolmas tarkastettava poro makaa rinteessä muutaman kilometrin päässä kylältä. Poro näyttää ehjältä, eikä sen ympäristöstä löydy verijälkiä. Ruho ei ole kelvannut edes raadonsyöjille.

Nivunkijärvi sahaa poron kontti- eli sääriluun poikki ja kaivaa esille rasvaa. Sitä saa etsimällä etsiä.

Kun rasvaa ei löydy, se tarkoittaa, että poro on hyvin todennäköisesti kuollut nälkään. Mikään peto ei sitä ole tappanut.

Leinonen kirjaa vahinkohakemukseen sanan ”hylätty”.

Myös seuraava poro on epäselvä tapaus.

Päällisin puolin poro näyttää maistuneen useammalle syöjälle. Sen turpa ja kieli ovat kadonneet samoin kuin paremmat kylkipalat. Sen kaulassa on puremajälkiä, samoin kuin niskassa.

Poron kaulasta löytyy kuitenkin myös luodinreikä. Asia jää vielä selvittelyyn.

Joka vuosi osa korvaushakemuksista osoittautuu perusteettomiksi ja ne hylätään. Viime vuonna hakemuksista hylättiin alle joka kymmenes.
Rikostutkintaan asti jutut päätyvät vain harvoin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana käräjäoikeuksista löytyy vain neljä tapausta, jossa epäselvyydet petovahingoista olisivat päätyneet oikeuteen saakka.

Tuorein tapaus on viime tammikuulta.

Leinosen mukaan ongelmia tuottaa myös tulkinnanvarainen riistavahinkolaki. Se ei määrittele esimerkiksi, mikä raadoksi hyväksytään, vaan jättää asian määrittelyn ja vallan maaseutuviranomaiselle.

Joskus poronraadoista on jäljellä vain hyvin vähän. Varsinkin kesällä raadot tuhoutuvat äkkiä.

Tarkastusmatkan viides poro löytyy vaivoin. Jäljellä on käytännössä enää selkäranka ja pää. Vahvat verijäljet rikkoontuneesta valtimosta ovat kuitenkin selvät. Ilmoitus hyväksytään.

Myös raato numero kuusi on hukassa. Ilmoitetulla paikalla, tunturin päällä, hanki näyttää koskemattomalta.

Ruokavirasto korvaa jokaisesta dokumentoidusta ja hyväksytystä petovahingosta poron käyvän arvon noin 1,5 -kertaisena, koska kaikkia pedon syömiä poroja ei ikinä löydetä.

Talvella lumi saattaa peittää nopeasti jo kerran löydetyn poron.

Kuin sattumalta lumen pinnalla näkyy hieman hangen alta pilkottavaa poronkarvaa.

Lapiolle riittää taas töitä.

Kun uhri paljastuu, sekin on tarkastajien mukaan selvä tapaus. 12 sentin kokoisilla tassuilla liikkuvalla ahmalla on ollut taas nälkä.

Työpäivä on täynnä. Kelkat kääntyvät takaisin kohti kymmenien kilometrien päässä sijaitsevaa pikitietä.