Kun Iranin presidentin Ebrahim Raisin ja ulkoministerin Hossein Amirabdollahianin kuolemat vahvistettiin maanantaiaamuna, mediassa nähtiin rukoilevia ihmisiä Iranissa ja toisaalta raportoitiin juhlivista iranilaisista lännessä.
Italialainen professori ja kansainvälisten asioiden analyytikko Raffaele Mauriello on asunut Iranissa yhteensä noin 16 vuotta. Hän opettaa teheranilaisessa yliopistossa.
– Yleisesti ihmiset ovat olleet yllättyneitä. Toisaalta he ovat myös olleet välinpitämättömiä taloudellisen tilanteen ja viimeaikaisten mielenosoitusten vuoksi, hän kertoo puhelimitse Teheranista.
Mauriello viittaa laajoihin protesteihin, joita seurasi Mahsa Aminin kuolemasta siveyspoliisin käsissä vuonna 2022. Mielenosoituksissa yli 500 ihmistä kuoli poliisiväkivaltaan, tuhansia pidätettiin ja lopulta seitsemän teloitettiin.
Ihmisoikeuksia polkevan tiukan shiialaisen hallinnon tuki onkin ollut ennätysalhaalla viime vuosina, eikä konservatiivi Raisia voitu pitää millään mittarilla suosittuna presidenttinä. Viimeisimmissä vaaleissa, joissa äänestettiin tänä keväänä islamilaisen neuvoston jäsenistä, Teheranin äänestysprosentti jäi vain seitsemään.
Hallinto ei ole antanut maltillisempien ehdokkaiden asettua ehdolle.
Mauriello muistuttaa silti, että ihmiset Teheranissa ovat liberaalimpia kuin muualla maassa. Presidentillä oli maassa tukijansa, vaikka heidän lukumääränsä olikin pieni.
Teheranin kaduilla ei siis nähty ihmisiä juhlimassa presidentin kuolemaa, toisaalta siksi, että hallinnolla on ollut tapana tukahduttaa mielenilmaukset kovalla kädellä. Mutta Mauriello näkee tähän muitakin syitä.
– Iranissa ihmiset ovat yleisesti aina hienotunteisia kuoleman sattuessa.
Samalla ulkomailla asuvien ja maan sisällä asuvien iranilaisten välillä on suuri kuilu.
– Jo taloudellisista ja sosiaalisista syistä he eivät edusta koko Iranin kansan mielipiteitä ja näkemyksiä. He edustavat diasporaa eli ulkomailla asuvien yhteisöä.
Vaalien päivämäärä kerrottiin ripeästi
Painoarvoa ulkomailla asuvilla kuitenkin on suuren lukumääränsä vuoksi: vuosikymmenien aikana hallintoa on paennut miljoonia ihmisiä, lähinnä länsimaihin. Ulkomailla asuvilla on äänioikeus presidentinvaaleissa.
Iran järjestää uudet presidentinvaalit kesäkuun 28. päivä.
Raisin kuolemalla on vaikutuksia Iranin politiikkaan niin lyhyemmällä kuin pidemmällä tähtäimellä, sanoo konflikteja tutkivan International Crisis Groupin Iranin osaston johtaja Ali Vaez.
– Tämä yhtäkkinen valtatyhjiö saattaa aiheuttaa lisääntynyttä kilpailua ja taistelua kovan linjan poliitikkojen kesken, hän sanoo.
Siksi vaalipäivä ehkä ilmoitettiinkin niin nopeasti.
Hallinto tuskin haluaa pitkittää epävarmaa tilannetta.
Maassa ylin päätäntävalta ei silti ole presidentillä, vaan ylimmällä johtajalla Ali Khameneilla. Vaezin mukaan presidentti päättää silti sisäpolitiikan agendasta, tekee tärkeät nimitykset hallinnossa ja valitsee myös äänensävyn, jolla islamilainen tasavalta puhuu maailmalle.
Raisi esimerkiksi vastusti Yhdysvaltojen ja EU:n kanssa käytyjä neuvotteluja Iranin ydinohjelmasta. Neuvottelujen seurauksena maalle asetettuja pakotteita olisi saatu purettua.
Saavatko liberaalimmat äänensä kuuluviin?
Kysymys onkin nyt, antaako hallinto tällä kertaa edes hieman avarakatseisempien ehdokkaiden osallistua vaaleihin.
Mauriellon mukaan vaalit ovat aina suuri kysymysmerkki Iranissa.
– Tulevatko ihmisten poliittiset mielipiteet edustetuiksi ehdokkaiden joukossa? Jos näin on, äänestysprosenttikin kohoaa, hän sanoo.
Varsinkin, jos jollain ehdokkaalla olisi vastaus ihmisten taloudellisiin huoliin, kiinnostus vaaleja kohtaan olisi Mauriellon mukaan suurempaa.
Vastaus tähän saadaan viimeistään 11. kesäkuuta, kun hyväksytyt ehdokkaat ilmoitetaan.
Vaez kuitenkin arvioi, että vaalit tullaan jälleen käymään ultrakonservatiivien välillä, eikä suuria muutoksia ole odotettavissa.
Silti ei pidä unohtaa erästä tärkeää seikkaa:
Pitemmällä tähtäimellä Iranissa on myös edessä uuden ylimmän johtajan valinta, kunhan aika jättää nykyisestä johtajasta Khameneista, joka on 85-vuotias. Hän on hallinnut maata jo vuodesta 1989.
Ylimmän johtajan valitsee neuvosto, joka sekin valitaan vaaleilla.
Johtajan vaihtuminen tulee viime kädessä päättämään koko islamilaisen tasavallan kohtalon, Vaez sanoo.
Ylin johtaja päättää maan ulkopolitiikasta. Iran onkin katsonut viime aikoina entistä enemmän Venäjää, Kiinaa ja arabimaita kohti. Maa myös aloitti hiljattain suhteiden normalisoinnin Saudi-Arabian kanssa.
Turvallisuuspoliittiset haasteet
Suuri pelko maailmalla oli, että Iran syyttäisi presidentin ja ulkoministerin kuolemasta Israelia tai Yhdysvaltoja, ja vaikeuttaisi Gazan sodan vuoksi jo valmiiksi räjähdysherkkää tilannetta. Israel ja Yhdysvallat ovat Iranin arkkivihollisia, ja maan hallinto on tukenut Libanonin Hizbollah-järjestöä ja Hamasia Gazassa. Huhtikuussa Israel iski Iranin konsulaattiin Syyriassa ja siitä seurasi iskuja maiden välillä.
Silti Iranissa ei näytetä uskovan ulkopuolisen sabotaasin mahdollisuuteen sen paremmin hallinnon sisällä kuin kaduillakaan.
Mauriello sanoo, että Iranissa salaliittoteoriat ovat yleensä olleet suosittuja.
– Nyt en ole nähnyt tällaista kommentointia. Yleisesti ihmiset pitävät tapahtunutta onnettomuutena tai turvallisuuden laiminlyöntinä.
Vaezin mukaan vihollisten syyttäminen ei tällä hetkellä palvelisi Iranin intressejä.
– Tämä tarkoittaisi, että Iranin olisi reagoitava jotenkin. Ja tähän ei ole nyt halua, sillä maa painiskelee jo valmiiksi omien sosiaalisten ja taloudellisten kriisiensä kanssa.