Alkuun hyvät uutiset.
Suomalaisen yhteiskunnan peruspilari eli hyvä terveydenhuolto on mahdollista pelastaa. Suomen surkeasta talousjamasta huolimatta säästöjä on mahdollista tehdä niin, etteivät tärkeät julkiset palvelut vaarannu.
Näin vakuuttaa Helsingin yliopiston terveydenhuollon professori, HUSin johtava ylilääkäri Kristiina Patja.
Patjalla on yhteensä 30 vuoden kokemus lääkärin työstä ja terveydenhuollon asiantuntijatehtävistä. Hän on kirjoittanut raportteja terveydenhuollon priorisoinnista, seurannut hallitusohjelmia ja niiden toimeenpanoa.
Hän on siis juuri oikea ihminen kertomaan, miten Suomen terveydenhoitojärjestelmä saadaan toimimaan paremmin.
– Jos muutos uskalletaan ohjata rohkeasti ja järkevästi, nykyistä useampi ihminen voi saada hoidon sujuvammin ja yhdenvertaisemmin, Patja lupaa.
Tieto yllättää, sillä julkinen keskustelu viittaa nyt päinvastaiseen suuntaan.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) muistutti Ylen haastattelutunnilla, että hyvinvointiyhteiskunnan palveluilla on rajansa. Puolustusmenot nousevat ja väestö ikääntyy. Nykytason palveluihin eivät riitä rahat eivätkä osaajat.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) taas varoitti viime viikolla visiossaan, että sote ei voi enää tarkoittaa ”kaikkea kaikille”.
Siksi on priorisoitava ja rajattava julkista palveluvalikoimaa. Vähähyötyisiä hoitoja karsimalla voidaan säästää satoja miljoonia.
Ensin on tunnustettava tosiasiat
Sitten hankalampiin uutisiin.
Mitään todellista säästöä tai korjausta ei Patjan mukaan voi syntyä ilman, että tunnustetaan kolme kiusallista tosiasiaa.
Ensinnäkin Suomen terveydenhuoltomalli on räikeän epäyhdenvertainen. Toiseksi: se on päällekkäinen ja tehoton. Kolmanneksi: koko järjestelmä, ei siis vain julkinen puoli, pitää perata.
– Suomessa ikääntynein, köyhin ja sairain voi joutua odottamaan hoitoa 30 päivää. Mutta me perusterveet pääsemme työterveyslääkärille näyttämään näppylää vaikka huomenna, Patja kiteyttää.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden koko rahoituspotti on pelkästään tänä vuonna 32 miljardia euroa, 65 jäänmurtajan verran.
Jos miljardiluokan säästöt yritetään tehdä pääosin karsimalla julkista palveluvalikoimaa, kuten tähän asti on puhuttu, ei hoideta todellista ongelmaa.
Siksi Patjan mukaan on välttämätöntä, että myös työterveyshuolto, yksityinen terveydenhuolto, apteekit, YTHS ja viranomaisvalvonta osallistuvat talkoisiin.
Samaa hoitoa eri luukuilta
Eniten tehottomuutta syntyy päällekkäisestä hoidosta, Patja sanoo.
Hän lainaa 1700-luvun taloustieteilijää Adam Smithiä: tehokas työnjako on tuottavaa.
– Se tarkoittaa, että päällekkäin tuotettavista palveluista pitäisi malttaa luopua.
Päällekkäisyyttä syntyy Patjan mukaan itse suomalaisesta mallista.
Suomessa eri väestöryhmät saavat perusterveydenhoidon eri paikoista. Työssä käyville on työterveys, korkeakouluopiskelijoille YTHS ja omasta pussista maksaville yksityinen terveydenhuolto. Muille, kuten lapsille, työttömille tai eläkeikäisille on julkinen perusterveydenhuolto. Sama pätee hammashoitoon.
Koska kaikki voivat saada hoitoa julkisesta terveydenhuollosta, osa hoitaa vaivojaan sekä julkisella että yksityisellä puolella. Kalliita yksityiskäyntejä tuetaan julkisin varoin Kela-korvauksilla.
Tämän seurauksena keskimäärin terveimmät ihmiset, kuten työssä käyvät työikäiset, saavat Suomessa enemmän hoitoa kuin ne, jotka ovat iäkkäitä ja keskimäärin sairaampia.
Kansanterveyden ja -talouden näkökulmasta tämä ei ole tehokasta rahojen käyttöä.
Tai kuten Kristiina Patja muotoilee: järjestelmä ei tuota väestölle maksimaalista terveyshyötyä.
– Toki voimme myös säilyttää nykyisen tehottoman mallin, jolla on äänekkäät etujärjestöt ja puolustajansa, hän kuittaa.
Taas palataan epäyhdenvertaisuuteen. Sen ja tehottomuuden ratkaisu nivoutuvat Patjan mukaan samaan reseptiin. Hänen mielestään kukaan, joka katsoo mallia rehellisesti, ei voi väittää sitä yhdenvertaiseksi.
– Poliitikot väistelevät asian ääneen sanomista. Sillä jos me myönnämme epäyhdenvertaisuuden, myönnämme myös sen, että se pitää korjata.
Ajatus perustuslain vastaisesta terveydenhuollosta sopii huonosti Suomen kansainväliseen hyvinvointiyhteiskunnan brändiin.
– Kun selostan tätä ulkomaalaisille vieraille, he ovat ihan hämmästyneitä, hän kuvailee.
Jono julkisella, tyhjäkäyntiä yksityisellä
Kyse ei lopulta ole rahasta vaan ammattilaisten ajankäytöstä.
Koska hoitajista ja lääkäreistä on pulaa, ei ole järkevää käyttää heidän työpanostaan itsestään hoituvien vaivojen hoitamiseen.
– Jos käytän valtavasti terveydenhuollon resursseja matalalla kynnyksellä, se resurssi on joltain toiselta pois. Tämä on sen vaihtoehtoiskustannus, Patja selittää.
Viime kädessä kyse on hoitoa odottavien potilaiden ajasta.
Julkisella puolella lääkäreistä on Patjan mukaan eniten pulaa juuri niillä alueilla, jolla tarve on väestötutkimusten perusteella suurin. Yksityiseltä taas löytää päivittäin vapaita aikoja.
Vaihtoehtoiskustannus on liian kova, jos se johtaa siihen, ettei vakavaa sairautta ehditä havaitsemaan ajoissa.
Siksi mittasuhde on Patjan mielestä väärä, jos terveydenhuollon säästötalkoissa ensisijaisena ratkaisuna on esimerkiksi parantumattomasti sairaiden ihmisten kalliiden syöpähoitojen karsiminen.
– Kalliiden hoitojen kustannussäästö on satoja miljoonia. Silti on yhteiskunnalle kalliimpaa jättää osa sairauksista hoitamatta, Patja toteaa.
Näin temppu tehdään
Meitä myös testataan, kuvannetaan ja tutkitaan toisinaan vain siksi, koska niin on totuttu tekemään.
Patja räjäyttäisi suomalaisten hellimän kuvitelman, että lääkärikäynti, labrakoe tai röntgenkuvaus tarkoittaisi samaa kuin paras hoito.
– Suomalaiset on opetettu siihen, että laatua on se, että tehdään hirveä määrä mittauksia ja operaatioita. Ei se ole laatua, vaan se mitä tutkimusten perusteella tehdään.
Palataan taloustieteilijä Adam Smithiin: tuottavuus paranee, jos oikeat henkilöt tekevät oikeita asioita.
Patja avaa: Paras henkilö tekemään selkäkipupotilaan ensitutkimuksen voi olla fysioterapeutti. Entä voisiko fysioterapeutin vastaanotolle päästä ilman, että vaiva pitää ensin selostaa hoitajalle ja sitten vielä jonottamisen jälkeen yleislääkärille?
– Päällekkäistä työtä on pilvin pimein. Eniten tehottomuutta synnyttää se, että tehdään tehokkaasti asioita, joita ei pitäisi alun perin tehdä, Patja summaa uransa kolmen vuosikymmenen havainnot.
Joskus parasta laatua on se, ettei huolellisen harkinnan jälkeen tehdä mitään.
Iso osa terveydenhuollon toimenpiteistä, kuten osa alaselkäröntgeneistä ja antibioottikuureista ei tuota lainkaan terveyshyötyä. Ne maksavat satoja miljoonia euroja vuosittain.
Työterveyden tulisi keskittyä mielenterveyteen
Nykyisestä työterveyshuollosta puuttuu Patjan mielestä itse pihvi eli lakisääteinen ennalta ehkäisevä työterveyshuolto.
– Koko työterveyden idea on kadonnut.
Sen sijaan että työterveyshuolto ehkäisisi tapaturmia, henkistä kuormitusta ja sairauspoissaolojen pitkittymistä, siitä on muodostunut päällekkäistä sairauden hoitoa yksityisen ja julkisen rinnalle. Sellaisen säilyttämiselle Patja ei näe perusteita.
Idea voisi löytyä uudelleen, jos työterveys ottaisi nykyistä enemmän vastuuta mielenterveyden ongelmista ja niiden pitkittymisen ehkäisystä.
Mielenterveyssyyt ovat isoimpia nuorten aikuisten sairauslomien ja ennenaikaisen eläköitymisen syitä.
– Työterveyden ammattiosaamista pitäisi keskittää mielenterveyden ongelmien ehkäisyyn työpaikoilla ja työn tekemisen tavoissa.
Turhaa hermoilua testeistä
Tarpeetonta julkisen terveydenhuollon kuormitusta voi syntyä myös yksityisen puolen ultraääni- ja magneettikuvauksista, joihin voi kävellä omalla rahalla. Samaan osastoon kuuluu itsediagnostiikka eli ”testaa oletko terve”-kotitestit, kuten Patja niitä luonnehtii.
– Vaihdevuosi-ikäisen syyslaboratoriopaketti, nyt on magneettikuvat alennuksessa, hän kuvailee puhelimeensa satelevia mainoksia.
Lisääntynyt mittaaminen näkyy lääkärien vastaanotoilla.
Pienikin poikkeama ultrassa voi herättää huolen, samoin se jos kotitestin tuloksia tutkaillaan omin päin.
Joskus asiakas joutuu selvittämään asian julkisessa erikoissairaanhoidossa. Veronmaksajien rahoilla tehdyissä jatkotutkimuksissa saattaa selvitä, että tuloksia onkin liikauttanut stressi tai virusinfektio.
Patjan mukaan terveyspalveluyritysten ei pitäisi myydä testejä ja kuvantamisia ilman huolellista ajatusta siitä, mitä mitataan ja miksi.
– Hintaan pitäisi kuulua myyjän vastuu selvittää potilaalle, mistä on kysymys, ja hoitaa asia loppuun.
Kauneuskirurgian jälkihoito
Ongelmien korjaaminen ei tarkoita yksityisen ja julkisen vastakkainasettelua vaan reiluja pelisääntöjä, Patja sanoo.
Yksityinen puoli voi tuottaa julkisia palveluita tehokkaasti, mutta se tarkoittaa, että järjestelmällä pitää olla yhtenäiset tehtävät, sisällöt, tavoitteet ja rahoitusperusta.
– Näin eri puolille maata voi syntyä yksityisiä, alueen tarpeita paremmin vastaavia palveluja.
Sen takia monikanavarahoitusta ei Patjan mukaan kannata purkaa, kunhan sen kautta tulevat rahat ohjataan yhtenäisin pelisäännöin.
Väärin on esimerkiksi se, että verovaroin pyörivä julkinen puoli huolehtii ilman korvausta joistain yksityisen puolen jatkohoidoista.
– Ei julkisen tarvitsisi siivota esimerkiksi kauneuskirurgian infektioiden jälkiä.
– Omasta kukkarosta maksettavan hinnan pitäisi kattaa koko hoitoprosessi. Yksityisellä pitäisi olla omat vakuutukset vahinkojen varalle.
Sammakko vesikattilassa
Lopuksi Patja piirtää kansanterveystieteen osaston valkotaululle aikajanan, joka kuvaa, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ahdingon juurisyyt kylvettiin 1990-luvulla.
Vuonna 1991 uudistuksessa poistettiin valtion ohjaus
ja erikoissairaanhoidon kustannukset siirrettiin potilaiden kotikuntien maksettavaksi. Kulut räjähtivät ja lama iski, mikä johti siihen, että kunnat säästivät perusterveydenhoidon siihen jamaan, missä se nyt on.
– Koska tilanne on kehittynyt pikkuhiljaa, olemme kuin sammakko vesikattilassa.
Nyt on palattu lähtöpisteeseen eli vuoden 2023 alussa voimaan tullut sote-uudistus palautti julkisen terveydenhuollon rahoituksen valtion ohjaukseen. Terveysjärjestelmä vain muuttui tässä välissä.
Enää pitäisi korjata se, mitä tässä välissä tapahtui.
