Yhdysvallat eroaa Pariisin ilmastosopimuksesta, lopettaa ilmastoon liittyvän yhteistyön Kiinan kanssa ja vesittää omia ilmastotavoitteitaan kansallisia lakeja ja sääntelyä purkamalla.
Muun muassa tätä Donald Trumpin nousu presidentiksi tarkoittaa ilmastopolitiikalle kansainvälisesti ja Yhdysvalloissa, arvioi tutkimusprofessori Antto Vihma Ulkopoliittisesta instituutista.
– Keskeistä on, että ilmastodenialismi palaa Valkoiseen taloon. Trump ei myöskään tule tekemään minkäänlaista ilmastodiplomatiaa, Vihma sanoo.
Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin ilmastopäästöjen aiheuttaja ja Kiinan ohella ratkaisijan roolissa siinä, pääseekö maailma ilmastotavoitteisiinsa.
Se on myös merkittävä peluri kansainvälisessä ilmastodiplomatiassa. Diplomatia tarkoittaa esimerkiksi Pariisin ilmastosopimusta, jossa kaikki maat ovat sitoutuneet vähentämään ilmastopäästöjään.
Vihma uskoo, että Trump ilmoittaa ensi töikseen Yhdysvaltojen eroavan sopimuksesta.
– Eroaminen on korkealla hänen ensimmäisten toimiensa listalla, Vihma arvioi.
Trump veti maansa pois maiden ilmastosopimuksesta jo ensimmäisellä kaudellaan, mutta irtautuminen kesti tuolloin pitkään sopimuksen sääntöjen vuoksi. Ero astui lopulta voimaan vasta, kun Trumpin kausi päättyi. Presidentti Joe Biden palautti maan saman tien takaisin sopimukseen.
Vihma arvioi, että Yhdysvaltain eroaminen tapahtuu tällä kertaa sääntöjen puitteissa nopeammin, noin vuodessa.
Ilmastorahoitus vaarassa
YK:n 29. ilmastokokous alkaa Bakussa Azerbaidzanissa ensi viikolla.
Siellä yhdysvaltalaisneuvottelijat ovat yhä mukana, mutta he muuttunevat passiivisiksi jo ennen virallista eroa, kuten Trumpin edellisellä kaudella kävi.
Bakun kokouksen merkittävin päätettävä asia on ilmastorahoitus, jolle täytyy asettaa uusi tavoite. Yhdysvallat on Barack Obaman ja Bidenin kaudella ollut yksi rahoittajista.
Rahahanan kääntyminen kiinni sekoittaa neuvotteluasetelmaa. Erityisesti köyhien maiden vaatimukset länsimaiden rahoituksen kasvattamisesta ovat hallinneet ilmastokokouksia viime vuosina.
– Kehitysmaiden haluun tehdä kompromisseja vaikuttaa, että yksi potentiaalinen rahoittajamaa on seuraavat neljä vuotta poissa, Vihma sanoo.
Ensi vuoden kokouksessa maiden taas pitäisi ilmoittaa uudet päästövähennystavoitteensa.
Yhdysvaltain lähtö on kolaus globaalille ilmastotyölle, vaikka kaikki muut maat pysyisivätkin ilmastosopimuksessa mukana, Vihma sanoo.
– Se saattaa vaikuttaa negatiivisesti muiden maiden kunnianhimoon ja motivaatioon tehdä ilmastopolitiikkaa.
Mitä Kiina tekee?
Irtautuminen saattaa heijastua myös toiseen sopimusta kannattelevaan suurvaltaan Kiinaan. Vihman mukaan koko ilmastosopimus syntyi alun perin Yhdysvaltojen ja Kiinan yhteistyön varaan.
Presidentti Obama sai omalla kaudellaan taivuteltua Kiinan mukaan sopimukseen. Ensimmäinen yritys solmia maailmanlaajuinen ilmastosopimus epäonnistui Kööpenhaminassa pahoin vuonna 2009. Kiina oli yksi suurimmista kansainvälisen ilmastosovun jarruttajista.
Obaman diplomatian ansiosta Yhdysvallat ja Kiinan presidentti Xi Jinping ilmoittivat omista ilmastotoimistaan yhdessä vuonna 2014. Pian sen jälkeen myös Pariisissa saavutettiin sopu. Kiina kertoi tuolloin ensi kertaa aikovansa pysäyttää ilmastopäästöjen kasvun vuoteen 2030 mennessä.
Vaikka Yhdysvaltojen ja Kiinan suhde on ollut kehnolla tolalla jo pitkään, Bidenin hallinto jatkoi kahdenvälistä ilmastoyhteistyötä Kiinan kanssa. Nyt vanha, Obaman toiselta kaudelta periytyvä ilmastoyhteistyö loppuu tykkänään, Vihma arvioi.
– Tämä tekee Kiinasta arvaamattomamman kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, hän sanoo.
Vihma uskoo, että konservatiiviset voimat voivat vahvistua myös kehitysmaissa Yhdysvaltain vetäytymisen seurauksena.
Trump pyrkii laajempaan ilmastolakien purkuun
Antto Vihma uskoo, että Trump heikentää urakalla myös Yhdysvaltain omaa, kansallista ilmastosääntelyä. Viimeksi Trump ehti purkaa reilusti yli sata ympäristölakia.
Trump lievensi ensimmäisellä kaudellaan muun muassa öljyn, kaasun ja kivihiilen tuotannon rajoituksia, peruutti autonvalmistajien päästöstandardit sekä purki Obaman asettamat rajoitukset öljy- ja kaasutuotannon metaanipäästöihin.
Pelkästään autojen päästöstandardien peruuttamisen ilmastovaikutus oli samaa luokkaa kuin Saksan vuotuiset ilmastopäästöt.
Vihman mukaan Trump pyrkii nyt laajempaan ja pysyvämpään sääntelyn vesittämiseen.
– Yhdysvalloissa ilmastopolitiikka on hyvin polarisoitunut, demokraatit vastaan republikaanit. Toinen hallinto ajaa voimakasta ilmastopolitiikkaa ja toinen pyrkii sitä purkamaan. Trumpin hallinto pyrkii varmasti murentamaan oikeudellista perustaa sääntelylle.
Vielä viime kaudellaan presidentti joutui kamppailemaan oikeusjärjestelmän kanssa.
– Trumpin hallinto on nyt paremmin varustautunut, nopeampi ja määrätietoisempi. Oikeusjärjestelmä on jo siirtynyt kohti oikeistoa korkeinta oikeutta myöten. Tämä helpottaa ympäristöpoliittisen säätelyn purkua.
Korkein oikeus on Trumpin kaudella muuttanut laintulkintaa siten, että osavaltio voi haastaa liittovaltion ympäristö- ja ilmastoaloitteet. Aiemmin liittovaltion tulkinta oli etusijalla.
Sekä Obaman että Bidenin aloitteet energialaitosten päästöjen sääntelystä tyssäsivät Trumpin ensimmäisen kauden jälkeen tähän.
Vihma uskoo, että Trump iskee ainakin Bidenin merkittävimmän ilmastotoimen, Inflation Reduction Actin (IRA) kimppuun. IRA on satojen miljardien dollareiden tukipaketti, jonka piti vauhdittaa uusiutuvaa energiaa, sähköautoja, akkuteollisuutta ja muuta puhtaan siirtymän teknologiaa.
Trump on itsekin sanonut purkavansa paketin.
Hyvästit 1,5 asteen rajalle?
Vaikka maailmalla onkin jo kokemusta Trumpin toimista ilmastopolitiikassa, Vihma arvioi toisen presidenttikauden olevan edellistä kohtalokkaampi.
Muut maat tuskin irtautuvat Pariisin sopimuksesta tälläkään kerralla, mutta laajemmasta perspektiivistä katsottuna tilanne on kriittinen.
– Olemme äärimmäisessä kiireessä globaalien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Yhdysvaltojen neljän vuoden vetäytymisestä seuraa, että Pariisin sopimuksen puolentoista asteen tavoite karkaa kauemmaksi. Otamme yhä radikaalimpia riskejä tulevien sukupolvien piikkiin.
Trumpin valinnan on jo laskettu lisäävän Yhdysvaltain kumulatiivisia päästöjä jopa niin paljon, että sekä sen omat että globaalit ilmastotavoitteet vesittyvät.
Biden asetti vuodelle 2030 tavoitteen, että Yhdysvallat vähentäisi päästöjä 50–52 prosenttia vuoden 2005 tasosta.
Jos Yhdysvallat ei pääse tähän tavoitteeseen eivätkä muut maat kompensoi päästöjä omilla lisävähennyksillä, se tarkoittaisi, että Pariisin sopimuksen puolentoista asteen tavoitteesta livettäisiin lopullisesti.