Jos ei saanut haluamaansa opiskelupaikkaa, surua ei kannata tunkea mielen perukoille, sanoo psykologi Katja Myllyviita. Itsesyytöksille puolestaan ei tarvitse antaa tilaa.
Moni kokee tällä viikolla suuria pettymyksiä, kun korkeakoulujen yhteishakujen tulokset selviävät torstaihin mennessä.
Syksyllä alkaviin korkeakoulututkintoihin oli tänä vuonna yhteishaussa yli 200 000 hakijaa, mutta aloituspaikkoja vain noin 60 000, joten iso joukko jää ilman paikkaa.
Monilla on lisäksi vielä edessä jännitystä melkein kuukauden verran, sillä varasijoilta voi tulla hyväksytyksi vielä 6. elokuuta asti.
Kysyimme, miten selvitä eteenpäin, jos unelma opiskelupaikasta murskaantui. Neuvoja antaa pitkän linjan psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviita, joka on kirjoittanut vaikeiden tunteiden kohtaamisesta myös kirjat Tunne tunteesi ja Häpeän hoito.
Anna surulle aikaa
Myllyviidan mukaan pettymyksen keskellä kannattaisi yrittää erottaa kaksi tunnetta toisistaan: suru menetetystä opiskelupaikasta ja itsesyytökset. Näihin kahteen kannattaa myös suhtautua eri tavoin.
Surulle kannattaa varata aikaa ja antaa tilaa, Myllyviita sanoo. Ensimmäisinä päivinä huonojen uutisten saamisen jälkeen kannattaisi levätä enemmän ja suorittaa vähemmän. Laittaa puhelin pois, mennä sohvannurkkaan peiton alle ja kuulostella lempeästi omia ajatuksia ja kehoa.
Tämä voi olla vaikeaa ja pelottavaakin.
– Onhan se meille lajityypillistä käytöstä, että vaikeita tunteita vältellään. Suru on yksi vaikeimmista tunteista kohdata, sillä se vetää melankoliaan ja omiin oloihin nuolemaan haavoja. Suru hidastaa ja pysäyttää, Myllyviita sanoo.
Jos surua on vaikea kohdata, hän suosittelee miettimään sitä, miten omiin tunteisiin saisi suhtauduttua kunnioittavasti. Suru luultavasti puskee pintaan tavalla tai toisella, vaikka sen yrittäisi tunkea mielen perukoille esimerkiksi vähättelemällä pettymystä.
– Voi miettiä, miten suhtautuisiin ystävään, jolla on surua. Hänelle luultavasti soisi hetken pysähtyä surun ääreen, vaikka itselle on vaikeampi antaa aikaa. Suru opiskelupaikan menetyksestä vertautuu kuitenkin tavallaan eroon parisuhteesta. Molempiin on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa, ja molemmat vaikuttavat identiteettiin.
Tunnista itsesyytökset ja katastrofiajattelu
Itsesyytöksille ei puolestaan tarvitse antaa Myllyviidan puolesta tilaa. Jos itsensä sättiminen esimerkiksi koesuorituksesta alkaa, Myllyviita kehottaa kääntämään huomion mukavaan tekemiseen tai toiseen näkökulmaan.
Erityisen tärkeää Myllyviidasta olisi huomata, kun itsesyytökset alkavat, sillä silloin ne voi yrittää katkaista esimerkiksi myötätuntoisilla ajatuksilla itseä kohtaan. Itsesyytöksiä voi myös ajatella osana monille tapahtuvaa mielen prosessia, jossa virheitä ja uhkia tulee etsittyä kaikkialta ympäriltä.
Suurien tunteiden keskellä voi myös tuntua, että opiskelupaikan menettämisen myötä koko maailma romahtaa.
Silloin kyse on katastrofiajattelusta, jossa tuntuu varmalta, että huonoimmat mahdolliset vaihtoehdot toteutuvat. Senkin keskellä tunnistaminen auttaa, Myllyviita sanoo.
– Kaikki tunteet saavat tulla, mutta niiden keskellä voi olla hyvä muistaa, että vahvat tunteet herättävät myös äärimmäisiä ajatuksia. Ajatellut asiat eivät välttämättä kerro todellisuudesta vaan oman mielen tavasta reagoida huonoihin uutisiin.
Läheisten ei kannata neuvoa
Kun läheinen saa huonoja uutisia, monen ensimmäinen reaktio on neuvoa tai järjestää heti jotain tekemistä.
Myllyviita kuitenkin muistuttaa, että etenkään surun keskellä olevaa nuorta ei kannattaisi neuvoa vaan tukea.
– Vanhemmat ovat usein aika ratkaisukeskeisiä. Tyypillinen moka on miettiä, mikä olisi järkevää. Nuorten pitäisi kuitenkin antaa tehdä omat suuret valinnat itse, vaikka se toisikin pettymyksiä. Siitä seuraa tragedia, jos nuori ei saa edes kokeilla mennä unelmiaan kohti.
Päätöksiä vasta myöhemmin
Muutenkaan päätöksiä urasta ja opiskelupaikasta ei kannata tehdä välittömästi huonojen uutisten tultua. Myllyviita vertaa surua sumuun, jossa näkee niin huonosti eteensä, että voi päätyä lopulta aivan eri paikkaan kuin mihin toivoi.
– Koko hakuprosessista kannattaa pitää hetken lomaa. Voi olla hyvä päättää palata koko teeman pariin vasta elokuussa, jolloin ajatukset ovat selkiytyneet.
Vaikeiden tunteiden kohtaamista ja itsekritiikkiä käsiteltiin myös Ylen Olo 2.0 -videosarjassa:
