Tapojärven ja Destian menetelmässä sellukuidusta valmistettu sidosaine tekee soratiestä kestävämmän pintakelirikolle sekä vähentää sen kunnossapitokustannuksia ja hiilijalanjälkeä.
Lapissa on kehitetty uutta menetelmää sorateiden rakentamiseen ja kunnostukseen.
Kiertotalouteen erikoistuneen Tapojärven ja tienrakennusyhtiö Destian kehittämässä menetelmässä soratien pintakerrokseen lisätään vesiliukoista sellukuitua, joka sitoo soran tiiviiksi massaksi.
Sellukuitumenetelmää on kokeiltu muun muassa Sodankylässä neljän kilometrin matkalla Niesintietä, ja siitä on kertynyt kokemuksia reilun kolmen vuoden ajan. Alustavat seurantatulokset näyttävät hyviltä.
Destian työpäällikkö Henri Annala kertoo, että testipätkällä on saatu pintakelirikko hyvin haltuun. Lisäksi kulutuspinta on kestänyt jopa yllättävän hyvin vesisateita ja muita kelejä. Sitä on ollut myös helppo muokata lanalla.
– Näiden kolmen vuoden ajan tie on saatu pidettyä laatuvaatimuksen mukaisessa kunnossa erittäin kevyillä toimenpiteillä. Se tuli vähän kuin ekstrana, että se on ollut näin hyvin muokattava.
Luonto ja kukkaro kiittävät
Kolmen vuoden aikana on kertynyt käytännön kokemuksia, joita ollaan keräämässä yhteen. Destian Henri Annalan mukaan jo nyt voidaan sanoa, että menetelmän lopputulos on säästänyt sekä kukkaroa että luontoa.
– Olemme pystyneet pitämään tien kunnossa noin 10 prosenttia edullisemmin kuin perinteisillä menetelmillä ja yli 60 prosenttia pienemmillä hiilidioksidipäästöillä. Se on aika kova juttu minusta sekin, Annala toteaa.
Täyteen tuotantokäyttöön menetelmä ei vielä kelpaa. Tapojärvi ja Destia pyrkivät vielä kehittämään työmenetelmää, jotta sillä kannattaa tehdä pidempiäkin tienpätkiä.
Yhteistyökumppaneille ei vielä ole löytynyt uutta kohdetta työn alle, jotta menetelmää päästäisiin kehittämään lisää. Annala on kuitenkin optimistinen, sillä kustannussäästöt ja hiilineutraalius ovat isoja tavoitteita nykyisin.
– Kyllä varmasti jossain vaiheessa tulee painetta panostaa tämänkaltaisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Uskoisin, että tämä on tulevaisuutta.
Tapojärvi kehittää vielä menetelmää
Tapojärven kehityspäällikkö Juha Koskinen kertoo, että yhtiö on erittäin tyytyväinen sellupohjaiseen sidonta-aineeseen perustuvaan menetelmäänsä. Koskisen mukaan se on kiertotaloustuote, joka ei aiheuta ympäristöhaittoja ja hajoaa lopulta luonnollisesti.
– Tämä on tuote, josta voimme aidosti olla ylpeitä.
Tapojärvi jatkaa edelleen menetelmän kehitystä laboratoriossa ja käytännön kokeiluissa. Tarkoitus on parantaa menetelmää säätämällä sidosaineen koostumusta ja annostusta teiden olosuhteille sopivaksi.
Koskisen mukaan yhtiöllä on jo pieni tuotantolinja käytössä ja sitä voidaan skaalata kysynnän kasvaessa. Tarvittaessa tuotantomäärää voidaan kasvattaa moninkertaiseksi 6–12 kuukaudessa.
– Tavoitteena on, että sidosaineesta tulee kotimainen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto perinteisille pölynsidonta- ja pintakelirikkoratkaisuille.
Ely-keskus: Tarvitaan vielä lisää testejä vilkkaammilla teillä
Lapin ely-keskuksen projektipäällikkö Markku Riipi sanoo, että Niesintiellä on päästy uuden menetelmän ansiosta Annalan mainitsemiin säästöihin eli kustannushyöty on ollut 10 prosenttia soratien perinteisen hoidon kustannuksista.
Riipin mukaan menetelmälle tarvitaan lisää tutkimusta ja pidempijaksoisia kokeiluja, jotta voidaan arvioida sen tuotantokäyttöä sorateillä laajemmin.
– Niesintien testiosuus on antanut lupaavia tuloksia, mutta tarvitaan uusia tutkimuksia toisenlaisella tiestöllä ja suuremmilla liikennemäärillä.
Väylävirasto on teettänyt vastaavia pilottihankkeita muuallakin. Sodankylässä ja Iissä toteutetuista kokeiluista on luvassa tarkempaa tutkimustietoa jo loppuvuoden aikana.
Teiden kunnossapitoasiantuntija Katri Eskola sanoo, että myös Väyläviraston näkökulmasta tulokset ovat erittäin lupaavia, ja ne antavat hyvän lähtökohdan jatkokehitykselle.
– Seuraavaksi tarvitaan lisää koekohteita erilaisissa olosuhteissa, erilaisilla liikennemäärillä, geometrioilla, kiviaineksilla ja ilmasto-oloissa, jotta voidaan täydentää tietoa menetelmän toimivuudesta. Näin saadaan luotettava pohja arvioida sen laajempaa käyttöä ja taloudellista kannattavuutta tulevaisuudessa.
