Luonnonvaraisten eläinten pitää saada olla rauhassa. Liika puuttuminen niiden elämään voi olla haitaksi.
Luonnonvaraisia eläimiä ei saa häiritä eikä hoitaa liikaa. Se voi olla niille haitaksi.
Tämän tietää myös turkulainen Maritta Danielsson, joka on seurannut kahdeksan orvon siilin elämää elokuusta saakka. Häneltä pyydettiin apua, kun siirtolapuutarhan alueelta löytyneille siileille etsittiin hoitopaikkaa.
– Olen istunut verannalla ja seurannut, kun siilit tulevat ruokailemaan ja juomaan vettä. Olen kieltäytynyt esittelemästä niitä ulkopuolisille, vaikka pyyntöjä on tullut, kertoo Danielsson.
Muu siirtolapuutarhan väki on nähnyt siilejä, sillä ne ovat vierailleet muillakin pihoilla. Muut puutarhurit ovat osallistuneet ruokintaan.
Vahingoittunutta eläintä saa auttaa
Siilitutkija Anni Rautio painottaa, että siilin elämään saa puuttua vain, jos se on haavoittunut tai tarvitsee apua. Rautio on väitellyt siileistä Itä-Suomen yliopistossa.
– Siilien hoitojaksot tulisi pitää mahdollisimman lyhyinä ja siilit tulisi palauttaa löytöpaikkaan. Jos talvipesä on tuhoutunut tai kastunut, siili voi tarvita apua. Sitä voi seurata ja ottaa yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen tai eläinlääkäriin neuvojen saamiseksi.
Korkeasaaren eläinsairaala lähetti hiljattain vetoomuksen siilirauhasta. Korkeasaaressa oli huomattu, että punnitsemista talvihorroksen varalle neuvotaan sosiaalisessa mediassa. Terveiden siilien punnitsemista ei kuitenkaan suositella.
– Ei ole absoluuttista raja-arvoa, minkä verran siilin tulee painaa syksyllä selvitäkseen talvesta. Jos siili on virkeä ja etenee hyvin, en lähtisi ottamaan sitä kiinni ja punnitsemaan. Osa poikasista selviää, osa ei. Se on luonnon laki, Rautio sanoo.
Siilien määrää ei ole Suomessa selvitetty. Kansalaishavaintojen pohjalta oletetaan, että ne ovat vähentyneet.
Yksi syy siihen ovat lämpötilojen suuret vaihtelut. Ensin on pakkasta, sitten lauhtuu ja sataa vettä ja taas tulee pakkasta. Sään ääriilmiöt lisäävät horroskuolleisuutta. Myös kesän kuivuus tai toisaalta runsaat sateet voivat heikentää siilin selviytymistä.
Talvihorrokseen siirtyminen näkyi käyttäytymisessä
Maritta Danielsson huomasi, että siilit tankkasivat loppukesällä ahkerasti. Viimeiset kuvat ja videot ovat syyskuun loppupuolelta, eli siilit ovat olleet talvipesissään muutaman viikon ajan. Ne pysyivät villeinä, mutta yksi erottui joukosta.
– Neiti Rohkeaksi nimittämäni siili kävi maistamassa ja haistamassa kaikkea mahdollista ja oli erittäin erittäin utelias. Kerran se alkoi nuuhkia ja kosketella vieraani housunlahjetta ja kenkää, kertoo Danielsson.
Siilien käyttäytyminen muuttui viikkojen kuluessa.
– He liikkuivat tosi rauhallisesti lyllertäen. He söivät, menivät nukkumaan ja tulivat takaisin syömään. Ruoka maistui, ja paino nousi koko ajan silmissä.
Danielsson ei tiedä, menivätkö siilit lopulta tontille rakennettuihin talvipesiin vai ovatko ne pihaan tarkoituksella jätetyissä lehtikasoissa.
Kevät jo mielessä
Maritta Danielsson aikoo käydä puutarhalla talvellakin katsomassa, ovatko siilit pysyneet pesissään vai lähteneet liikkeelle.
Kevättä hän odottaa jo innokkaasti. On hienoa seurata, ovatko neljä naarasta ja neljä urosta selvinneet. Hän aikoo olla valmiina antamassa ruokaa ja vettä.
Danielsson on oppinut siileiltä paljon.
– Ne ovat pieniä persoonia, kuten me ihmisetkin. Ne osaavat olla myös ärhäköitä ja arvaamattomia. Siili juoksee todella lujaa, kun se säikähtää.
Hajuaisti on myös yllättänyt.
– Jos minulla oli väärät villasukat jalassa, ne eivät tulleet syömään. Nauru on ollut herkässä, eikä ainoastaan minulla. Olen jakanut siilivideoita koululaisille ja päiväkotilapsille. Palaute on ollut aivan riemastuttavaa.
