Elina Hyvärisen ohjaaman Rajalla-dokumentin Parikkala on Suomi pienoiskoossa. Miten löytyy tie tulevaan, kun itänaapurin käytöksen takia suunnitelmiin on tehtävä täyskäännös?
Kesällä 2021 Parikkalan kunta Suomen itärajalla alkoi valmistautua vuosia suunnitellun ja miljoonilla euroilla rahoitetun kansainvälisen rajanylityspaikan avautumiseen.
Toisin kävi.
Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainaan sulki Suomen rajan kokonaan. Rajasta tuli myös Nato-raja yhdessä rysäyksessä.
Parikkalakin siirtyi yhdessä yössä uuteen todellisuuteen. Kuntalaisten mieliin nousivat aiempien sukupolvien sotakokemukset. Moni alkoi jälleen lukita yöksi ovensa.
Elina Hyvärisen tuore dokumenttielokuva Rajalla seuraa arkea, kun toiveikkaat tulevaisuuden odotukset vaihtuvat tyrmistykseen ja uuden suunnan hapuiluun. Dokumentin ensi-ilta on perjantaina 14. maaliskuuta 2025.
– Elokuvan ensimmäinen käsikirjoitusversio oli itse asiassa sellainen, jossa raja aukeaa ja seurataan, kuinka suhteet naapuriin muodostetaan uudestaan. Se versio ei nyt toteutunut, Hyvärinen kertoo.
Dokumenttia alettiin kuvata kuntavaalien alla viisi vuotta sitten. Parikkalan jännitteinen kunnallispolitiikka heijastui osittain siihen, ketkä suostuivat elokuvaan päähenkilöiksi.
Dokumentissa esiintyy useampia Parikkalan kunnanvaltuutettuja ja vaaliehdokkaita. Hyvärisen mukaan elokuvalla ei kuitenkaan ole ollut mitään poliittista motiivia ja ensi-illan ajankohta juuri kunta- ja aluevaalien alla on sattuma.
Kaikki parikkalalaiset eivät suinkaan olleet yhdessä veneessä kannattamassa kansainvälisen rajanylityspaikan tuloa Kolmikantaan. Nyt yhdessä olisi kuitenkin löydettävä kokonaan uusi suunta kunnalle.
Arkinen muutos on myös uudenlainen puhetapa, joka kuuluu dokumentissakin. Enää ei vaieta eikä kaunistella, vaan pettymys ja suru sanoitetaan niin kuin ne koetaan.
– Näihin suuriin murroksiin liittyviä tunteita on lopulta käsitelty ja sanoitettu aika vähän. Sille on selvästi tarvetta, Hyvärinen pohtii.
Ohjaaja katsoo muutosta sisältäpäin
Noin 4 300 asukkaan Parikkalan kunta sijaitsee itärajalla Etelä-Karjalan maakunnassa. Elina Hyvärisen lapsuudenkoti on Uukuniemellä, joka yhdistettiin Saaren kunnan kanssa Parikkalaan vuoden 2005 alussa.
– Vanhempani asuvat edelleen Uukuniemellä viiden kilometrin päässä rajasta. Äidin puolen sukutila jäi sotien jälkeen 18 kilometriä rajan itäpuolelle, Hyvärinen kertoo.
Ohjaaja tuntee pienten rajakuntien arjen ja haasteet. Dokumentti näyttää todellisuuden ja tunnot sisältäpäin.
Ajatuksiaan Parikkalasta ja päälle kaatuneesta muutoksesta kertovat muun muassa nuori lukiolainen, eläkkeellä oleva opettaja, pikkulasten äiti sekä uutta tulevaisuutta etsivät yrittäjät.
Kapeat stereotypiat kutistavat kuvaa pienistä kunnista
Sivumpana sijaitseviin pikkukuntiin liittyvä vähättely harmittaa dokumentaristia.
– Parikkalassa ja rajalla ylipäänsä on paljon arjen kestävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Täällä asuu neuvokkaita ihmisiä ja akateemista osaamistakin löytyy, Hyvärinen muistuttaa.
Ohjaaja pohtii, millaisia seurauksia sillä on koko maalle, jos rajan pienet kunnat tyhjenevät.
– Rajaseutujen ihmiset ovat tottuneet havainnoimaan ympäristöään ja tuntevat sen läpikotaisin. He ovat rajavartijoiden tärkeä katseen jatke, Hyvärinen sanoo.
Muuttuiko maailma – vai käsityksemme siitä?
Valoisampaa tulevaisuutta on Parikkalassakin etsitty sinnikkäästi. Rajan paikka on sukupolvien aikana siirtyillyt, ja yhteiskunnalliset murrokset ovat koetelleet valtakeskuksista syrjässä olevaa aluetta.
– Rajaseutuja, myös Parikkalaa, katsotaan nyt maailmalta aivan uudenlaisin katsein. Raja-alueet ja niiden selviytyminen kiinnostaa, Hyvärinen pohtii.
Suomen itärajalla sijaintiin on totuttu. Järvikin osataan jakaa naapurin kanssa, vain kelluvat rajapoijut kertovat, missä kukin voi kulkea.
– Yleisesti ajatellaan, että maailma on muuttunut. Ehkä olisi enemmän kohdallaan sanoa, että meidän käsityksemme maailmasta on muuttunut, pohtii eläkkeellä oleva opettaja Paavo Vanhanen dokumentissa.
